Koti Pääuutiset Näkökulma: Berliinissä ei olla enää miesten keihään varassa – Mitalitoivoja pitää...

Näkökulma: Berliinissä ei olla enää miesten keihään varassa – Mitalitoivoja pitää etsiä muualta

Simo Lipsanen vetää ensimmäisen Suomen kisansa kuun lopussa Kuortaneella, jossa hän viime vuonna täräytti silloisen ennätyksensä 16,93. Kuva (trackpic/Olavi Kaljunen)

Viime vuosien arvokisoissa kovimmat ja realistisimmat menestysodotukset ovat kohdistuneet pääsiassa keihäsmiesten harteille. Tällä vuosikymmenellä keihäsmitaliin on voitu tuudittautua. Nyt ollaan uuden äärellä.

On vierähtänyt 12 vuotta. Nimittäin siitä, kun Suomi on viimeksi saanut aikuisten EM-tasolla mitalin muusta kuin miesten keihäänheitosta.

Vuoden 2006 Göteborgin kisoissa kolmen joukkoon ylsivät Tero Pitkämäen lisäksi Jukka Keskisalo ja Olli-Pekka Karjalainen. Tämän jälkeen keihäsmiehet ovat saalistaneet neljistä EM-kisoista  kunnioitettavat viisi mitalia.

Elokuussa järjestettävät Berliinin EM-kisat herättävät suomalaisissa mitalinälän. Vanhasta muistista monien katseet suuntautuvat taas  keihäsmiehiin. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa keihään varaan ei voida kovin huolettomasti nojata.

Hierarkia on selvä

Tero Pitkämäen vakava loukkaantuminen toki toi säröä keihäsrintamalle. Tilanne oli kuitenkin jo ennestään haastava väkivahvojen saksalaisten sekä Tshekin Jakub Vadlejchin takia.

Sekä tämän että viime vuoden perusteella  Thomas Röhler, Johannes Vetter ja Andreas Hofmann ja Vadlejch ovat asettaneet vaatimustason korkealle.

Otetaanpa suuntaviivaksi 87 metrin raja, jonka päälle Pitkämäki heitti viime vuonna kertaalleen. Tämän ja viime kauden aikana Vetter on heittänyt 87 metriä tai enemmän 16 kisassa. Röhler on yltänyt samaan kolmessatoista ja Vadlejch kymmenessä kisassa.

Hofmann on tehnyt tämän kuudessa kisassa. Tällä kaudella hän on hivuttautunut vahvasti tasavarmojen maanmiestensä seuraan. Tästä kertoo muun muassa hänen vähän aikaa sitten tekemä järisyttävä sarjansa: 89,70, 85,31, 92,06, 87,48, 87,23, 87,92.

Tänä kesänä kahdesti 88 metriä ylittänyt Magnus Kirt tulee seuraavana. Vaikka Oliver Helanderin 85,46tulos olikin raikas tuulahdus, ja Turussakin hän väläytti yliastutulla heitollaan, mitalispekulaatioiden kanssa pitää vielä malttaa.

Hän on ehdoton tulevaisuuden nimi, mutta vielä tänä kesänä kivenkovan nelikon suoritustaso vaikuttaa liian kovalta. On myös hyvä pitää mielessä, että viime vuonna 11 eurooppalaista heitti  Helanderin ennätystulosta pidemmälle.

Lipsasessa toivon kipinä

Vaikka Pitkämäki toipuisikin Berliinin, hän ja Helander eivät ainakaan ole kirkkaimpia suomalaistoivoja. Mikäli halutaan miettiä mitalipää edellä, nyt keihään sijaan kannattaa tarkkailla hiekkalaatikolle.

Viime kesän perusteella Simo Lipsanen olisi jopa realistisin menestyjäehdokas. Valtavan loikan uudelle tasolle tehnyt kolmiloikkaaja oli SE-hypyllään 17,14 Euroopan tilaston viides. Sillä hän jäi vain 18 sentin päähän kauden kärkihypystä.

Kehityskelpoisen Lipsasen puolesta puhuu se, että hän on yhdessä valmentajansa Petri Ruotsalaisen kanssa osannut ajoittaa kuntonsa kauden pääkisaan. Hän kisasi viime vuonna säästeliäästi ennen nuorten EM-kisoja, joissa hän kohensi kauden aiempaa parastaan 21 sentillä. Saman vuoden MM-halleissa hän puolestaan tinttasi sisäratojen SE:n 16,84.

Mikäli Ranskassa kesäkuun puolivälissä kilpailukautensa avaava Lipsanen onnistuu kunnon ajoittamisessa myös tänä kesänä, hän on taatusti mitalitaistelussa mukana. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten miesten kolmiloikassa otettiin mitali tuloksella 16,76.

Pelastajan leima pois

Jokerikorttejakin on.

Kuten arvokisoissa hyvää jälkeä tehnyt kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä. Lajin Euroopan taso ei ole mikään erikoinen, joten olympiakarsinnassa 14,24 pompanneella Mäkelällä on iskun paikka. Hyppäämällä uuden SE:n (SE 14,39) paikka palkintopallille on hyvin lähellä.

Kuten arvaamattomat kilpakävelijät, joista lähimenneisyydessä kyytiään väläytelleillä Aku Partasella ja Aleksi Ojalalalla on potentiaalia todelliseen paukkuun.

Joka tapauksessa pointti on se, ettei keihäs ole EM-kisoissa menestyspotentiaalisin laji ylitse muiden. Lajin ympärille on enää  turha korvamerkitä yksinäistä arvokisapelastajan leimaa. Sillä on toki tälle kesälle Helanderin kaltainen mitapotentiaalin omaava urheilija, mutta sellaisia on muutamassa muussakin lajissa.

Tuo Berliinistä mitalin sitten Lipsanen, Mäkelä tai joku muu, enää ei olla keihään varassa. Muutos on ilmassa.