Koti Pääuutiset Näkökulma: Mitalispekulaatiot syrjään, Suomen EM-joukkueessa on paljon positiivisia elementtejä

Näkökulma: Mitalispekulaatiot syrjään, Suomen EM-joukkueessa on paljon positiivisia elementtejä

Berliinin olympiastadion (Olavi Kaljunen/Trackpic).

Reilun neljänkymmenen suuruisesta kisanipusta löytyy hyviä asioita, jos ei elä vain mitalinhuuruisessa kuplassa.

Suomen Urheiluliiton valmennusjohtaja Jorma Kemppainen hämmensi taannoin pamautettuaan 3–4 mitalin tavoitteen Berliinin EM-kisoihin. Tämä kuulosti omituiselta peilaten siihen faktaan, että Suomi on saavuttanut viimeksi useamman kuin kaksi mitalia 12 vuotta sitten.

Mitään vuorenvarmaa kandidaattia ei ole, sillä etukäteen ajateltuna suomalaisittain vahva laji 50 kilometrin kävely on luonteeltaan arvaamaton. Jo yksikin suomalaismitali olisi loistava suoritus.

Ylipäätänsä mitalitavoitteiden asettamisessa piilee vaaransa. On olemassa niitä vähemmän urheilua seuraavia henkilöitä, jotka ottavat mitalipuheen tosissaan. Jos oma käsitys ei ole niin valveutuneella tasolla, lajijohtajan puhe on helppo ottaa vakavasti.

Mutta kun mitalitavoite ei täytykään, kotisohvalla pilkataan urheilijoita kisaturisteiksi. Kun on siinä asemassa, jossa Kemppainen on, sanomisia kuunnellaan erityisen herkällä korvalla. Jos katsotaan vain mitaleiden kautta, lajin kotimaisesta tilanteesta saa huonomman kuvan kuin se todellisuudessa onkaan.

Suomen kärkikaarti Berliinissä ei ole erityisen laaja, mutta se on terävä. Tilastoja ja urheilijoiden nykyvirettä peilaamalla potentiaalisia pistetason urheilijoita on mukavasti. Tällaisia urheilijoita ovat Aku Partanen, Kristiina Mäkelä, Simo Lipsanen, Oliver Helander, Wilma Murto ja Nooralotta Neziri. Lisäksi tämän hetkisten ykköstykkien takana Antti Ruuskasella, Topi Raitasella sekä Ella Junnilalla on saumansa.

Kaksi vuotta sitten Amsterdamista tuomisina oli yhteensä viisi pistesijaa mukaan laskettuna Ruuskasen pronssi. Finaalipaikkoja napsittiin yhdeksään otteeseen. Nykyisellä rosterilla piste- finaali tilastoa on realistista pistää piirun verran paremmaksi. Nyt etenkin hyppylajeissa on useita finaalipotentiaalisia suomalaisnimiä.

Amsterdamissa kahdeksan joukkoon yltäneistä alle 24-vuotiaita olivat Oskari Mörö, Kristian Bäck ja Murto. Joku saattaa tähän väliin penätä, että näiden urheilijoiden olisi pitänyt kasvaa kolmessa vuodessa mitalitoivoksi. Pitää kuitenkin muistaa, että kolmikko on kärsinyt erinäisistä vastoinkäymisistä, ja Möröä ei Berliinissä edes nähdä.

Kaiken osuessa kohdilleen myös se himoittu mitali voi napsahtaa. Kuitenkin lajin kokonaiskuva näyttää huomattavasti paremmalta useamman pistesijan kera kuin mitali loistaisi ainoana pistesijana.

Kisajoukkueen nimilistaa silmäilemällä ilahduttavin seikka, joka paistaa esille on nuoruus. Peräti 20 on 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla syntyneitä urheilijoita. Heistä vuonna Lipsanen (-95), Helander (-97), Murto (-98), Raitanen (-96) ja Junnila (-98) lukeutuvat nykyisen ryhmän kärkivalioiden ytimeen.

Arvoa pitää antaa myös sille, että esimerkiksi naisten pika-aidoissa ja miesten seipäässä on täysi kolmen urheilijan edustus. Tai että heittolajeissa keihään ulkopuolella on yhdeksän edustaa. Tai vaikka sille, että kuuden vuoden tauon jälkeen on ottelija sekä miehissä että naisissa.

Toki huipputulokset ovat iso pala huippu-urheilun dna:ta. Silti Urheiluliiton hurja tavoite ei saa lakaista alleen sitä kaikkea muuta hyvää, joka ei näy mitalisarakkeesta.