Ensimmäisistä alle 18-vuotiaiden EM-kisoista 10 vuotta - Kuinka suomalaismitalistien ura eteni mitalijuhlien jälkeen?

Yleisurheilun alle 18-vuotiaiden EM-kilpailut järjestetään tällä viikolla Rietissä Italiassa. Tämän ikäluokan Euroopan mestaruuskilpailut ovat varsin tuore lisäys yleisurheilun arvokilpailukalenteriin, sillä kyseessä ovat vasta viidennet U18 EM-kisat.

Ensimmäisistä alle 18-vuotiaiden kisoista tulee tänä vuonna kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Vuonna 2016 yleisurheilu-uransa alkutaipaleella olleet nuoret kisasivat mestaruuksista ja mitaleista Georgian pääkaupungissa Tbilisissä.

Nämä historian ensimmäiset U18 EM-kisat olivat suomalaisille suuri menestys etenkin 2010-luvulla käytyihin ylempien ikäluokkien arvokisoihin verrattuna. Siniristilippu nousi nimittäin salkoon suomalaisten mitalijuhlien merkiksi peräti seitsemän kertaa.

Kahdesti stadionilla hiljennyttiin kuuntelemaan Maamme-laulu suomalaisen EM-kullan kunniaksi. Tämän lisäksi Suomen mitalisarakkeeseen kirjattiin myös viisi pronssista mitalia.

EM-menestyksen jälkeen yhdenkään suomalaismitalistin ura ei ole kuitenkaan edennyt etukäteen toivotulla tavalla, sillä heistä ainoastaan kolme on edustanut Suomea aikuisten tasolla arvokisoissa. MM- ja olympiatasolle heistä on toistaiseksi noussut ainoastaan yksi, eikä hänenkään uransa ole aivan vastannut niitä toiveita, joita Tbilisissä nähdyt suoritukset antoivat odottaa.

Tässä jutussa Etusuora palaa historian ensimmäisten U18 EM-kisojen tunnelmiin käymällä läpi Tbilisin mitalistien uran vaiheet läpi heidän kansainvälisen arvokisadebyyttinsä jälkeen.

Viivi Lehikoinen, kultaa, 400 m aidat (58,28)

Tbilisissä kisanneen ikäluokan suurin tähti oli 400 metrin aitajuoksija Viivi Lehikoinen, joka lähti kisoihin ylivoimaisena ennakkosuosikkina ja pystyi myös lunastamaan kovat odotukset. Finaalissa aika 58,28 riitti lopulta mestaruuteen, vaikka loppumatkasta kovimmat haastajat häntä kovaa tahtia saavuttivatkin.

Alle 18-vuotiaiden EM-kultaa seuranneena vuonna Lehikoinen onnistui saavuttamaan vielä alle 20-vuotiaiden EM-koitoksessa Italian Grossetossa pronssimitalin ennätysajallaan 56,49. Tämän jälkeen alkoivat kuitenkin suuret vaikeudet ja tuo Grosseton tulos vaikutti jääneen yksittäiseksi huippujuoksuksi.

Lehikoisen uran suunta kääntyi kuitenkin vuonna 2021, kun hän uudessa valmennuksessa pystyi jälleen näyttämään potentiaaliaan ja tiputti ennätyksensä lukemiin 55,42. Hurja comeback toi hänelle myös paikan Tokion olympialaisiin.

Seuraavat kaksi vuotta olivat hänen uransa toistaiseksi kovimmat, sillä hän onnistui nappaamaan nimiinsä lajin SE-ajan ensin ajalla 54,50 vuonna 2022 ja vuotta myöhemmin Lehikoinen vuoli omasta SE-ajastaan pois vielä kymmenyksen. Suomen ennätys säilyi Lehikoisen nimissä aina viime sunnuntaihin asti, kunnes Hilla Uusimäki nappasi ennätyksen Tampereella omiin nimiinsä.

Näiden kahden huippuvuoden aikana HIFK:n juoksija saavutti myös uransa ainakin toistaiseksi kovimmat kansainväliset meriitit. Sekä Eugenen että Budapestin MM-kisoissa hän eteni välieriin asti ja Münchenin EM-kisoissa hän eteni finaaliin sijoittuen kuudenneksi.

Viimeiset kolme kautta ovat olleet Lehikoiselle vaikeita. 2024 hänen ainoa onnistumisensa osui Rooman EM-kisoihin, joissa hän kellotti ajan 54,92. Vuotta myöhemmin hänen parhaaksi ajakseen jäi 55,80 ja kuluvalla kaudella häneltä löytyy vain yksi noteeraus ulkoradoilta. Turun Tilastopajacupissa toukokuun lopussa hän juoksi 200 metriä aikaan 24,66.

Alina Strömberg, kultaa, seiväs (415)

Lehikoisen odotettua mestaruutta yllättävämpi suomalaisvoittaja oli Larsmo IF:n Alina Strömberg, joka suoritti seiväspaikalla kultamitalin arvoisesti. Strömberg paransi Tbilisissä omaa ulkoratojen ennätystään kerralla 15 senttiä ja pääsi tuulettamaan korkeimmalla korokkeella mitaleista arvokkaimman värinen kaulassaan.

Valitettavasti Tbilisin suoritus jäi Strömbergin uran huippuhetkeksi. Loukkaantumismurheiden vuoksi hänen viimeiset tuloksensa seiväshypystä on merkitty tilastoihin vuodelta 2017, jolloin hän ylsi tulokseen 405.

Tämän jälkeen Strömberg kilpaili vielä pikamatkoilla aina kauteen 2022 asti, jonka jälkeen häneltä ei löydy tilastonoteerauksia. 100 metrillä hän juoksi tilastokelpoisissa oloissa parhaimmillaan 11,84 ja liian kovassa myötätuulessa 11,66.

Samassa kilpailussa neljänneksi sijoittui Saga Andersson, joka on edustanut Suomea useamman kerran arvokisoissa sekä MM- että EM-tasolla. Tällä kaudella Esbo IF:n hyppääjä on ylittänyt ennätyksensä 457 jo kahdesti.

Samuel Purola, pronssia, 100 m (10,62)

Pikajuoksija Samuel Purola oli yksi Suomen suurimpia juniorilupauksia. Tbilisin 100 metrin EM-pronssin lisäksi hän juhli myös alle 20-vuotiaiden tasolla kahta EM-mitalia vuonna 2017 Grossetossa. Valitettavasti hänenkin uransa on kuitenkin ollut täynnä vastoinkäymisiä, eikä hän ole aikuisten tasolla aivan yltänyt juniorimenestyksen povaamalle tasolle.

100 metrillä hän juoksi vuosi Tbilisin kisojen jälkeen ennätyksensä 10,31, joka säilyi tilastokirjoissa aina viime kesään asti. Edelliskaudella Purola paineli satasen aikaan 10,27 pyyhkien näin kahdeksan vuotta vanhan ennätyksen pois tilastoista.

Uran edetessä Purolan päälajiksi vaihtui 200 metriä, jossa hän onnistui tekemään myös Suomen ennätyksen 20,45 vuonna 2022. Tämän ennätyksen hän menetti tänä kesänä Riku Illukalle.

Aikuisten tasolla Purola on esiintynyt kahdesti EM-kisoissa: Berliinissä 2018 sekä Münchenissä 2022. Jälkimmäisellä kerralla hän eteni alkueristä jatkoon, mutta jäi välierässä oman eränsä seitsemänneksi.

Purolan kovin kansainvälinen meriitti on 4 x 100 metrin pikaviestistä Berliinin EM-kisoista. Tuolloin hän ankkuroi Suomen viestijoukkueen finaalin kuudennelle sijalle SE-ajalla 38,92.

Purolan lisäksi satasen finaalissa Tbilisissä nähtiin myös toinen pikamatkojen huippulahjakkuus Lauri Tuomilehto, joka oli lopputuloksissa viides. Paljon medianäkyvyyttä kovien ikäkausiennätyksiensä vuoksi näkyvyyttä saanut Tuomilehto ei kisannut Tbilisin jälkeen kuin yhden kauden ajan. Lisäksi kaudella 2018 hän kävi juoksemassa Borgå Akilleksen pikaviestijoukkueessa aluemestaruuskisoissa. Tämä yksittäinen viestijuoksu oli hänen jäähyväisensä yleisurheilulle.

Eero Ahola, pronssia, kuula (21,12)

Eero Ahola oli kuulantyönnössä todellinen junioritähti, josta kohistiin jo hyvin nuorena, kun hän pukkasi neljän kilon kuulan 15-vuotiaana peräti lukemiin 22,07, joka on ylivoimaisesti tämän ikäluokan kovin tulos. Hänen nimissään on lisäksi alle 18-vuotiaiden SE viiden kilon kuulalla (21,34) sekä alle 20-vuotiaiden Suomen ennätys kuuden kilon kuulalla (21,09).

Tbilisin EM-pronssi jäi kuitenkin Aholan kansainvälisen uran tähtihetkeksi. Kevyemmillä kuulilla tehdyt hirmutulokset eivät koskaan realisoituneet vastaaviksi hirmukaariksi aikuisten 7,26 kilon rautapallolla.

Aholan pisin pukkaus aikuisten välineellä on vuonna 2020 hallikaudella työnnetty 18,68. Ulkoradoilla hän on yltänyt parhaimmillaan tulokseen 18,49 vuonna 2021. Ahola kilpailee edelleen, mutta tällä kaudella hän on toistaiseksi jäänyt alle 18 metrin.

Vaikka porilaistyöntäjän kaaret eivät kansainväliselle tasolle olekaan riittäneet, on hän tehnyt kuitenkin varsin tasokkaan kansallisen uran. Kalevan kisoissa hän on ollut mitaleilla joka kerta vuodesta 2020 asti ja hänet on kruunattu lajin Suomen mestariksi 2020, 2022 ja 2025.

Helena Leveelahti, pronssia, kiekko (49,34)

Kiekonheittäjä Helena Leveelahti saavutti juniorivuosina arvokisamitalin lähes kaikista mahdollisista kisoista. Alle 18-vuotiaiden EM-pronssin lisäksi hän pokkasi myös alle 20-vuotiaiden MM-hopeaa sekä alle 22-vuotiaiden EM-hopeaa. Häneltä jäi siis puuttumaan ainoastaan alle 20-vuotiaiden EM-mitali.

Leveelahdenkaan kehityskulku ei kuitenkaan vastannut juniorikisojen mitalisateen nostattamia odotuksia. Hän heitti 2018 Tampereella U20 MM-kisojen finaalissa hopealle riittäneen ennätysheittonsa 56,80, joka on edelleen hänen uransa kolmanneksi pisin heitto.

2021 U23 EM-finaalissa kiekko lensi 29 senttiä pidemmälle, minkä lisäksi hän heitti 2023 Universiadeissa 57,07. Leveelahden uran kolmanneksi pisin heitto on viime kaudelta Espoosta 56,35. Kuluvalla ulkoratakaudella Virtain Urheilijoiden heittäjä on saanut kiekon lentämään parhaimmillaan lukemiin 55,41, mutta pääasiassa hänen tuloksensa ovat olleet 52 metrin tienoilla.

Aikuisten arvokisoissa Leveelahti on nähty kahdesti. Sekä Berliinissä 2018 että Roomassa 2024 hänen tiensä nousi pystyyn karsinnassa. Kalevan kisoissa hän saavutti vuosi sitten uransa ensimmäisen mestaruuden. Kiekkomitalien lisäksi hänellä on myös SM-pronssi kuulasta vuodelta 2020.

Kiira Väänänen, pronssia, moukari (66,00)

Varpaisjärven Virettä edustava moukarinheittäjä Kiira Väänänen on yksi lukuisista nuorten kisoissa mitalin saavuttaneista suomalaisista moukarinheittäjistä. Tbilisin pronssin lisäksi hänen palkintokaapistaan löytyy myös alle 23-vuotiaiden EM-pronssi Tallinnasta vuodelta 2021.

Nämä kaksi juniorimitalia ovat kuitenkin olleet Väänäsen uran kirkkaimpia hetkiä. Hän oli 2020-luvun alkupuolella hyvässä kehitystahdissa kohti 70 metrin kerhoa, mutta hyvin alkaneen kauden 2022 jälkeen hän ei ole enää yltänyt ennätystasolleen.

Väänäsen ennätystulos on toukokuussa 2022 Lahdessa heitetty 66,99, ja viimeisten neljän kauden aikana hänen kauden parhaansa on jäänyt alle 65 metrin. Vuonna 2022 hänen paras noteerauksensa oli vain 62,62 ja tällä kaudella neljän kilon moukari on lentänyt Väänäsen kädestä lukemiin 62,32.

Kalevan kisoissa Väänäsen paras saavutus on toistaiseksi neljäs sija hänen uransa alkuvuosilta vuodelta 2018. Tämän lisäksi hän on sijoittunut neljästi viidenneksi.

Elina Kinnunen, pronssia, keihäs (57,40)

Keihäänheittäjä Elina Kinnunen tunnettiin hänen juniorivuosiensa aikana urheilijana, joka lähes poikkeuksetta onnistui arvokisoissa. Tbilisin U18-pronssin lisäksi hän saavuttikin myös alle 20-vuotiaiden sarjassa pronssia 2017 Grossetossa.

Vuonna 2019 hän heitti ennätyksensä 55,41, joka säilyi hänen ennätyksenään vuoteen 2024 asti, jolloin hän heitti 55,80. Tuolta vuodelta on myös hänen kovin meriittinsä aikuisten sarjoista, kun hän sijoittui Kalevan kisoissa toiseksi.

Loppusanat - Ennustaako menestys U18-kisoissa juuri mitään?

Kymmenen vuotta Tbilisissä mitaleita tuulettaneiden suomalaisten ura ei siis ole edennyt kenelläkään sillä tavalla kuin urheilijat itse ja monet muut tuolloin odottivat. Mitalisteista Lehikoinen on tehnyt varsin tasokkaan kansainvälisen uran, minkä lisäksi myös Purola ja Leveelahti ovat päässeet aikuisten tasolla mukaan EM-kisoihin.

Tbilisin U18-kisojen kaltainen menestys on kuitenkin jäänyt puuttumaan. Mutta toisaalta jokaisen kymmenen vuoden takaisen suomalaismitalistin puolustukseksi on sanottava, ettei kovin moni muukaan Tbilisissä menestyneistä urheilijoista ole aikuisten tasolla päässyt juhlimaan. Mitalistiluettelosta löytyy muutama varsin hyvälle kansainväliselle tasolle aikuisissakin noussut urheilija, mutta suurin osa menestystä niittäneistä urheilijoista ei koskaan tehnyt läpimurtoa aikuisten huipputasolle.

Poikkeuksen vahvistava sääntö on miesten seiväshypyssä kultaan voittanut Kreikan Emmanouil Karalis, joka on jo nyt yksi lajin historian kovimmista urheilijoista. Hieman yllättäen myös muut miesten seipään mitalistit Saksan Bo Kanda Lita Bähre sekä Norjan Sondre Guttormsen kuuluvat lajin valioihin aikuistenkin tasolla.

Nämä Tbilisin kisojen tulosten tarjoamat opetukset on tärkeää pitää mielessä myös tällä viikolla Rietin kisoja seuratessa. Kisoissa nähtävät urheilijat ovat ottamassa vasta ammattilaisuransa ensimmäisiä askelia, eikä moni mitaleistakaan lopulta välttämättä edes päädy valitsemaan tulevaisuutta ammattiurheilijana.

Menestys tällä viikolla ei siis ole minkäänlainen tae siitä, että urheilija onnistuisi nousemaan myös aikuisten huipulle. Toisaalta kääntäen useampi urheilija, joka on Rietissä kaukana kärjestä, voi myöhemmin kehittyä vaikka olympiavoittajaksi.