Nathalie Westman: Monipuolinen urheilija

Itse olen liikkunut hyvin monipuolisesti pienestä pitäen ja olen saanut mahdollisuuden harrastaa montaa eri lajia. Lajit, joita harrastin pidempään olivat hiihto, jalkapallo, taitoluistelu, ratsastus ja yleisurheilu. Näiden lajien ulkopuolella osallistuin pieniin kerhoihin ja yksittäisiin turnauksiin esim. voimistelussa, sählyssä ja jääkiekkossa.

Fyysinen aktiivisuus on aina viehättänyt minua ja niin se tulee varmasti myös aina tekemään. Vuosien varrella jouduin kuitenkin ajanpuutteen takia jättämään aina jonkun lajin pois, minkä jälkeen jouduin kokemaan tietynlaisen suruvaiheen. Usein kiinnostus hiipuu pikkuhiljaa kasvaessa, mutta minun kohdallani kiinnostus hiipui vain hiihdon kohdalla, jonka sitten jätin 12-vuotiaana pois. Taitoluistelu kulki mukana 14-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen tein vaivojen takia kivuliaan valinnan, ettei jäällä enää kilpailumielessä luistella.

Jalkapalloa pelasin kesään 2016 asti sekä b-junioreissa että naisissa ja vasta loppuvuodesta osasin sanoa ääneen, että nyt on aika ottaa taukoa ja katsoa mihin yleisurheilu voi minut viedä. Vaikka päätös tuntui erittäin vaikealta, tiesin sen olevan oikea. Olen hevosharrastanut koko elämäni ja minulla on ollut omaa hevosta 8-vuotiaasta asti. Laatuaika hevoseni kanssa on aina toiminut vastapainona kaikelle muulle ja siksi se on edelleen kuvioissa mukana.




Olen aina halunnut voittaa ja olla paras. Nautin siitä, kun saan haasteita. Pienestä pitäen olen tiennyt, että haluan menestyä urheilussa ja silloin tahto voittamiseen täytyy olla iso. Vaikka minulla ei ehkä ollut sitä parasta pallotatsia tai hiihtotekniikkaa, monipuolinen taustani ja voittamisen tahto tekivät minusta hyvän urheilijan. Tuskin minua olisi muuten voinut esimerkiksi palkita seuran maalikuningattareksi.

Monipuolinen harrastaminen kasvattaa ihmistä. Kun saa kokea sekä yksilö- että joukkueurheilua, oppii huomioimaan muita. Olipa voitontahto kuinka kova tahansa, niin ennen kaikkea oppii onnistumaan ja epäonnistumaan sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Sen avulla harjoitetaan tietysti erilaisia ominaisuuksia eri tavoin sekä toimitaan eri ympäristöissä, mikä on motoristen taitojen kehittymiselle enemmän kuin hyvää.

Vaikka nuorena olisi jo selvästi lahjoja jossakin tietyssä lajissa, voi monipuolinen harjoittelu olla se avain myöhemmälle menestymiselle siinä lajissa. Mielekkyys lajiin pysyy paremmin yllä monipuolisen harjoittelun myötä. Itse olin jo lapsena varma siitä, että yleisurheilu tulee olemaan se laji, jossa tulen kokeilemaan rajojani tosissaan. Olen kuitenkin melko varma, että kiinnostukseni olisi lopahtanut ainakin jossain määrin ja ennen kaikkea en olisi näin vahva henkisesti ilman taustaani kaikkien muiden lajien parissa.

Monipuolisen taustan myötä myös valmentajia on ollut monenlaisia. Vastaan on tullut valmentajia, jotka ovat olleet suorastaan häkeltyneitä siitä kuinka paljon eri lajeja harrastan ja ovat selvästi nähneet sen vahvuutena. He ovat antaneet monipuolisuudelle arvoa.




Ikävä kyllä osa valmentajista on myös jyrännyt omalla lajillaan ja omalla tavallaan jopa rankaisseet minua siitä, että olen välillä muissa harjoituksissa tai kisoissa. Vaikka juuri ne harjoitukset/kisat ovat voineet olla laadultaan parempia. Jokaisessa lajissa tulee tietty vaihe vastaan, kun siihen on aika omistautua enemmän, jos haluaa pysyä kovemmalla tasolla.

En voi kuitenkaan olla miettimättä sitä, miten paljon se vaikuttaisi lapsiin ja nuoriin, jos heille osoitettaisiin enemmän kuinka hyvä asia monipuolisuus on. Jos sekä vanhemmat että valmentajat kannustaisivat lapsia ja nuoria siinä paremmin, voisi lopputulos olla mahdollisesti eri. Itse saan kiittää oma lähipiiriäni heidän jatkuvasta tuestaan ja kannustuksestaan.

Vaikka toivoisin jokaisen saavan kokea samankaltaisia mahdollisuuksia kuin minä, tiedostan ettei se ole kaikille mahdollista. Taloudelliset tekijät ovat usein hyvin vaikuttavassa roolissa tässä asiassa. Päällimmäisenä mielessäni pyörii mitä voisimme saada aikaan, jos valmentajien arvostus eri lajeja ja monipuolisuutta kohtaan nostettaisiin rohkeasti esille ja saataisiin asenteet muutettua avomielisemmiksi.

Voisiko valmentajien ja vanhempien kannustus ja mahdollistaminen monipuolisuuteen tuottaa siten suomelle parempaa menestystä myös urheilussa?

Nathalie Westman