Se hetki, kun voitin pituuden Suomen mestaruuden, oli sanoin kuvaamaton. Se oli tunteikas päivä, joka toi mukanaan paljon onnenkyyneleitä.
Voiton jälkeen mieleeni palautui ne vaikeudet, joita olen urallani kohdannut. Vastoinkäymisten voittaminen yhdistettynä mestaruuteen teki päivästä tähänastisen elämäni parhaan.
Viimeisten vuosien aikana minulla on ollut monia erinäsiä vastoinkäymisiä. Osa näistä on ollut, ulkopuolelta katsottuna, helpompi havaita (loukkaantumiset ja leikkaus). Osa taas on ollut sellaisia, joiden kanssa olen kamppaillut itseni kanssa. Siksi ne eivät ole olleet samalla lailla näkyviä. Tälle kaudelle olin vihdoin selättänyt suurimman osan vaikeuksista ja sen takia minulle oli erittäin tärkeää, että kisoja järjestettiin tänä kesänä, covid-19-viruksesta huolimatta.
Kevättalvella 2018 repeämä vasemman jalan akillesjänteessä pakotti leikkaukseen. Leikkaus onnistui hyvin, mutta samalla sain pyyhkiä tyhjäksi vuoden 2018 kisakalenterin. Kun olin kuntoutunut leikkauksen jäljiltä ja oli tarkoitus valmistautua kauteen 2019, alkoivat uudenlaiset vaikeudet. Nämä vaikeudet olivat ajatuksia ja tunteita oman pääni sisällä ja ne johtuivat monesta eri tekijästä ja tapahtumasta elämässäni. Näiden takia menetin myös urheilemisen ilon ja mietin monta kertaa kannattaako enää jatkaa.
Voiton jälkeen mieleeni palautui ne vaikeudet, joita olen urallani kohdannut. Vastoinkäymisten voittaminen yhdistettynä mestaruuteen teki päivästä tähänastisen elämäni parhaan.
Vaikeuksista huolimatta muistot siitä, mitä kaikkea hyvää urheilu on antanut minulle, auttoivat jatkamaan yrittämistä. Aloitin syksyllä 2019 mentaalivalmennuksen ja se on ollut suuri apu tämän kesän onnistumisiin. Parasta mitä olen valmennuksesta saanut on, että vaikka kisat eivät ole aina tuloksellisesti onnistuneet, niin olen nauttinut jokaisesta kerrasta, kun olen astunut kisaradalle.
Valmistautuminen kesäkauteen 2020 oli erilainen, sillä ei ollut varmuutta, milloin kisoja on, jos niitä tulee ollenkaan. Suurimman osan kisoista valitsimme valmentajani kanssa kisakalenteriin melko lyhyellä varoitusajalla. Olimme alustavasti suunnitelleet, että aloittaisin kisakauteni heinäkuussa, mutta harjoitusmielessä aloitinkin kisakauden jo kesäkuun puolivälissä. Kausi onkin ollut hyvin nousujohteinen ja olen rikkonut henkilökohtaisia ennätyksiäni lähes jokaisessa lajissa, johon olen osallistunut.
Lapsena olin varma, että minusta tulee korkeushyppääjä, mutta teini-iässä minulla ei ollutkaan enää yhtä yksittäistä vahvaa lajia. Olin tasainen monessa eri lajissa ja siksi tuntuikin luontevalta harjoitella ja kilpailla seitsenottelijana. Nyt onkin ihanaa todeta, että olen kehittynyt kaikissa lajeissa ja että pienimuotoisia läpimurtojakin tietyissä lajeissa on tapahtunut (160 cm:n ylitys korkeudessa, kun 150 cm:n ylitys tapahtui jo 9 vuotta sitten).
Tämä kausi on ollut tähänastisen urani paras, ja nyt tahto saavuttaa enemmän on suurempi kuin koskaan. Ensi kaudelle työstettävät asiat ovat selvillä, ja koen kauden 2020 olleen uusi alku uralleni ja unelmieni tavoittamiselle.
Nathalie Westman