Uskallan väittää, ilman minkäänlaista taustatukimusta, että kaikki urheilijat ovat muuttaneet useasti suunnitelma A:ta päästäkseen lähemmäksi lopullista tavoitettaan.
Muutoksen syynä voi olla mikä tahansa asia; loukkaantuminen, sairaus, kriisi tai vaikkapa elämänmuutos. Minun kohdallani kirjaimet ovat jo loppuneet kesken suunnitelman muutosten runsauden takia, mutta en koe, että se on huono asia. Tavoite on aina ollut sama. Syy muutoksiin on ollut yksinkertainen.
Aloitin kilpajuoksun sairaana (syömishäiriö & masennus) ja sairaus jatkui yli 10 vuotta. Mikään ei kantanut, eikä kehoni ja mieleni kestänyt. Elin jatkuvassa stressissä ja pelossa. Loukkaantumisia tuli paljon. Harjoitusten ja kilpailujen tulosailahtelu oli arkea.
Nyt 10 vuotta myöhemmin tilanne on eri. Joten kirjainten sijasta, kuvaan, että olen luvussa 2. Luku 1 oli ”Sairastuminen & tervehtyminen”. Tämä luku kesti 10 vuotta. Luku 2 on ”Huippu-urheilu”. Tämän luvun aloitin tammikuussa, kun pääsin toisen raskauden jälkeen harjoittelemaan täysipainoisesti.
Luku 2 on ollut urheilullisesti elämäni parasta aikaa. Voin luottaa kehooni ja mieleeni. Se on mielestäni yksi huippu-urheilijan kulmakivistä. Toinen on tekemisen ilo ja kiitollisuus siitä. Kolmas on kehitys. Tämän vuoden aikana on tullut paljon muutoksia, mutta mikään niistä ei ole ollut liian iso, koska olemme valmentajani
Håkan Prestin kanssa reagoineet muutoksiin ajoissa.
Yhdet Kalevan Kisat vs. sydänlihastulehdus toi taas perspektiiviä
Kalevan Kisat 2020 piti olla minun tämän kauden pääkisa. Se ei toteutunut 10 päivän kevyen kuumeilun takia. Tämä oli vain erittäin huonoa tuuria. Oli aluksi kova pala, mutta huomasin päivien kuluessa, miten ajatukset muuttuivat. Ensin yritin levätä, jotta pääsisin kisaamaan. Sen jälkeen yritin levätä, jotta pääsisin edes juoksemaan kevyesti. Lopuksi rukoilin, ettei minulla vain olisi mitään vakavaa.
Tällä kertaa pääsin helpolla. Minulla oli vain joku perusvirus. Yhdet Kalevan Kisat vs. sydänlihastulehdus toi taas perspektiiviä. Vaikka suunnitelma muuttui ja se tuntui sillä hetkellä epäonnistumiselta, koen näin jälkikäteen, että tein erittäin hyvän päätöksen olla kisaamatta.
Kun tein päätöksen, en tiennyt, että olisin niin kauan kipeä. Luotin vain omaan tuntemukseeni. Kuntoni oli kipeänäkin hyvä, joten tiesin että olisin pystynyt toipilaana juosta melko hyvin. Riskit olivat vain liian suuret. Parin viikon kevyt kuume olisi voinut muuttua monien viikkojen tai kuukausien sairasteluksi. Harmitus muuttui kiitollisuudeksi ja paljon piikkareilla rataa kiertäneet jalat saivat iskutustauon hieman etuajassa.
"Välipalatavoite" jäi nyt saamatta, mutta motivaatio sekä päätavoite on entistä vahvempana mielessä. Ja mikä parasta; kausi 2020 jatkuu vielä minun osaltani.
Nina Chydenius