Mäkihypyn taaperrus jatkuu

Mäkihypyn taaperrus jatkuu


Suomalainen mäkihyppy taapertaa yhä siellä ynnä muiden tasolla, vaikka tämä kausi toi pientä piristystä.
Jari Porttila: 23.03.2019 14:56Blogi
Mäkihypyn taaperrus jatkuu
Antti Aalto pystyi nousemaan tasolle, jossa hän oli aina yrittäessään mukana maailmancupin kisoissa, saaden lopulta kasaan 282 pistettä. Aallon paras sijoitus oli kuudes sija Venäjän osakilpailussa kauden alussa. Aalto saalisti maailmancupista siis 282, muut suomalaiset 8 pistettä!

Aalto onkin ainoa suomalainen mäkimies, joka pystyi nostamaan tasoaan viime kaudesta. Viime kaudella Aalto sai maailmancupissa kasaan 13 pistettä ja paras sijoitus oli 26:s.

Aalto saavutti tällä kaudella tason, jossa hän pystyi kilpailemaan sijoituksista 10-20 välillä. Toki kauden vanhetessa tulokset heikkenivät ja se kertonee Aallolle ja hänen valmentajalleen, että peruskunto ei vielä kestänyt kovaa maailmancupin kiertuetta.

Kova panostus kesäharjoitteluun voi hyvinkin nostaa Aallon jo seuraavalle tasolle, sille jossa hän tavoittelee jatkuvasti sijoituksia 10 parhaan joukossa. Tällä kaudella se onnistui kolme kertaa.

Aallon esimerkin pitäisi valaa uskoa suomalaiseen mäkivalmennukseen. Hänen esimerkki osoittaa, että määrätietoisella työllä Suomestakin voidaan nousta mäkimaailman huipulle. Aalon osalta kausi oli suorastaan loistava ja hän nousi urheilijana aivan uudelle tasolle.

Tässä olivatkin ne mäkikauden positiiviset uutiset, sillä Aallon takana taaperrus jatkui. Kun nyt odotettiin jo selvää tasonnostoa ainakin Eetu Nousiaiselta ja Andreas Alamommolta, niin sitä ei saatu. Tulosten perusteella, ja tulostahan meidän on kunnioitettava, kumpikin hyyppäsi heikommalla tasolla kuin vuosi sitten.

Puheet siitä, että meillä on tulossa uusia nuoria huipulle ovat myös valitettavasti enemmän toiveajattelua kuin faktoihin pohjautuvaa tietoa

Nousiainen saalisti tällä kaudella neljä maailmancupin pistettä ja hänen paras sijoituksensa oli 27. Viime kaudella Eetu napsi kuusi maailmancupin pistettä ja paras sijoitus oli 25. Alamommo sai tällä kaudella maailmancupin ja Continental cupin pisteitä yhteensä 65, viime kaudella pisteitä tuli yhteensä 70.

Nousiaisen ja Alamommon kunto ei edellyttänyt niin massiivista maailmancupin kiertämistä kuin mitä he osakseen saivat. Nousiainen kävi karsiutumassa 14 kisasta, selvisi mukaa vain seitsemään. Alamommon saldo oli 11 karsiutumista ja 8 mukaan pääsyä.

Valmennusjohdon olisi pitänyt viheltää peli poikki vuodenvaihteen jälkeen ja hakea kaksikolle onnistumisia Continental cupista. Talven aikana olisi ollut tärkeintä päästä hyppäämään kisatilanteissa ja hyppäämään siinä kaksi hyppyä. Nyt kilpailunomaiset hypyt jäivät aivan liian usein niihin viikonlopun karsintoihin tai parhaimmillaan yhteen kisahyppyyn.

Voi sanoa, että tässä päävalmentaja Lauri Hakolan pelisilmä petti.

Puheet siitä, että meillä on tulossa uusia nuoria huipulle ovat myös valitettavasti enemmän toiveajattelua kuin faktoihin pohjautuvaa tietoa. Toki nuoria on tulossa, mutta missä ovat heidän tuloksensa?

Continental cupin pisteille ylsi tällä kaudella vain neljä suomalaishyppääjää. Nousiainen ja Alamommo sekä kertaalleen Arttu Pohjola ja Juho Ojala. Kotimaan Veikkaus cupissa on hyviä nuoria, mutta heille pitäisi saada myös kansainvälistä kokemusta. Mico Ahonen voitti ylivoimaisesti kotimaan kilailusarjan. Odotan että Mico, Frans Tähkävuori, Niko Kytösaho ja kumppanit kiertävät ensi kaudella Kontticupia kunnolla.

Continental cup, jossa siis jalostetaan tulevaisuuden toivoja, toi vuosi sitten seitsemän suomalaista pisteitä ja niitä tuli kaikkiaan 155. Tänä talvena neljä hyppääjää toi 149 pistettä. Toki Tähkävuori voi vielä nostaa pistemäärää viikonlopun päätöskisassa.

Matti Nykänen nousi lajilegendaksi kovan fyysisen harjoittelun myötä. Ei hän mennyt mäelle tapaamaan kavereita, vaan ottamaan itsestään kaiken irti.

Mistä mäkihypyn alamäki sitten kiikastaa. Yksi Lahdessa asuva ystäväni puki sen parhaiten sanoiksi. Hän ihmetteli pari kesää sitten, onko kaupunkiin rakennettu uusi mäkikeskus, kun Karpalon pikkumäissä ei kesällä näkynyt ketään.

Harrastajapohja on siis kaventunut rajusti, se taas asettaa valmennukselle kovat vaatimukset. Pienestä joukosta ei ole varaa hukata yhtään lupausta. Harjoittelun laatuun ja kovuuteen on kiinnitettävä myös paljon enemmän huomiota kuin viime vuosina.

Matti Nykänen nousi lajilegendaksi kovan fyysisen harjoittelun myötä. Ei hän mennyt mäelle tapaamaan kavereita, vaan ottamaan itsestään kaiken irti.

Lue myös


Uusimmat blogikirjoitukset

Katso kaikki blogit