Mestarit erottuivat jo Rukalla

Mestarit erottuivat jo Rukalla


Hiihdon MM-kisat päättyivät juuri niin kuin osattiin ennustaa jo maailmancupin avauskisan jälkeen. Rukalla juhlivat norjalaiset ja ruotsalaiset, samat hiihtäjät puhdistivat myös mestaruuspöydän Seefeldissä.
Jari Porttila: 04.03.2019 15:08Blogi
Mestarit erottuivat jo Rukalla
Suomen päävalmentaja Matti Haavisto selitti suomalaisten romahtamista Rukan maailmancupin avauksessa joulukuussa sillä, että suomalaisten tähtäin oli Seefeldissä. Hän vakuutti, että kyllä hiihtäjien kunto siihen mennessä nousee.

Ei noussut, tai jos nousi, niin nousihan se myös muilla.

Kun listataan kaikki Seefeldin mestarit ja otetaan mukaan vielä parisprintti, niin kaikki mestarit olivat vähintään TOP-4 joukossa maailmancupin kahtena ensimmäisenä viikonloppuna, siis Rukalla ja Lillehammerissa.

Poikkeuksen tekee vain 50 kilometrin voittaja Holund, hän oli "vasta" sijalla 9. Lillehammerin 15 kilometrillä.

Jos et pärjää maailmancupin avauksessa, et todennäköisesti pärjää koko kauden aikana

Puheet siitä, että huippukunto houkuteltaisiin esiin vasta arvokisoissa joutavat siis jo romukoppaan. Ei nykyaikainen huippu-urheilu ole enää sitä, että maailman kärkeä otetaan arvokisoissa kiinni minuuttitolkulla. Nykyään urheilijan pitää olla kunnossa koko kausi, terävimmän huippukunnon ja maailmancup-kunnon ero ei saa olla liian suuri.

Jos et pärjää maailmancupin avauksessa, et todennäköisesti pärjää koko kauden aikana.

Yksi poikkeus joukosta toki löytyy, Ruotsin Frida Karlsson. Hän keskittyi ensin Lahdessa pidettyihin nuorten MM-kisoihin, eikä Ruotsin liitto päästänyt häntä ennen sitä hiihtämään maailmancupissa. Hän voitti nuorten kisoissa kaksi henkilökohtaista kultaa ja kun hänet päästettiin irti aikuisten sarjassa, tuli palkintokaappiin vielä lisää kaksi henkilökohtaista MM-mitalia ja kultaa viestistä.

Kisojen jälkeen on Suomen osalta puhuttu voitelun epäonnistumisesta, huonosta joukkuehengestä ja ties mistä. Ne toki vaikuttavat lopputulokseen, mutta se vaikuttavin asia on valmennus. Juuri nyt näyttää siltä, että Suomesta puuttuu selkeä valmennuslinja, jota noudatettaisiin junioreista aikuisiin.

Urheilussahan on kunnioitettava tulosta ja se oli Suomen osalta surkea. Tämän totuuden myöntäminen on lähtökohta uudistumiselle. Tulosten mukaan uudistumistarve on suuri.

Suomessa harjoitellaan aivan liian paljon peruskestävyysominaisuuksia, jurnutetaan siis pitkiä matkoja "löysällä" vauhdilla

Nyt suomalaisen hiihtovalmennukseen on luotava uusi linja, vähän samaan tapaan kuin aikanaan luotiin jääkiekkoon, kun huomattiin kärjen karkaavan. Huoli valmennusfilosofian "vanhanaikaisuudesta" on suuri, kun jopa Harri Kirvesniemi kustansi omalla rahallaan pamfletin, jossa ruodittiin valmennuksen ongelmakohtia.

Jotain valmennuksesta kertoo sekin, että kun maailman huipulle monta hiihtäjää jo 1980-luvulla nostanut Pekka Vähäsöyrinki pisti Kerttu Niskasen harjoittelemaan kovaa, niin Kertun kroppa ei kestänyt sitä. Ja tässä vaiheessa on turha puhua 80-luvun menetelmistä, sehän nähtiin Seefeldissä kuinka korkealle veridoping nostikaan itävaltalaisia ja virolaisia hiihtäjiä. Kyllä se on harjoitus ja oikeanlainen harjoitus, joka tekee mestareita.

Kun olen keskustellut valmennusfilosofiasta, tai sen puutteesta entisten mestarihiihtäjien kanssa, niin kaikkien perussanoma on sama. Suomessa harjoitellaan aivan liian paljon peruskestävyysominaisuuksia, jurnutetaan siis pitkiä matkoja "löysällä" vauhdilla. Kroppa pitää totuttaa koviin harjoitteisiin jo nuorena, muuten tuotamme vain hyviä Wasaloppet hiihtäjiä.

Päävalmentaja Matti Haavisto tuntui olevan aikalailla hukassa MM-kisojen jälkeen. Korrektina miehenä hän lienee ajatellut, että jos sanoisi mitä ajattelisi, tulisi ehkä loukanneeksi jotain. Haavisto on kuitenkin nyt siinä asemassa, että hänen täytyy näyttää ja jopa raivata se uusi tie, jota on lähdettävä kulkemaan. Hänen pitää myös sitouttaa huippuhiihtäjien henkilökohtaiset valmentajat siihen samaan linjaan. Liiton tehtävä on viedä uudistus läpi seuratasolle.

Selitysten aika on nyt ohi, seuraavaksi on käärittävä hihan ja ryhdyttävä hommiin.

Jo Matti Nykänen aikanaan harjoitteli kovempaa kuin kukaan muu, niin on aika järkyttävää, että suomalaisten nykyhyppääjien ominaisuudet ovat kaukana siitä

Yhdistetyn kohdalla tilanne on sama. Viime syksynä tehtiin joitain valmennuksellisia virheitä, jotka maksoivat koko kauden. Nyt on ohjelmat perattava suurennuslasilla läpi, jotta samoja virheitä ei enää toistettaisi. Samalla on mietittävä mäkihypyn valmennus uusiksi, nykysysteemi ei tuota kuin kumpuun hyppääjiä.

Mäkihypyn puolella ongelmat ovat samat, ovat olleet jo vuosia. Jo Matti Nykänen aikanaan harjoitteli kovempaa kuin kukaan muu, niin on aika järkyttävää, että suomalaisten nykyhyppääjien ominaisuudet ovat kaukana siitä. Ei edes samalla sivulla.

Ei mäkihypyn harjoittelu ole mitään rakettitiedettä. Nyt kiinnitetään aivan liikaa huomiota nippelijuttuihin, kun edes perusasiat eivät ole kunnossa. Eihän hyppyrin nokalta pääse mihinkään, jos siitä lasketaan vain läpi.

Erikoiselta tuntuivat myös mäkihyppääjien selitykset kisojen jälkeen, kuten myös loppukauden odotukset. Seefeldin tulosten pohjalta miettisin toiseenkin kertaan kannattaako kauden päättäviin Planican lentomäen kisoihin lähteä, senkin rahan voisi käyttää viikon leiriin ensi kesänä samassa paikassa. Laskettelurinteitä kun löytyy Suomestakin.

Lue myös



Uusimmat blogikirjoitukset

Katso kaikki blogit