Petra Olli näytti tien voittoihin

Jari Porttila saa kunnian aloittaa Etusuoran ensimmäisen blogin, löydät jatkossa kaikki Jarin blogikirjotukset sivulta Jari Porttila - blogi

Olen seurannut Lappajärven naisen uraa jo vuosia ja voin sanoa, että harva urheilija on omistautunut harjoittelulle ja päämäärälle niin vahvasti kuin Petra. Hänen nuoressa elämässä kaikki on tehty painin ehdoilla.

Paini ja harjoittelu ovat vaatineet sitä, että hän on käytännössä asunut Kuortaneen urheiluopistolla ja ulkomaalaisten painijoiden valmennuskeskuksissa koko nuoren ikänsä. Näistä Kuortane edustaa nykyaikaista huippu-urheilun valmennuskeskusta, mutta Suomesta itään olevat harjoituskeskukset lähinnä 1930-luvun kasarmeja.

Elämä ei siis ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta ei se ole ollut tarkoituskaan. Petran virolaistaustainen valmentaja Ahto Raska on hakenut Petralle kovia harjoitusvastustajia, silloin ei sängyn kovuudella ole ollut mitään merkitystä. Tärkeintä on ollut se, että Petra kehittyy painimatolla.

Petralle on siis haettu niin kovia harjoitusvastustajia, kuin maailmalta vain löytyy. Hän on päässyt harjoittelemaan jopa Japanin naismaajoukkueen kanssa, Japani on tähän päivään saakka hallinnut olympialaisten naispainia.

Kuinka monen muun suomalaislajin huippumme voivat kertoa harjoittelevansa maailman ehdottomien huippujen kanssa? Purjehtijat tekivät niin ennen Lontoon kisoja ja se näkyi mitalitilastossa. Mira Potkonen pyrki samaan ennen Rion kisoja, hän toi niistä ainoan mitalimme.


Petra Olli on käytännössä viitoittanut sitä tietä, jonka Mika Kojonkoski rakensi ja jota Mika Lehtimäki kulkee, se on se tie, joka voi johtaa pienen maan urheilijat menestyksen polulle. Olympiakomitean keskittämishankkeeseen on heitelty jatkuvasti kapuloita, mutta Petra näytti käytännössä, että se tie vie menestykseen. Valmennuskapasiteetin keskittäminen valmennuskeskuksiin on ainoa pienen maan tie huipulle.

Lähes yhtä usein kuin olen Kuortaneen Olympic Trainin Centerissä törmännyt Petraan, olen tavannut siellä myös olympiakomitean huippu-urheiluyksikön nykyisen johtajan Mika Lehtimäen. Hänen, niin kuin Kojonkoskenkin mielestä myös urheilujohtajien pitää elää siellä, missä menestys tehdään. Arvostan tuota ajattelumallia.

Petra paini Unkarin MM-kisoissa sarjaa ylempänä kuin normaalisti. Hän ei halunnut lähteä vielä painonpudotusleikkiin, mutta jos hän tekee sen Tokion olympialaisissa, ovat näkymät vähintään yhtä valoisat kuin nyt.

Maailmanmestaruus merkitsee käytännössä sitä, että Petra on vajaat kaksi vuotta ennen olympialaisia yksi kisojen suurista mitalitoivoista. Kovin monesta muusta suomalaisurheilijasta ei näin voi sanoa, vielä. Uskon, että tulevien kahden vuoden aikana tuohonkin saadaan parannusta.

Petran kohdalla onkin kysymys siitä, miten nyt kuljettua polkua pystytään kulkemaan Tokioon saakka. Ahto Raskalla on hyvät suhteet painimaailmaan ja maailmanmestaruus takaa sen, että Kuortane vetää jatkossa varmasti paljon harjoitusvastustajia. Enää niitä ei tarvitse lähteä hakemaan tundralta, matkalaukku kainalossa.


Petralle itselleen sopii hyvin se, ettei hän ole haastaja vaan haastettava. Hän tietää, että tuohon asemaan pääsee vain kovalla työllä ja se asema on ansaittava. Hän on sen ansainnut ja haluaa pitää asemastaan kiinni, motivaatiosta se ei ainakaan jää kiinni.

Paini ei ole tähän mennessä kerännyt suuria sponsorimassoja, mutta Petra Ollista on syntynyt suomalaisen sisun ja periksiantamattomuuden perikuva, hän edustaa sellaisia arvoja joihin yritykset haluavat samaistua. Kun Petran taustalla manageroi Suomen ykkösnimi Harri Halme, niin on varmaa, että Petra voi jatkossakin harjoitella ilman huolta siitä, mistä hankkia voi leivän päälle.

Toivottavasti myös muissa lajeissa herätään nyt siihen todellisuuteen, että valmennustietous ja osaaminen on jatkossa keskitettävä muutamaan paikkaan, jossa huippuja tehdään. Naispainin osalta näin on tehty jo vuosia sitten, tuo paikka on Kuortaneen urheiluopisto.

Jari Porttila