Suksi- vai voitelufarssi?

Suksi- vai voitelufarssi?


Pärjätäkseen kisoissa hiihtäjän suksien on toimittava täydellisesti. Voitelun pitää onnistua, samoin suksenvalinta ja sen kuviointi ja hionta.
Jari Porttila: 09.03.2019 19:24Blogi
Suksi- vai voitelufarssi?
Tänä talvena olemme saaneet kuulla liian usein, että "kapula" petti. Voiko se todella olla näin?

Viimeksi suksi petti Iivo Niskasen Kollenin 50 kilometrillä.

Olympialaisten jälkeen Suomen suksihuollossa koettiin merkittäviä muutoksia. Huoltopäällikön tehtävät otti vastaan Aki Hukka, monen mielestä suksihuolto on ollut liian usein tällä kaudella hukassa.

Suomen hiihtomaajoukkueella on käytössään koko kiertueen parhaat fasiliteetit, isoin huoltorekka parhaine välineineen

Mutta onko asia näin yksinkertainen. Suomen hiihtomaajoukkueella on käytössään koko kiertueen parhaat fasiliteetit, isoin huoltorekka parhaine välineineen. Raudasta homma ei ainakaan ole kiinni.

Huoltoryhmässä on monta kokenutta voitelijaa, joten siitäkään homman ei pitäisi olla kiinni, mutta silti urheilijat ovat valittaneet suksistaan enemmän kuin vuosiin.

Voitelu ja suksen hionta ja kuviointi on äärimmäisen tarkkaa puuhaa, mutta onhan se tähänkin saakka onnistunut, joten on vaikea uskoa, että juuri sillä sektorilla olisi tänä talvena menty metsään niin pahasti, kuin on annettu ymmärtää.

Jotta voitelu olisi epäonnistunut niin monta kertaa kun on valitettu, merkitsisi se käytännössä sitä, että huolto olisi kokeillut joka kerta jotain uutta ja mullistavaa "voidetta". En usko siihenkään.

Nyt tullaankin siihen asiaan, mistä ei ole juuri puhuttu. Onko suomalaishiihtäjien kalusto vertailukelpoinen. Yksi fakta on se, että syömähampaamme, Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski hiihtävät pikkumerkeillä. Toki Rossignol ja Madshus ovat tunnettuja maailmalla, mutta eivät ne valitettavasti kilpaile samassa sarjassa Fischerin kanssa. MM-kisoissa itävaltalaismerkki puhdisti palkintopöydän.

Merkittävää on myös se, että norjalaiset eivät itse usko norjalaiseen Madshusiin, vaan hiihtävät pääosin Fischerillä

Merkittävää on myös se, että norjalaiset eivät itse usko norjalaiseen Madshusiin, vaan hiihtävät pääosin Fischerillä. Miksi sitten Suomen naisten ykköshiihtäjä käyttää norjalaisia suksia ja miesten ykkösnimi ranskalaisia suksia?

Ehkä syy on se sama, minkä vuoksi Matti Heikkinen siirtyi Oslon MM-kultansa jälkeen Salomonille; hän sai sieltä kunnon tilin.

Kun tein kirjaa Suomalaisista talvilajien olympiavoittajista, niin Innsbruckin viestin kulta-ankkuri Arto Koivisto manasi vieläkin sitä, että uhrasi parhaat hiihtovuotensa suksimerkille, joka maksoi kyllä kunnon tiliä, mutta jolla ei voinut menestyä.

Olisiko tilanne Kristan ja Iivon kohdalla nyt se, että Rossignolin ja Madshusin tehtaalta ei vaan tule siinä määrin huippusuksia kaikille keliolosuhteille kuin mitä Fischerin tehtaalta tulee?

Suomestakin löytyy oma suksitehdas, jota johtaa vielä entinen superhiihtäjä Harri Kirvesniemi. Yksikään maajoukkuehiihtäjämme ei kuitenkaan hiihdä Karhuilla, näin maallikkona voisi ihmetellä miksi ei? Luulisi Kiteen tehtaalta löytyvät iskukykyisiä pareja omille hiihtäjillemme.

Hiihtäjien täytyy pohtia sitä, miltä suksimerkiltä löytyvät parhaat sukset kunkin arvokisapaikkakunnan maastoille ja lumelle

Suomen suksihuollosta löytyvät maailmanluokan voitelijat ja myös maailmanluokan voiteet. Myös suksen hionta osataan varmasti yhtä hyvin kuin muualla.

Jos ongelmaa jossain on, niin silloin täytyy varmasti katsoa kalustoa. Hiihtäjien täytyy pohtia sitä, miltä suksimerkiltä löytyvät parhaat sukset kunkin arvokisapaikkakunnan maastoille ja lumelle. Seuraavat talviolympialaiset hiihdetään Pekingissä, lumi siellä on rakenteeltaan täysin erilaista kuin maailmancupin paikkakunnilla ja se asettaa omat ehtonsa kalustolle.

Tämä kannattaa pitää mielessä, kun huippuhiihtäjämme pohtivat kalustovalintojaan. Juuri nyt ei välttämättä kannata lukita itseään vuosiksi kapasiteetiltaan pienelle suksimerkille. Tai sitten pitää olla varma siitä, että kyseinen merkki tekee tuotekehitystä myös Pekingissä.