Suomalaisvalmentajat huippuosaajia, palkaksi lämmintä kättä

Suomalaiset ovat juhlineet taitoluistelussa etenkin naisissa 2000-luvun alussa. Kiira Korven hopea 2012 EM-kisoissa on viimeisin suomalaisen tuoma mitali, kaikkiaan Korpi hamusi kolme EM-mitalia. Laura Lepistö puolestaan voitti EM-kultaa Helsingin kisoissa 2009 ja vielä MM-pronssia 2010. Kaikkiaan Lepistö saalisti neljä arvokisamitalia.

Viveca Lindfors on lajin todellinen superlupaus, sillä hän saavutti mitalinsa vasta 19-vuotiaana. Parhaimmillaan me saamme nauttia hänen luistelustaan vielä 10 seuraavaa vuotta ja kun hän on raivannut jo tiensä lajin terävimmälle huipulle, niin hänestä saimme myös potentiaalisen mitaliehdokkaan Pekingin talviolympialaisiin 2022.

Lindforsia ja Lepistöä yhdistää myös sama valmentaja, Virpi Horttana. Valmentajien merkitystä ei julkisuudessa juuri korosteta, mutta taitolajeissa se on huomattavasti suurempi kuin perinteisissä "fyysisissä" lajeissa. Horttanan "palkintokaapista" löytyy nyt jo viisi arvokisamitalia yhdessä arvostetuimmassa talviolympialaisten lajissa. Yhdysvalloissa tai Japanissa hän olisi jo miljonääri. Suomessa häntä ei juuri tunneta lajipiirin ulkopuolella.

Suomalaisten valmentajien arvostus on jääkiekkoa lukuun ottamatta olematonta. Yksilölajeissa urheilijatkaan eivät aina ymmärrä niitä uhrauksia, joita valmentajat heidän eteensä ovat tehneet. Useinhan he saavat palkaksi arvokisamitalista korkeintaan kilometrikorvauksen kotimaan kilpailumatkoilta, noin karrikoiden sanoen.

Suomessa on siis valtava potentiaali teknisten lajien valmennuksessa. Se on huomattu myös Kiinassa, seuraavien talviolympialaisten isäntäkaupungissa. Valmennusosaamista Kiinaan viedään jo kymmenien huippuvalmentajien myötä. Asiasta ei kannata huolestua, sehän on vain hyvä asia, että yksilölajien valmentajille löytyy oikeita töitä edes Kiinasta. Suomessahan ei yksilölajeissa juuri "palkkavalmentajia" ole. Se kuuluisa palkaksi saatu "lämmin käsi" ei juuri ruokapöydässä lohduta.

Palataan vielä Viveca Lindforsiin. Mikä nosti hänet niin nopeasti maailman terävimpään kärkeen?

Huippuvalmentaja on yksi asia, toinen on Suomen hyvä taso naisluistelussa. Tilannehan on se, että päästäkseen arvokisoihin, on oltava äärettömän hyvä, kotimaan kilpailutilanteesta pitää huolen Emmi Peltonen. Hän on valmentautunut Sveitsissä ja otti EM-kisoissa kahdeksannen sijan. Peltosen ja Lindforsin sijoitukset merkitsevät myös sitä, että seuraaviin EM-kisoihin Suomi saa mukaan kolme luistelijaa. Näin piskuinen Suomi liittyi taas lajin todellisten suurmaiden joukkoon.

Kolmas tärkeä tekijä nousussa lajin huipulle on asenne harjoitteluun. Taitoluistelussahan hyppyjä hiotaan harjoituksissa tunnista tuntiin. Toistot ovat avainsana. Kun saat tehtyä vaikean hyppy-yhdistelmän harjoituksissa vaikka 50 kertaa peräjälkeen oikein, menee se suurella todennäköisyydellä hyvin myös kilpailutilanteessa.

Tärkeää on kuitenkin se, millä intensiteetillä hyppy suoritetaan harjoituksissa. Hypätäänkö se 75% vai 100 prosentin teholla. Horttanan harjoitusfilosofiaan kuuluu kuulemma se, että kun harjoituksissa jotain tehdään, tehdään se täysillä, ikään kuin kyseessä olisi täydelle katsomolle tehtävä kisasuoritus. Kun harjoituksissa harjoitellaan kuin kilpailtaisiin arvokisoissa, on jokainen harjoite tarpeeksi laadukas.

Samalla harjoitusfilosofialla nosti Esa Sievinen aikanaan Jani Sievisen uinnin maailman huipulle ja samaa tyyliä ovat käyttäneet myös muut huippuvalmentajat. Harjoituksiin ei mennä "lepäilemään" vaan tekemään kilpailunomaisia suorituksia.