Haastavatko Pärmäkoski ja Niskaset kivenkovat norjalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset? Lue maastohiihdon maailmancup-kauden kattava ennakko!

Maastohiihdon maailmancup-kausi 2021/2022 alkaa tulevana viikonloppuna perinteiseen tyyliin Rukalla. Koska edessä on olympiakausi, on maailmancupin arvo hieman muita kausia alhaisempi, sillä suurin osa hiihtäjistä priorisoi olympialaiset maailmancupin kustannuksella. Tästä huolimatta maailmancupin kokonaisvoitto varmasti kiinnostaa useampia hiihtäjiä.

Tulevalla kaudella kilpaillaan yhteensä 28 henkilökohtaista ja neljä joukkuekilpailua. Sprinttejä kauden ohjelmassa on kaksitoista ja normaalimatkojen kilpailuja kuusitoista.

Vapaa hiihtotyyli korostuu maailmancup-kaudella hieman perinteistä enemmän. Sprinteistä seitsemän kilpaillaan vapaalla ja viisi perinteisellä, ja distanssipuolella ohjelmassa on seitsemän perinteisen ja kahdeksan vapaan kilpailua. Tämän lisäksi normaalimatkojen ohjelmaan kuuluu yksi skiathlon-kilpailu.

Väliaikalähtöjä maailmancupin ohjelmassa on seitsemän, joista neljässä hiihtotapa on vapaa ja kolmessa perinteinen. Väliaikakisojen lisäksi ohjelmassa on viisi yhteislähtöä (kolme vapaalla ja kaksi perinteisellä) sekä kolme takaa-ajoa (kaksi perinteisellä ja yksi vapaalla). Monien hiihtoromantikkojen mielestä harmillista on varmasti se, että Holmenkollenin pitkät matkat (30/50 km) kilpaillaan jälleen yhteislähtönä, vaikka niiden muuttamisesta väliaikalähdöiksi tehtiin päätös toissa kaudella.



Joukkuekilpailujen puolella nähdään sekä uutta että vanhaa. Kauden aikana kilpaillaan yksi perinteinen viestikilpailu sekä parisprintti. Näiden lisäksi sekaviesti palaa maailmancupiin ensimmäistä kertaa sitten kauden 2002/2003. Täysin uutena kisamuotona ohjelmassa on Falunissa sekaviestin kanssa samana päivänä kilpailtava parisekaviesti. Molemmat sekaviestit kilpaillaan pelkästään vapaalla hiihtotavalla.

Aiemmista kausista poikkeavaa on myös se, että tulevalla maailmancup-kaudella kilpaillaan useampia kolmen peräkkäisen päivän viikonloppuja, jotka koostuvat kolmesta yksittäisestä kilpailusta. Tällaisia viikonloppuja ohjelmassa on peräti neljä (Ruka, Lillehammer, Les Rousses sekä Falun).

Pekingin olympialaiset ovat myös jättäneet jälkensä maailmancup-kalenteriin. Vuodenvaihteen perinteinen Tour de Ski on tänä vuonna poikkeuksellisen lyhyt, sillä se koostuu vain kuudesta kilpailusta. Tästäkin huolimatta moni huippu-urheilija, kuten Therese Johaug ja Charlotte Kalla, ovat jo ennen kauden alkua ilmoittaneet jättävänsä Tour de Skin väliin.



Poissaolot ja olympialaisiin valmistautuminen vaikuttavat siis tällä kaudella suuresti maailmancupin kokonaistaistoon ja tekee siitä vaikeasti ennakoitavan. Seuraavassa esitellään kuitenkin, ketkä ovat kuumimpia nimiä sekä mahdollisia yllättäjiä naisten ja miesten sprintissä ja normaalimatkoilla. Tämän lisäksi ennakoidaan, mihin suomalaisten vauhti voisi kovassa kansainvälisessä vauhdissa riittää.

Naiset – Ketkä haastaisivat Therese Johaugin ja Ruotsin sprinttinaiset?

Naisten sprintti

Ruotsi on hallinnut naisten sprinttiä lähes dominoivalla otteella jo muutaman kauden ajan. Tähän kauteen maa lähtee kuitenkin siipirikkoisena. Sprintin suurin tähti Linn Svahn joutuu nimittäin jättämään väliin koko tulevan kauden ja viime vuoden Obertsdorfin maailmanmestari Jonna Sundling kaatui kauden avauksessa Jällivaarassa ja joutuu pitämään kättään kipsissä neljän viikon ajan.

Monille muille maille tällaiset takaiskut olisivat turmiollisia, mutta Ruotsin sprinttimahdin kovuudesta kertoo se, että vielä näiden epäonnisten tapahtumienkin jälkeen maasta löytyy useita potentiaalisia sprinttimenestyjiä. Maja Dahlqvist osoitti kauden avauksessa olevansa rautaisessa kunnossa, vaikka kilpailu päättyikin hänen osaltaan hylkäykseen välierässä.

Dahlqvistin lisäksi ruotsalaisista on huomioitava myös Johanna Hagström sekä Jällivaaran kilpailun voittanut Anna Dyvik. Jo viime kaudella todellisen kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt Hagström ilmoitti heti viime perjantaisen loppukiritappionsa jälkeen, että ”Dyvik voi voittaa tänään, mutta minä voitan olympialaisissa”. Dyvikillä oli tästä luonnollisesti täysin päinvastainen mielipide.



Emma Ribomiakaan ei ruotsalaisista saa unohtaa, vaikka hänen kauden avauksensa viivästyykin. Viime viikolla sairastunut Ribom joutuu olemaan kärsivällinen ja odottamaan, koska hän pääsee osoittamaan sprinttikykyjään Ruotsin valmennusjohdolle ja koko hiihtoa seuraavalle maailmalle.

Ruotsalaisten ylivaltaa yrittävät murtaa ainakin kovat keskieurooppalaiset haastajat. Viime kauden sprintticupin voittaja Slovenian Anamarija Lampic on lajin suurimpia tähtiä, jolle sopivat kaikki tyylit ja maastot. Viime kausien aikana hän on joutunut useamman kerran taipumaan Svahnille, mutta ruotsalaistähden poissa ollessa hän haluaa varmasti nousta lajin hallitsijaksi.



Kovan haasteen ruotsalaisille ja Lampicille antaa myös Sveitsin Nadine Fähndrich. Lähes ainoana huippuhiihtäjänä suomalaisella suksimerkillä hiihtävä sveitsiläinen näytti hänkin Jällivaaran sprintissä olevansa huippuiskussa, vaikka finaalin kompurointi veikin häneltä mahdollisuuden voittotaistoon. Fähndrichille toistaiseksi vapaa tyyli on sprintissä ollut menestyksekkäämpi, joten vapaan painottuminen sprintticupissa on hänelle hyvä uutinen.



Norjalaisiakaan ei naisten sprintticupissa saa unohtaa, vaikka maan nykyinen sprinttitaso ei kestäkään vertailua kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, jossa maa dominoi myös naisten sprinttihiihtoa. Kokenut kettu Maiken Caspersen Falla onnistui viime kaudella jälleen nousemaan palkintokorokkeelle MM-kisoissa ja hän tavoittelee jälleen kerran menestystä. Vuoden 2014 olympiavoittaja tosin tähdännee tälläkin kertaa huippukuntonsa kauden päätapahtumaan.

Ane Appelkvist Stenseth tavoittelee Fallan lisäksi sprintticupin kärkisijoja. Sprintticupin kokonaisvoittotaistoon hän tuskin kuitenkaan nousee, ellei hän ole pystynyt parantamaan vapaata hiihtoaan sekä kestävyyttä finaalivaiheessa. Loistavalle karsintahiihtäjälle Stensethille viimeinen startti on usein ollut liikaa, mistä johtuen hän onkin lupaavasta vauhdista huolimatta jäänyt toistaiseksi maailmancupissa kokonaan vaille palkintosijoja.

Fallan ja Stensethin lisäksi norjalaisista kannattaa seurata myös Udnes Wengin sisaruksia Lottaa ja Tiriliä, jotka ovat jo useamman vuoden kilpailleet sprintissä hyvällä tasolla heti terävimmän kärjen takana. Mielenkiintoista on myös nähdä, mihin nuoremman polven norjalaiset Mathilde Myhrvold ja Kristine Stavås Skistad tulevalla kaudella pystyvät.

Yhdysvaltain sprinttijoukkue on heikentynyt aiempiin vuosiin verrattuna, koska Sophie Caldwell Hamilton ja Sadie Maubet Bjornsen päättivät uransa viime kauteen. Edelliskauden maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja Jessie Diggins on kuitenkin varmasti totutun vahva sprintissä ja myös viime kaudella sprinttitasoaan selvästi nostaneelta Rosie Brennanilta voi odottaa hyviä suorituksia.



Venäläisnaisiakin sprintticupissa nähdään varmasti hyvillä sijoilla, vaikka maan suurimmat tähdet ovatkin ehkä enemmän normaalimatkojen hiihtäjiä. Tästä huolimatta Natalia Neprjajeva, Tatjana Sorina ja Julia Stupak voivat sprinteissäkin kilpailla yksittäisissä kisoissa jopa voitoista.

Mielenkiintoinen jokerikortti tulevalle sprinttikaudelle on Slovenian Eva Urevc. Jo pitkään karsinnoissa vauhtipotentiaaliaan väläytellyt slovenialainen on kamppaillut kestävyysominaisuuksiensa kanssa, mutta jos jaksaminen on parantunut, riittää hänen nopeutensa haastamaan kenet tahansa.

Suomalaisittain naisten sprintistä toivotaan ennen kaikkea viime kaudella nähtyjen positiivisten merkkien jatkumista. Jasmi Joensuu ja Katri Lylynperä osoittivat, että he pystyvät taistelemaan paikoista välierävaiheessa. Tulevalla kaudella toivotaankin, että he pääsevät yhä useammin välieriin ja joissakin kilpailuissa myös finaaliin. Perinteisen sprinteissä vastaavaa toivotaan myös Johanna Matintalolta.



Krista Pärmäkosken ja Kerttu Niskasen sprinttivauhti on myös mielenkiintoista nähdä. Molemmat ovat vuosi vuodelta suunnanneet harjoitteluaan yhä enemmän distanssimatkoille, mutta kauden alun perusteella ainakin Pärmäkoskella myös sprintti kulkee. Jos Pärmäkoski pääsee parhaimpaan kuntoonsa, voi hän erityisesti perinteisen sprinteissä taistella jopa palkintosijoista yksittäisissä kisoissa.

Naisten normaalimatkat

Normaalimatkojen puolella kauteen lähdettäessä on jälleen kerran vain yksi suosikki ylitse muiden. Therese Johaug on kilpailukieltonsa päättymisen jälkeen tehnyt laduilla mitä haluaa ja hänen kärsimänsä tappiot voidaan laskea yhden käden sormin. Kauden avaus Beitostölenissä osoitti lisäksi, ettei norjalaisen vauhti ole ainakaan hyytymään päin.

Johaugin suurimmat haastajat tullevat Ruotsista. Frida Karlsson vaikutti Jällivaaran kisojen perusteella olevan myös erittäin vahvassa kunnossa ja hän pystyi voittamaan sekä perinteisellä että vapaalla varsin selvästi toisen ruotsalaistähden Ebba Anderssonin. Toivottavaa olisi, että Karlsson olisi kesän aikana kuromaan kiinni Johaugin etumatkaa, mutta ennen kuin toisin todistetaan, on Johaug edelleen ylivoimainen ykkössuosikki.



Edellinen maailmancup-kausi päättyi Jessie Digginsin juhliin kokonaiscupissa. Myös tulevalla kaudella hän on yksi suurimmista kokonaiskilpailun voittajasuosikeista, varsinkin kun Johaug jättää Tourin hiihtämättä. Vapaan hiihtotavan mestarillisella tasolla taitava Diggins on nykyään myös mainettaan parempi perinteisen hiihtäjä, ja hän haastaa varmasti tiukasti pohjoismaiset kilpailijansa.

Norjasta tulee maailmancupin kärkitaistoon varmasti myös monia muita kovia hiihtäjiä Johaugin lisäksi. Ehkä koko alkukauden mielenkiintoisin hiihtäjä on Ingvild Flugstad Östberg, joka palaa jälleen maailmancupiin terveydellisistä syistä johtuneen tauon jälkeen. Östbergin nykykunto on arvoitus, mutta vanhojen näyttöjen perusteella häneltä voidaan odottaa kovaa vauhtia.



Heidi Weng oli jälleen Norjan kansallisissa kisoissa selkeä kakkonen Johaugin jälkeen. Vasta Rukalla kuitenkin nähdään, kuinka monta naista mahtuu Johaugin ja Wengin välissä oleviin neljäänkymmeneen sekuntiin.

Viime kaudella kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt Helene Marie Fossesholm on kärsinyt pienistä ongelmista syksyn mittaan, eikä hän mahtunut mukaan Norjan joukkueeseen kauden avauksessa. Huippulahjakas Fossesholm on tästä huolimatta yksi kauden mielenkiintoisimpia nimiä, sillä hänestä odotetaan lajin tulevien vuosien hallitsijaa.

Norjalaisista ei myöskään saa unohtaa viime olympialaisten kymmenen kilometrin vapaan olympiavoittajaa Ragnhild Hagaa. Parin vaikeamman kauden jälkeen hän vaikuttaisi olevan paremmalla hiihtotyylillään vapaalla varsin kelvollisessa vauhdissa ja ainakin yksittäisissä kisoissa hän voi nousta jopa kolmen kärkeen.

Ruotsalaisten tilanne Karlssonin ja Anderssonin takana vaikuttaa ainakin toistaiseksi haasteelliselta. Jällivaarassa kaiken voittanut Charlotte Kalla oli vielä kaukana parhaasta vireestään, eikä sprintterienkään normaalimatkojen vauhti vakuuttanut. 24-vuotias Moa Olsson esiintyi pirteästi, mutta vasta Ruka osoittaa, oliko hänen menonsa kansainvälisellä tasolla.

Venäjän naisten distanssijoukkue on vahvistunut monien vaikeiden kausien jälkeen vuosi vuodelta. Natalia Neprjajeva ja Julia Stupak ovat jo useamman vuoden kuuluneet maailman hiihtoeliittiin ja viime kaudella Tatjana Sorina teki suuren läpimurtonsa. Katsastuskisojen perusteella Neprjajeva ja Sorina ovat jälleen vahvassa kunnossa, mutta Stupak hakee vielä parasta iskuaan.



Nuorista nousevista venäläisistä on mielenkiintoista seurata, mihin perinteisen taitaja Jana Kirpitshenko ja vapaan erikoisnainen Maria Istomina pystyvät. Veronika Stepanova voi puolestaan olla alkukauden katsastuskisojen perusteella kauden suuri komeetta hänelle vahvemmalla vapaalla tyylillä. Maailmancupin alkaessa nähdään myös, oliko 37-vuotiaan Alija Iksanovan voitto Oloksen testikisassa merkki hurjasta läpilyönnistä kypsällä iällä vaiko pelkkä haamuaika tuloslistoilla.

Keskieurooppalaisista hiihtäjistä normaalimatkoilla kannattaa tarkkailla saksalaiskaksikkoa Katharina Hennig – Victoria Carl sekä Itävallan Teresa Stadloberia. Hennig on tehnyt tasaista nousua kohti maailman kärkeä jo useamman vuoden ajan ja Carl vaikuttaisi Oloksen kisojen perusteella olevan erinomaisessa kunnossa. Stadlober ei esittänyt vielä Oloksella mitään ihmeellistä, mutta hänessä on silti potentiaalia taistella jopa podiumeista.

Suomalaisodotukset normaalimatkojen kauteen ovat toiveikkaat. Kauden ensimmäisten kisojen perusteella Krista Pärmäkoski on palannut vanhalle hyvälle tasolleen murheellisen edelliskauden jälkeen. Mikäli toiveikkuus on ollut perusteltua, voi Pärmäkoski taistella jopa kokonaiscupin voitosta. Realistisempi odotusarvo on kuitenkin yksittäiset palkintosijat sekä olympiamitali perinteisen kympillä.

Toiveikkuutta lisäävät myös Kerttu Niskasen esitykset. Viime kauden loukkaantumisen vuoksi keskenjättänyt Niskanen on osoittanut olevansa lähellä Pärmäkosken vauhtia sekä perinteisellä että vapaalla. Toivottavaa olisi, että tämä tarkoittaisi myös sitä, että hän on lähellä maailman kärkivauhtia.

Niskasen ja Pärmäkosken takana Johanna Matintalolta odotetaan perinteisen normaalimatkoilla nousua maailman kymmenen parhaan hiihtäjän joukkoon. Alkukausi on yleensä Pöytyän Urheilijoiden yksinäiselle tähtihiihtäjälle haastava, mutta toiveissa olisi, että hän pystyisi viimeistään Tour de Skillä vastaamaan maailman kärkivauhtiin.

Ikinuoren Riitta-Liisa Roposen kunto kiinnostaa myös suuresti erityisesti Suomen viestijoukkueen kannalta. Oloksen vapaan kymppi oli häneltä tahmeaa menoa, mutta se voi myös kertoa kovasta harjoituskuormasta. Lillehammerin ja Davosin vapaan kisat kertovat tarkemmin, millaisessa kunnossa Roponen on.



Suomen hiihdon tulevaisuuden tähdeksi povattu Eveliina Piippo osoitti kauden avauksessaan, että viime vuosien haasteet alkavat pikkuhiljaa taittua. Hänen kohdallaan ei voi odottaa liikoja, mutta olisi erittäin positiivista, jos hän pystyisi palaamaan pistesijatason urheilijaksi parin aivan liian vaikean vuoden jälkeen.

Normaalimatkojen puolella toivotaan hyviä esityksiä myös Anne Kyllöseltä ja Jasmi Joensuulta. Mitä useampi suomalaisnainen pystyy hiihtämään kansainvälisellä tasolla, sitä enemmän Suomella on myös vaihtoehtoja rakentaa toivottavasti menestyvä viestijoukkue Pekingiin.

Miehet – ketkä pystyvät rikkomaan Norjan ja Venäjän ylivaltaa?

Miesten sprintti

Miesten sprinttiin suurimman ennakkosuosikin nimeäminen on yhtä helppoa kuin naisten normaalimatkoilla. Johannes Hösflot Kläbo on hallinnut miesten sprinttejä jo useamman kauden ajan rautaisella otteella ja voitottomat kisat ovat olleet hänelle lähinnä työtapaturmia.

Kaikki viittaa siihen, että sama tahti jatkuu myös tulevalla sprinttikaudella. Kläbo heiluttaa tahtipuikkoa ja muut tulevat vikisten perässä sen minkä pystyvät ja ratkovat muut sijat keskenään Kläbon juhliessa voittoa.



Kovimmat haastajat Kläbolle tulevat hänen omasta joukkueestaan. Erik Valnes on noussut parin viime kauden aikana sprintin suurmestarin adjutantiksi ja kovimmaksi haastajaksi. Ajoittain Valnes on onnistunut jopa Kläbon voittamaankin. Olisikin virkistävää, mikäli jatkossa Valnes pystyisi haastamaan Kläboa yhä enemmän sprinttikisojen voitosta, jotta voittajien luettelo ei olisi yhtä yksitoikkoinen kuin aiemmilla kausilla.

Kläbon ja Valnesin takana kolmanneksi kovimmaksi norjalaiseksi on noussut Håvard Solås Taugböl. Taugböl joutui taistelemaan useita vuosia edustuspaikasta Norjan timanttiakin kovemmassa sprinttijoukkueessa, mutta paikkansa vakiinnutettuaan hän on noussut vakituiseksi finaalitason urheilijaksi ja arvokisamitalistiksi.



Pål Golberg on kuulunut vuosia Norjan terävimpään sprinttikaartiin, mutta viime kauden perusteella hän on siirtymässä yhä enemmän normaalimatkojen puolelle. Tuleva kausi näyttää, vieläkö Golbergin sprinttivauhti riittää maanmiehiään vastaan. Sama tilanne on myös Emil Iversenillä.

Ehkä kiinnostavin norjalaisnimi on Sivert Wiig, joka pystyi viime kaudella haastamaan Norjan kansallisissa kisoissa maajoukkuemiehiä ja sai myös yksittäisiä näyttöpaikkoja maailmancupissa. Nyt Wiig pääsee näyttämään kyntensä heti kauden ensimmäisessä sprintissä Rukalla, jossa hän voi hyvin nousta jopa podiumille. Sellaisen suorituksen hän myös tarvitsee, koska kilpailu edustuspaikoista Norjassa on armotonta.

Norjan sprinttimahdin suurin horjuttaja on viime vuosien aikana ollut Italian Federico Pellegrino. Harjoituskauden yhdessä venäläisten kanssa treenannut Pellegrino on erityisesti vapaalla pystynyt lyömään kiilaa norjalaisrintamaan. Vastaavaa toivotaan myös tulevalta kaudelta, jotta sprintit eivät olisi pelkkiä Norjan kansallisia.

Manner-Euroopan hiihtäjistä on Pellegrinon lisäksi tarkkailtava myös ranskalaisia Lucas Chanavata sekä Richard Jouvea. Vapaalla hiihtotavalla aavistuksen paremmin viihtyvät ranskalaiset kuuluvat niihin hiihtäjiin, jotka pystyvät parhaiten norjalaista ylivaltaa haastamaan. Molempien suurimpana haasteena on kuitenkin se, että he ovat täysin puhtaita sprinttereitä, joille päivän neljäs startti voi olla liikaa.

Venäjältä tulee myös suuri joukko hiihtäjiä, jotka hamuavat kärkisijoja sprinttitaistoissa. Maan ykköspyssy sprinteissä on ollut Gleb Retivih, jolla on kuitenkin ollut vastaavia haasteita kuin ranskalaisilla. Oloksella Retivih näytti tosin, että normaalimatkoillakin vauhtia alkaa jo löytyä ihan kohtuullisesti, mikä lupaa hyvää tuleviin sprinttikoitoksiin.

Venäjän ykköstähdet Aleksandr Bolshunov ja Sergei Ustjugov eivät ole sprinteissä aivan parhaimmillaan, mutta he janoavat menestystä myös niissä normaalimatkojen rinnalla. Kummallakaan ei kestävyysominaisuuksissa ole mitään moitittavaa, mutta finaalivaiheessa heiltä usein puuttuu se viimeinen terävyys, jolla norjalaisia voisi horjuttaa.

Venäläisistä kannattaa seurata myös nuorten sarjoissa menestystä niittänyttä Aleksandr Terentjeviä, jolta on odotettu suurta kansainvälistä läpimurtoa jo useampia vuosia. Kauden ensimmäinen sprinttinäyttö antoi pieniä viitteitä siitä, että se läpimurto voisi tapahtua tulevalla kaudella.

Ruotsin miesten sprinttimahti ei ole samalla tasolla kuin naisissa, mutta täysin statisteja he eivät kuitenkaan ole. Oskar Svensson pystyi jo viime kaudella voittamaan kahdesti maailmancupissa ja vastaavaa menestystä länsinaapurissa toivotaan myös tulevalta kaudelta. Svenssonin kunto on kuitenkin selkävaivojen vuoksi arvoitus, eikä hän pysty aloittamaan kauttaan vielä Rukalta.

Suomalaisittain suurimmat odotukset sprintissä kohdistuvat Joni Mäkeen. Viime kaudella erityisesti karsinnoissa lupaavaa menoa esittänyt Pyhäjärven Pohdin mies on toivottavasti löytänyt kesän aikana kaivattua terävyyttä myös erävaiheeseen ja erityisesti viimeiselle sadalle metrille. Vapaan sprintti on Mäen bravuuri, joten hänellä on varmasti myös suuria tavoitteita olympialaisten henkilökohtaiseen sprinttiin.



Taivalkoskella ja Vuokatissa Suomen Cupin sprinttivoittoa juhlinut Lauri Vuorinen on puolestaan parhaimmillaan perinteisellä tyylillä. Hänen tavoitteenaan onkin varmasti hakea finaalipaikkoja perinteisen kisoissa sekä nostaa tasoaan myös vapaalla. Mäen voittaminen Taivalkoskella ei ollut huono näyttö, mutta vasta Ruka kertoo, mikä on Vuorisen taso kansainvälisesti.

Ristomatti Hakola on ollut jo vuosien ajan Suomen tasaisin ja varmin ykkössprintteri, mutta saattaa olla, ettei sprintti ole enää hänen ykkösprioriteettinsa. Ennen Rukaa hänellä ei ole vielä yhtään sprinttikisaa alla, mutta normaalimatkalla Taivalkoskella hän näytti vauhtia löytyvän. Tuleva kausi näyttääkin, onko Hakola sprinttitykki, distanssinylkky vai molempia.



Nuoremman polven sprinttereistä Verneri Suhoselta toivotaan vahvoja näyttöjä ja askelia kohti kansainvälistä kärkeä. Terveysmurheet ovat kuitenkin toistaiseksi estäneet häntä kilpailemasta, joten emme vielä tiedä, konkretisoituvatko harjoituskauden hyvät merkit talven kisoissa.

Miesten normaalimatkat

Normaalimatkojen kisoissa kahden maan liput ovat dominoineet tuloslistojen ensimmäisiä sivuja. Norjan ja Venäjän maajoukkueet ovat sekä tason terävyydessä että laajuudessa omaa luokkaansa. Norjan tasosta kertoo esimerkiksi se, että Oberstdorfin MM-kisojen pronssimitalisti Harald Östberg Amundsen ei mahtunut Rukan joukkueeseen, vaikka hän voitti 15 vapaan katsastuskisan Beitostölenissä.

Normaalimatkojen ykköstähti on viime vuosien aikana ollut Aleksandr Bolshunov, joka on dominoinut ennen kaikkea yhteislähtökisoja, joissa hän on pystynyt hämmästyttävällä tavalla jätättämään kilpakumppaninsa jopa sellaisilla laduilla, joilla kaikki odottavat kisojen päättyvän massakiriin.

Kauden alussa terveysmurheiden kanssa paininut Bolshunov tuskin on vielä terävimmillään, mutta viimeistään parin maailmancup-viikonlopun jälkeen häneltä voidaan odottaa nousua korkeimmalle korokkeelle ja Tour de Skillä hän on varmasti jo suosikki numero yksi.



Bolshunovin takana seuraa suuri joukko venäläishiihtäjiä, jotka pystyvät kaikki voittamaan melkein minkä tahansa maailmancupin kilpailun tai olemaan vähintään podiumilla. Sergei Ustjugov vaikuttaa selättäneen vaikeutensa ja erityisesti hänen paraatimatkansa viidentoista vapaa näyttää kulkevan. Tour de Skillä loistavasti viihtyvä Lahden MM-kisojen hiihtokuningas on varmasti kova luu myös kokonaiscupissa.

Venäläisistä ei saa unohtaa myöskään Aleksei Tshervotkinia, Ivan Jakimushkinia, Artjom Maltsevia, Denis Spitsovia tai Jevgeni Belovia. He kaikki ovat maailman ehdottomaan kärkitasoon kuuluvia hiihtäjiä. Mutta toisaalta heidän heikkoutensa kokonaiskilpailua ajatellen on se, että hyvän ja huonon päivän ero voi olla heillä todella merkittävä.

Norjalaisten distanssipuolen ykkösnimeksi on jopa hieman yllättäen parin viime vuoden aikana noussut Hans Christer Holund. Aiemmin tiukasti edustuspaikastaan taistelemaan joutunut Holund on kaksien viime MM-kisojen kahdella henkilökohtaisella maailmanmestaruudellaan osoittanut, että kovilla hapenottoa vaativilla laduilla hän on äärimmäisen vaikeasti voitettava mies. Helpommissa ja nopeusominaisuuksia vaativissa maastoissa hän ei sen sijaan ole omimmillaan.

Sprinttitykki Johannes Hösflot Kläbo on Holundin täydellinen vastakohta. Yhteislähdöissä Kläbon voittaminen tuottaa vaikeuksia jopa Bolshunoville, eikä hän etenkään perinteisen väliaikalähdöissäkään huono ole. Obertsdorfissa nähtiin myös se, että mies jaksaa hiihtää myös rajun viisikymppisen armottomassa maastossa.

Simen Hegstad Krüger on taas enemmän Holundin kaltainen hiihtäjä, vaikka häneltä löytyy kiriominaisuuksia hiukan enemmän. Normaalimatkoilla mikä tahansa hiihtotyyli ja kilpailumuoto sopivat hallitsevalle skiathlonin olympiavoittajalle, ja hän on varmasti kova luu myös tulevalla kaudella, vaikkei ollutkaan vielä Beitostölenissä parhaimmillaan.



Rukan joukkueesta ulos jäänyt Harald Östberg Amundsen on myös huomioitava. Toistaiseksi hän on vain harvoin saanut näyttöpaikkoja, mutta joukkueeseen päästessään hän on tehnyt myös tulosta. Vaikka Rukalla häntä ei nähdäkään, on hän varmasti kauden mittaan vielä monissa kisoissa mukana kärkitaistossa. Sama pätee myös kokeneeseen konkariin Sjur Rötheen.

Nuoremmasta norjalaiskaartista on nostettava esiin Håvard Moseby, joka hiihti erittäin pirteästi Beitostölenissä. Norjan kovasta tasosta johtuen on kuitenkin valitettavasti mahdollista, että Moseby nähdään maailmancupissa ainoastaan Lillehammerissa ja Holmenkollenilla.

Jos maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja tulee Venäjän tai Norjan ulkopuolelta, se on järkyttävän suuri yllätys. Muiden maiden hiihtäjille ei juuri viime vuosien aikana ole annettu edes mahdollisuutta haaveilla menestyksestä kokonaiscupissa.

Ranska on ollut kokonaistasoltaan jopa selvästi kolmanneksi paras maa, mistä on osoituksena myös pronssimitali kolmesta edellisestä arvokisaviestistä. Ranskan suurimmat hiihtotähdet ovat Maurice Manificat, Clement Parisse, Hugo Lapalus, Jules Lapierre sekä ikinuori Jean-Marc Gaillard. He kaikki voivat hiihtää kauden aikana useita hyviä hiihtoja, mutta podiumilla heitä tuskin ainakaan kovin montaa kertaa nähdään.

Ruotsin mieshiihto on ollut kaukana siitä ajasta, jolloin Marcus Hellner, Johan Olsson ja Daniel Rickardsson niittivät menestystä. William Poromaasta on kuitenkin odotettu maan hiihtomaineen pelastajaa ja uutta supertähteä. Poromaa voikin olla yksi kauden suurista nousijoista, tosin alkukauden sairastelut viivästyttävät hänen kautensa aloitusta. Samankaltainen tilanne on myös Jens Burmanilla.

Mahdollisia nousijoita tulevalle hiihtokaudelle voisivat olla Yhdysvaltain Gus Schumacher sekä Saksan Friedrich Moch. Molemmat nuoret hiihtäjät ovat jo muutamaan otteeseen väläytelleet potentiaaliaan ja tuleva kausi näyttää, pystyisivätkö he kiipeämään lähemmäs maailman hiihtoeliittiä.

Norjalaisten ja venäläisten suurin haastaja tulee kuitenkin toivottavasti Suomesta. Tahmeahkon viime kauden jälkeen Iivo Niskanen on palannut harjoittelussaan perusasioiden ääreen ja alkukauden kisojen perusteella se on tuonut tulosta. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia, mutta eivät vielä häikäiseviä.



Tämä saattaa tosin olla hyväkin asia. Kaiken olympialaisiin tähtäävä Niskanen on vielä toivottavasti kaukana parhaasta kunnostaan, mutta pystyy siitä huolimatta taistelemaan maailmancupin kärkisijoista. Tälle kaudelle perinteinen on Niskasen ykkösprioriteetti, mutta sopivissa maastoissa hän voi vapaallakin taistella kärkisijoista. Joulukuussa ohjelmassa olevat helpotettu Lillehammer sekä Davos ovat molemmat ennakkoon ajatellen Niskaselle erinomaisia maastoja vapaan kisoihin.



Niskasen takana suurimmat odotukset normaalimatkoilla kohdistuvat Ristomatti Hakolaan, joka on jälleen vaikeuksista huolimatta saanut itsensä hyvään kuntoon. Perinteisen normaalimatkat ovat Hakolalle vapaata mieluisampia, mutta nekin kulkevat yhä paremmin.

Perttu Hyvärinen oli kaksi vuotta sitten elämänsä kunnossa ja paukutti kisasta toiseen lähelle kymmenen parhaan joukkoa. Alkukauden perusteella Puijon Hiihtoseuran kakkosmies ei ole ainakaan vielä siinä kunnossa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että Hyvärinen nousisi tasaiseksi top20-tason hiihtäjäksi kauden aikana.

Joni Mäeltäkin toivotaan vahvoja suorituksia normaalimatkoilla, jotta Suomen toiveet viestimitalista pysyisivät elossa. Mäelle parhaiten sopivat vapaan yhteislähdöt, joita maailmancupin ohjelmassa on kuitenkin vain kaksi.

Markus Vuorela oli treenitietojen perusteella elämänsä kunnossa, mutta loukkaantuminen korkean paikan leirillä laittoi kauden suunnitelmat uusiksi. Tiedot kuitenkin kertovat, ettei kausi välttämättä ole vielä täysin taputeltu. Jos toipuminen sujuu hyvin, voi Vuorela tehdä läpimurron kansainvälisen kärjen tuntumaan.