Etusuora esittää - Tuomas Zacheuksen jättimäinen maratonennakko

Etusuora sai Pekingin MM-kisojen maratonille erittäin asiantuntevan ja intohimoisen maratonasiantuntijan käyttöönsä. Raasto.comista aikanaan kestävyysjuoksun ystäville tutuksi tulleen Tuomas "Z" Zacheuksen hienoa maratonhekumointia on luettavissa näiden MM-kisojen yhteydessä niin miesten kuin naistenkin maratonin ennakoiden muodossa.

Pekingin MM-maratonin ennakko, miehet

Yleisurheilun vuoden 2015 MM-kisoissa Pekingissä, Kiinassa, maratonfanit saattavat kohteliaasti katsoa kaikkia lajeja, mutta todellisuudessa heidän täysi kiinnostuneisuutensa kohdistuu vain yhteen lajiin: maratoniin, vain maratoniin, eikä mihinkään muuhun lajiin kuin maratoniin, puhumattakaan maratonista. Maratonjuoksijat ovat nimittäin kestävyysurheilun kuninkaita ja kuningattaria sekä kaikkien urheilulajien keisareita, ainakin mikäli asiaa kysytään maratonfaneilta ja vaikka ei kysyttäisikään.

Ensimmäisenä vuorossa ovat miehet heti kilpailuiden avauspäivänä 22.8. Kilvan lähtölaukaus kajahtaa klo 7.35 paikallista aikaa, joten suomalaiset maratonfanit ovat valveilla klo 2.35 Suomen aikaa täydessä maratoninnostuneisuudessa. Kaikki maratonhullut varmasti muistavat Pekingissä elokuun 24.päivänä vuonna 2008 juostun olympiamaratonin, jossa kaikkien aikojen lahjakkain maratonjuoksija, Kenian nyt jo edesmennyt Samuel Wanjiru latoi olosuhteisiin nähden suorastaan uskomattoman tuloksen 2.06.32. Huono ei ollut myöskään hopeamiehen, Marokon Jaoad Gharibin 2.07.16. Tästä hurjasta kaksikosta pronssimies, Etiopian Tsegaye Kebede jäi jo lähes kolmen minuutin päähän. Samanlaista ravia tuskin on odotettavissa tällä kertaa, vaikka mukana on erittäin kovia maratonmiehiä. He ovat jopa niin kovia, etteivät edes hammaslääkärin asettaman paikat pysy heidän hampaissaan.

Kenia asettaa tällä kertaa kehiin verrattain hurjan kolmikon. Mukana näet ovat maratonin hallitseva maailmanennätysmies, 42 km ja siihen vielä 195 m päälle viime syksynä Berliinissä aikaan 2.02.57 leiponut Dennis Kimetto. Tämä veijari aloitti juoksemisen vasta hyvän tovin yleisen sarjan rajapyykin saavutettuaan ja vetäisi tuota pikaa juoksun aloitettuaan muina miehinä puolimaratonin alle tunnin (59.14). Siitä on miehen ura urjennut niin, että hänen CV:tään koristavat Berliinin, Tokion ja Chicagon maratonien voitot. Kuluvana vuonna hän vetäisi Lontoon maratonilla yhden huonoimmista tuloksistaan 2.05.50, jolla ei irronnut Britannian pääkaupungissa kolmossijaa kummempaa. Nyt Kimettolla on vuorossaan arvokisamaratondebyytti Kenian paidassa ja hän on epäilemättä yksi suurimmista voittajasuosikeista Kiinan pääkaupungissa. Hän himoaa kultamitalia kuin hai uimaria. Kuinka hän kestää arvokisojen paineistetun kattilan, miettii moni.

Helpolla Dennis ei tule MM-kilvassa pääsemään – ikään kuin kukaan koskaan pääsisi maratonilla helpolla – sillä hänen maamiehensä Wilson Kipsang ei ole mikään eilisen teeren poika maratonin mittaisessa jyystössä. Kipsangilla, jonka rekordi 2.03.23 oli vielä pari vuotta sitten maailman ennätys, on kokemusta myös arvokisan hermopaineen kyllästämästä pätsistä. Tämä voidaan päätellä siitä, että vuonna 2012 hänen kaulaansa ripustettiin Lontoon olympiamaratonin päätteeksi pronssinen mitali. Siellä Kipsang tosin mokasi voiton vetäisemällä kesken kilvan yhden vitosen 14.06:een, jolla hän tappoi paitsi suurimman osan kanssakilpaveljistä, myös itsensä. Tämän johdosta kilvan lopussa hänellä ei ollut enää mitään mahdollisuuksia voitosta tappelemiseen. Luultavasti Kipsang ei enää halua pilata kultamitalimahdollisuuksiaan päättömään maratonsäntäilyyn. On selvää, ja sen on aivan selvää, että hän saapuu Pekingiin kunnossa, sillä tämän kevään Lontoon maratonilla hän vatkasi ajan 2.04.47. Sillä ei tosin voittoa irronnut, siitä piti Eliud Kipchoge -niminen maratonhakkaaja huolen.

Kukapa Kenian kolmas mies kilvassa on? Se ei ole olympiahopeamies Abel Kirui, eikä hallitseva Lontoon maratonin voittaja Eliud Kipchoge. Ei suinkaan, vaan kyseessä on mies, jolle annettiin nimeksi Mark Korir sen jälkeen, kun hän oli putkahtanut ulos mutsistaan. Mikä mies on Mark Korir? Mikäpä muukaan mies kuin tänä vuonna Pariisin maratonin ennätyksellään 2.05.49 voittanut maratonkone. Paljon muuta hänestä ei tiedetäkään, mitä nyt on käynyt parina aikaisempana vuonna Etelä-Korean Soulissa vetämässä maratonin aikoihin 2.07.08 ja 2.10.21. Todennäköistä myös on, että nuoruudessaan hän ei käynyt nuokkarilla räkimässä, leikkimässä kovista, potkimassa mummoja tai kittaamassa kaljaa, sillä maratonaariksi ei voi tulla moisten harrastusten kautta. Puolimaratoninsa hän on yleensä laukannut noin tuntiin. Miksi ei pidempään? Luultavasti siksi, että puolimaratonien juokseminen kauemmin kuin 1.01 on hänen mielestään tylsää.

Aika usein Kenialaisten päävihulaisia kansainvälisillä maratoneilla ovat olleet Etiopian pojat. He näet himoavat maratonia kuin uhkapeliriippuvainen venäläistä rulettia. Arvokilpailumaratoneilla heidän edesottamuksensa ovat kuitenkin olleet perin juurin ailahtelevaisia, muistettakoon vaikka Lontoon olympiamaratonin täydellinen waterloo, jolloin Etiopian miehet eivät maalia nähneet. Toisaalta Lelisa Desisa puolustaa hopeista mitaliaan kahden vuoden takaisesta Moskovan hornankattilasta. Ennätykset Etiopian maratonveijareilla ovat tälläkin kertaa kovemmat kuin pakkasessa jäätyneet kalsarit, sillä Desisa on hipsutellut 42195m aikaan 2.04.45, Berhanu Lemi 2.05.28 ja Endeshaw Negessen rekordi on tällä haavaa 2.04.52. Tällä kaudella kolmikko on vetänyt hieman vaatimattomammin, sillä heidän kauden parhaansa kirjoitetaan ajoin 2.05.52, 2.05.28 ja 2.06.00. Nämäkin tulokset tosin tarkoittavat sitä, että 3 minuuttia kilometriä kohden on pojille yhtä helppoa kuin basson soittaminen punkbändissä.

Jos haetaan vuorenvarmaa arvokilpailujuoksijaa, hän on Ugandan suuri poika, hallitseva olympiavoittaja ja maailmanmestari Stephen Kiprotich. Mies siis kuuluu vanhan kunnon Gezahegne Aberan lisäksi siihen harvalukuiseen miesjoukkoon, jotka ovat voittaneet sekä olympia- että MM-maratonin. Kiprotichin henkilökohtainen rekordi ei ole Kenian ja Etiopian hurjien rinnalla kummoinen, 2.06.33, mutta hän keskittyykin ennen kaikkea ja vain kaikkea ennen arvokilpailuihin. Toisin sanoen, mies himoaa arvometallia kuin alkoholisti koskenkorvaa. Kiprotichilla on ollut arvokisoissa taipumusta laukata 35 kilometristä maaliin aikamoista maratonlaukkaloikkarillutusrallatusta, jolla hän murskannut muut valtaisan kestonsa ikeen alle. Muut Ugandan miehet tulevassa MM-kilpailussa ovat noin 2.10-tasoisia maratonjyystäjiä, jotka ovat viimeisten tietojen mukaan olleet aikamoisessa maratonkeskittyneisyydessä.

Maailman maratonhulluimman kansan, Japanin väestö on odottanut uutta miesmaratonjuoksutähteä täydessä maratonodottavaisuudessa. Kaiholla he muistelevat ääni väristen, alahuuli väpättäen, kutiseva pala kurkussaan ja roska silmässään Koichi Morishitan äärimmilleen vietyä maratonraastoa Barcelonan hopeaan päättyneellä vuoden 1992 olympiamaratonilla. Toki Kentaro Nakamoto on viime vuosina leiponut hyvä maratontuloksia arvokilpailuissa, mistä osoituksena Lontoon olympialaisten kuudes ja Moskovan MM-maratonin viides sija. Tällä kertaa Nakamoto ei ole kilvassa mukana, kuten ei ole myöskään raasto-Morishitan valmentama Masato Imai, joka kuluvan vuoden helmikuussa veti Tokiossa 2.07.39. Valitettavasti Imai joutui kuitenkin terveydellisten syiden juoksi vetäytymään MM-maratonilta, joten Japani asettaa mukaan kilpaan vain kaksi miestä. Mitä järkeä siinä on, kun maassa löytyy MM-rajan rikkoneita maratoonareita kuin lyijyä Laatokasta? Sitä ei voi ihmisjärki käsittää, mutta harvoinpa kukaan urheilujohtajien aivoituksia on käsittänyt. Joka tapauksessa Japanin kaksikko MM-kilpailussa on Masakazu Fujiwara (ennätys 2.08.12) ja Kazuhiro Maeda (2.08.00). Fujiwara oli viime MM-maratonilla maailman 14. paras. Myös Maedalla on kokemusta aikaisemmista MM-maratoneista, sillä vuonna 2009 Berliinissä hän oli 39. ajalla 2.19.59 ja kaksi vuotta sitten Moskovassa 17., 2.15.25 kuluttua lähtölaukauksesta. On täysin selvää, että näihin sijoituksiin he hakevat joltistakin parannusta.

Voi olla, että kilvan tauottua tulosluetteloa selatessa aika läheltä kärkeä saattavat löytyä myös Bahrainin pojat. Heistä entinen etiopialainen, Shumi Dechasa, voitti viime vuonna Hampurin maratonin ajalla 2.06.43 ja tänä vuonna Shumi pisteli Tokiossa 2.07.20. Se riitti neljänteen sijaan. Myös hänen uransa muut maratonit ovat olleet varmoja 2.07-vetoja, joten Shumi osaa maratonkeskittyneisyyden. Toinen Bahrainin mies, Aadam Ismaeel Khamis, entiseltä nimeltään Isaiah Kosgei, on kiskonut maran ja siihen vielä tonin päälle 2.07.59 arvoisesti. Valenciassa vuonna 2011 tämä tapahtui, mutta parina viime vuonna Khamisilla on kestänyt maratoni selvästi kauemmin, jolloin hän on latonut 2.13–2.17-tuloksia. Kolmas Bahrainin lipun värit sydämessään tunteva maratonmasiina on Ali Hasan Mahbood, jonka persoonallinen rekordi on 2.12.38.

Maratonkestojuoksukilpailun suosikkeja nimettäessä ei voi unohtaa Eritrean sällejä. Miksi muka ei? No miksipä muuksikaan kuin siksi, että koko heidän kolmikkonsa Beraki Beyene, Ghirmay Ghebreslassie ja Amanuel Mesel ovat kiskoneen parhaimmillaan niinkin armottoman vaativan lajin kuin maratonin aikoihin 2.08.27, 2.07.47 ja 2.08.17. Käsillä olevan vuoden kuluessa miehet ovat laittaneet jalkaa toisen esteen tulosten 2.16.43, 2.07.47 ja 2.08.18 arvoisesti. Beyene ei siis ole vuonna 2015 päässyt lähellekään rekordiaan, mutta Ghebreslassie on tehnyt omansa Hampurissa ja Mesel jäänyt sekunnin omastaan Varsovassa. Ghebreslassiesta on myös syytä mainita, että vuonna 2014 hän oli puolimaratonin MM-kisoissa seitsemäs. On täysin selvää, että eritrealaiset himoavat maratonmenestystä kuin hevimies skeban skulausta.

Marokko on ilmoittanut kilpaan vain kaksi miestä, mutta heidän nimensä eivät ole maratonfaneille vieraita. He näet ovat Adil Annani ja Rachid Kisri. Annani, jonka ennätys 2.07.43 on vuoden 2012 Lontoon maratonilta, oli vuonna 2006 Berliinin MM-maratonilla seitsemäs. Kisri puolestaan on tosi kokenut maratonsusi, jonka maratonura alkoi jo vuonna 2003. Vuonna 2009 Pariisissa hän juoksi toistaiseksi voimassa olevan ennätyksensä 2.06.48, mutta tänäkin vuonna hän on leiponut 2.10.18 Ottawan maratonilla. Jos joku siis väittää, että Kisri on kokematon maratoonari, hän puhuu 100 prosenttista maratonpalturia.

Eurooppalaisia maratonfaneja luonnollisesti kiinnostaa, voiko kotimaanosamme pojilla olla osaa tai arpaa tulevalla MM-maratonilla. Se on selvää, että arpaa heillä ei voi ainakaan olla, sillä maratonilla arvalla ei ole mitään osuutta. Maraton ja arpa sopivat yhtä hyvin yhteen kuin politiikka ja rehellisyys. Sen sijaan osaa voi joillain maanosamme maratonjauhajilla hyvinkin olla. Eräs heistä on viime vuoden Euroopan mestari, Italian Daniele Meucci, siksi vakuuttavaa hänen menonsa oli raskaalla EM-reitillä. Siellä Meucci vetäisi ennätyksensä 2.11.08, mikä viittaa siihen, että nopealla kaupunkimaratonreitillä viileässä kelissä hän olisi ollut EM-juoksunsa aikaan noin 2.07–2.08 kunnossa. Näistä pohdinnoista Meucci tuskin välittää, vaan keskittyy MM-kilpaan 100 prosenttisessa maratonkeskittyneisyydessä, luultavasti pullollaan maratonluottoa. Hyvät saumat hyvään sijoitukseen on myös vanhalla kunnon 41-vuotiaalla Ruggero Pertilellä, joka juoksi ensimmäisen maratoninsa jo vuonna 1999. Vaikka Pertilen ennätys ei ole ”kuin” 2.09.53, hän on erittäin luotettava arvokisajyrä, joka juoksee lähes aina maratonin puoliskot joko täysin samaa vauhtia tai sitten toisen puoliskon nopeammin kuin ensimmäisen. Pertilen ansioluettelosta löytyvät muun muassa kaksi hienoa olympiamaratonia (2008 15. ja 2012 kymmenes). Hän tietää koko kilpailijajoukosta parhaiten, kuinka maraton juostaan. Voi olla, että hän tietää koko maailmasta parhaiten, kuinka maraton juostaan.

Espanjan kaksikko, Carles Castillejo ja Javier Guerra ovat parhaimmillaan 2.09–2.10 tasoisia menijöitä, mutta ovatko he MM-maratonilla parhaimmillaan? Siinäpä kaikkia espanjalaisia maratondiggareita kutkuttava kysymys. Castillejo on kokenut arvokisajuoksija 5000 ja 10 000 metrillä, mutta maratonilla hänen ainoa arvokisaedustuksensa on Lontoon vuoden 2012 olympiamaratonin 24. tila (2.16.17). Guerra puolestaan veti tämä vuonna Lontoossa aika mukiin menevästi 2.09.33. On ilmeistä, että hän himoaa Euroopan maratonperinteiden ylläpitoa kuin golfari reikää.

Yksittäisistä eurooppalaisista ja ei-eurooppalaisista maratonmiehistä on vielä syytä mainita viime vuoden EM-maratonin pronssipoika ja Lontoon olympiamaratonin 14. paras, Venäjän Aleksei Reunkov, jonka rekordi on 2.09.54. Tänä vuonna hän on juossut lähes samaan vetäessään Lontoossa 2.10.10. Sveitsin Tadese Abraham on puolestaan laukannut villeimmillään maratonin 2.07.45:een ja tänä vuonnakin Soulissa 2.11.37. Zimbabwen Cuthbert Nyasango (ennätys 2.09.72) taas oli vuonna 2012 Lontoon olympiamaratonilla peräti seitsemäs, eikä aikakaan arvokisamaratoniksi ollut hassumpi, 2.12.08.  Mongolian maratonkeräilijä, tosi ahkerasti maratonkilpaileva Ser-Od Bat-Ochir veti viime syksynä Fukuokassa 2.08.50 ja tänä keväänä Hampurissa 2.10.15. Maailmanlaajuisissa arvokisoissa tämä viime vuoden Aasian kisojen nelonen ei kuitenkaan ole vielä onnistunut kolmesta olympia- ja kuudesta MM-maratonistaan huolimatta.

On hienoa, että miesten MM-maratonilla nähdään myös suomalaisedustus, sillä mukana on viimeisen parin vuoden aikana maratonkeskittyneisyyden elämäänsä löytänyt Jyväskylän Kenttäurheilijoiden Henri Manninen. Jo viime vuonna ennen Berliinin maratonia oli havaittavissa Mannisen täysi maratonkeskittyneisyys, joten ei ollut ihme, että siellä hän juoksi erittäin tasaisella vauhdinjaolla 2.16.43, mikä särki MM-rajan säpäleiksi. Täysi maratonkeskittyneisyyskin onkin ainoa tapa onnistua maratonilla niin hyvin kuin mahdollista. Toivokaamme onnea kaikille MM-maratonin juokseville. Kyllä heidän kelpaa maaliin juostuaan siemailla maratonin jälkeisenä iltana kupillisen kahvia katsellessaan muiden kilpailijain edesottamuksia täydessä maratonhelpottuneisuudessa.

Teksti: Tuomas ”Z” Zacheus