Kattava analyysi menneestä hiihtokaudesta: Suomi häviää tylyin lukemin pohjoismaisessa vertailussa

Koronavirus päätti maastohiihdon maailmancup-kauden suunniteltua aiemmin. Kauden lopusta on nyt kulunut jo hyvä tovi ja Suomen hiihtomaajoukkueen uusi valmennusjohto on jo ehtinyt nimittää maajoukkueen tulevalle hiihtokaudelle, jonka huippukohtana edessä ovat MM-kisat Saksan Oberstdorfissa.

Vaikka kauden päättymisestä on jo pari kuukautta aikaa, on hyvä katsoa vielä kerran taaksepäin ja tutkia tarkemmin, kuinka hiihtokausi 2019/2020 Suomelta lopulta sujui. Koska maastohiihdosta puhutaan pohjoismaisena hiihtolajina, on Suomen suoritusta luonnollista peilata naapurimaihimme Ruotsiin ja Norjaan. Tässä jutussa annamme tilastojen puhua armotonta kieltään ja kertoa, kuinka Suomi pärjäsi pohjoismaisessa vertailussa menneellä hiihtokaudella.

Tässä vertailussa keskityimme normaalimatkojen sekä sprinttimatkojen maailmancupiin.

Tämä tarkoittaa sitä, että pistevertailusta jäivät pois Tour de Skin, Ski Tour 2020:n sekä Rukan Triplan kokonaistuloksista saadut pisteet. Tarkkailimme siis urheilijoiden suorituksia siten, että jokainen kilpailu on ollut oma itsenäinen maailmancupin kilpailunsa. Vertailusta on lisäksi huomioitu pelkästään henkilökohtaiset kilpailut, eli viestejä ja parisprinttejä ei ole otettu mukaan vertailuun.

Vertailussa tarkastellaan ensin, kuinka Suomi, Ruotsi ja Norja pärjäsi kokonaispisteissä sprintti- ja normaalimatkojen cupeissa. Tämän jälkeen tarkastelemme vielä menestystä sprintissä ja normaalimatkoilla erikseen.

Kokonaispisteissä Suomi on selvästi Pohjoismaista heikoin

Kun tarkastellaan eri Pohjoismaiden kauden aikana saavuttamia pisteitä kauden aikana, voidaan huomata, että Norja on sekä miesten että naisten puolella omassa luokassaan. Miesten puolella norjalaiset keräsivät kauden aikana yhteensä 7776 pistettä, mikä on lähes viisinkertainen määrä Ruotsin ja Suomen kokonaispistesaaliisiin verrattuna. Ruotsalaismiehet joutuivat tyytymään kauden aikana 1628 ja suomalaiset 1542 pisteeseen.


Kun vertaillaan maiden menestystä sprintticupissa, niin myös tässä vertailussa Norja on ylivertainen 2695 pisteellä. Ruotsin kokonaispotti sprinttikilpailuissa oli 950 ja Suomen ainoastaan 343. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että normaalimatkojen puolella suomalaismiehet onnistuivat keräämään enemmän pisteitä kuin ruotsalaismiehet. Tästä tosin on pääasiassa kiittäminen Iivo Niskasta, joka saavutti normaalimatkoilla 70 prosenttia suomalaisten kokonaispistepotista.

Vertailu osoittaa myös sen, että Suomi sai miesten puolella Pohjoismaista prosentuaalisesti vähiten pisteitä sprintticupista. Norja saavutti 35 prosenttia kokonaispisteistään sprinttikilpailuissa ja Ruotsi peräti 58 prosenttia. Suomen kohdalla sprinttikisojen osuus kokonaispotista jäi ainoastaan 22 prosenttiin.

Myös naisten puolella Norja on kokonaispisteiden osalta aivan omassa luokassaan. Norjalaisnaiset keräsivät koko kauden aikana yhteensä 6727 pistettä. Ero Ruotsiin ei kuitenkaan ole yhtä merkittävä kuin miesten puolella, sillä ruotsalaisnaiset saavuttivat kauden aikana 4160 pistettä. Suomi häviää kuitenkin vertailussa selvästi, sillä suomalaisnaiset onnistuivat saalistamaan kauden aikana vain 1665 pistettä. Ruotsin pistesaalis on Suomeen verrattuna noin 2,5 kertainen ja Norjan pistepotti puolestaan peräti nelinkertainen.



Sprintticupin puolella Norjan ja Ruotsin välinen ero on kuitenkin alle 100 pistettä Norjan hyväksi, mikä tarkoittaa, että Norja teki eron Ruotsiin ensisijaisesti normaalimatkoilla. Sprintticupissa Suomi jää vielä pahemmin naapureidensa jalkoihin, sillä suomalaisnaiset onnistuivat saavuttamaan vain 335 pistettä, mikä tarkoittaa sitä, että Suomi keräsi 82 prosenttia Ruotsia ja 83 prosenttia Norjaa vähemmän pisteitä naisten sprintissä.

Kun vertaillaan sprinttipisteiden osuutta kokonaispisteistä, voidaan huomata, että myös naisten puolella Ruotsi saavutti suhteessa suuremman osuuden pisteistään sprintissä. Ruotsalaisnaiset keräsivät 45 prosenttia pisteistään sprintissä, kun norjalaisten kohdalla prosenttiosuus on 29 ja suomalaisten osalta 20 prosenttia.

Vertailtaessa kauden aikana sprintissä ja normaalimatkoilla pisteille hiihtäneiden hiihtäjien määrää voidaan huomata, että Norja on miehissä tason laajuudessa omaa luokkaansa. Kauden aikana 22 norjalaismiestä hiihti pisteille normaalimatkoilla ja 20 miestä sprintissä.

Ruotsalaismiehistä pisteille yli normaalimatkoilla 9 ja sprintissä 11. Myös tässä vertailussa Suomi on Pohjoismaista heikoin, sillä normaalimatkoilla kuusi suomalaismiestä oli 30 parhaan joukossa ja sprinttimatkoilla vastaavaan ylsi yhdeksän suomalaista.


Myös naisten puolella Norja on tason laajuudessa Pohjoismaista kovin, mutta ero Ruotsiin ei ole kovinkaan suuri. Normaalimatkoilla pisteille ylsi 17 norjalaista ja 15 ruotsalaista. Molempien maiden kokonaistaso oli sprintissä vielä astetta kovempi, sillä peräti 21 norjalaista ja 16 ruotsalaista keräsivät pisteitä sprintistä. Suomi hävisi pohjoismaisille naapureilleen tylysti, sillä normaalimatkoilla pisteitä sai yhdeksän ja sprintissä seitsemän suomalaista. Suomessa siis taso oli sprintissä kapeampi toisin kuin Norjassa ja Ruotsissa.

Sprintissä Suomi on valovuosia naapurimaitaan jäljessä

Kauden 2019/2020 sprinttitulosten vertailu on suomalaisnäkökulmasta varsin tylyä. Kaikilla mittareilla verrattuna ero Norjaan ja Ruotsiin on erittäin suuri. Erityisesti naisten puolella ero on suorastaan järkyttävä.

Kun ensiksi vertaillaan kauden aikana saavutettuja välierä-, finaali- sekä podiumsijoituksia sekä näihin suorituksiin yltäneiden yksittäisten urheilijoiden määrään, voidaan todeta, että Norja ja Ruotsi jyräävät aivan eri sarjassa Suomeen verrattuna.

Norja saavutti kauden aikana yhteensä 44 välieräpaikkaa ja tähän pystyi kauden aikana yhteensä 17 eri norjalaisurheilijaa. Ruotsalaiset selviytyivät puolestaan 12 parhaan joukkoon kaikkiaan 36 kertaa ja tähän pystyi yhdeksän eri urheilijaa. Suomalaisten esiintymiset välierävaiheessa jäivät sen sijaan ainoastaan neljään, kun neljä eri suomalaista (Krista Pärmäkoski, Anne Kyllönen, Katri Lylynperä, Laura Mononen) onnistui kukin kerran selviytymään kahdentoista parhaan joukkoon.

Norjalaiset ja ruotsalaiset saavuttivat lisäksi kauden aikana molemmat yhteensä 21 finaalipaikkaa. Norjalaisia esiintyi finaalissa kaikkiaan kahdeksan ja ruotsalaisia kuusi. Neljä eri norjalaista saavutti yhteensä kahdeksan palkintokorokepaikkaa, kun taas neljä ruotsalaisurheilijaa tuuletti palkintokorokkeella kaikkiaan 11 kertaa. Suomalaiset eivät onnistuneet saavuttamaan kauden aikana edes yhtä finaalipaikkaa.


Norjalaisten ja ruotsalaisten ylivertaisuus suomalaisiin verrattuna on havaittavissa myös, kun tarkastellaan, kuinka urheilijoiden sijoitukset jakautuivat kauden aikana prosentuaalisesti. Kuva 5 osoittaa, kuinka ruotsalaissuorituksista peräti 13 prosenttia päättyi palkintokorokkeelle ja norjalaissuorituksistakin 8 prosenttia. Molempien maiden osalta vähintään välierävaiheeseen päättyi yli 40 prosenttia suorituksista, kun suomalaisnaisten kohdalla vastaava prosenttiosuus on ainoastaan 7 prosenttia.


Kuvasta voidaan lukea myös se, että karsinnasta jatkoon, eli vähintään 30 parhaan joukkoon päättyi yli 80 prosenttia norjalaissuorituksista ja yli 70 prosenttia ruotsalaissprinttereiden suorituksista. Suomalaisten osalta vastaava prosenttiosuus on ainoastaan 56 prosenttia. Toisin sanoen 44 prosenttia suomalaisten sprinttistarteista päättyi karsiutumiseen, kun norjalaisten kohdalla vastaava luku on 16 ja ruotsalaisten kohdalla 28 prosenttia.

Kun vielä tarkastellaan sprinttisijoitusten jakaumaa kauden aikana, voidaan jälleen kerran huomata sama trendi. Sekä norjalaisten että ruotsalaisten paras sijoitus kauden aikana on ensimmäinen ja mediaanisijoitus on norjalaisilla 14:s ja ruotsalaisilla 17:s. Suomalaisten paras sijoitus on 7:s ja mediaanisijoitus 29:s. Norjalaisten osalta hajonta suorituksissa on selvästi pienempi kuin ruotsalaisilla ja suomalaisilla, kuten kuva 6 osoittaa.


Myös miesten puolella Suomi häviää sprinttivertailussa tylysti sekä Norjalle että Ruotsille. Erona naisiin on kuitenkin se, että miesten puolella Norja on myös Ruotsiin verrattuna aivan ylivertainen. Suomi puolestaan häviää vertailun myös Ruotsille varsin selvin luvuin.

Välierä-, finaali- ja podiumpaikkoja vertailtaessa voidaan todeta, että norjalaiset saavuttivat kauden aikana yhteensä 53 välieräpaikkaa ja peräti 17 norjalaista onnistui sijoittumaan 12 parhaan joukkoon. Ruotsalaiset selviytyivät ensimmäisestä erävaiheesta jatkoon 18 kertaa ja tähän pystyi kaikkiaan viisi ruotsalaismiestä. Suomalaisten välieräpaikat jäivät myös miesten puolella neljään, kun neljä eri miestä (Joni Mäki, Ristomatti Hakola, Niskanen, Lauri Vuorinen) onnistui kukin siinä kertaalleen.


Finaalipaikkoja norjalaismiehet saavuttivat yhteensä 35 kaikkiaan yhdeksän eri hiihtäjän voimin. Palkintokorokkeella norjalaismies puolestaan tuuletti yhteensä 20 kertaa ja kuusi eri norjalaishiihtäjää onnistui selviytymään kolmen parhaan joukkoon. Ruotsalaisten finaalipaikat jäivät viiteen ja tähän pystyi kolme eri ruotsalaismiestä. Länsinaapurimme saavutti lisäksi yhden palkintosijan, kun Johan Häggström sijoittui kolmanneksi Dresdenin sprintissä. Suomalaiset pystyivät ainoastaan haaveilemaan finaalipaikoista palkintosijoista puhumattakaan.

Eri sijoitusten prosenttiosuuksien vertailu kertoo myös armotonta kieltään norjalaisten ylivoimasta. Peräti 21 prosenttia norjalaisten starteista kauden sprinttikisoihin päättyi kolmen parhaan joukkoon ja kaikkiaan 56 prosentissa tapauksista norjalaiset olivat vähintään välierissä. Ruotsalaisten osalta välieriin päättyi 21 prosenttia starteista ja suomalaisten kohdalla ainoastaan seitsemän prosenttia.


Pisteille norjalaiset ylsivät lähes 80 prosentin varmuudella ja ruotsalaisetkin yli 60 prosentin varmuudella. Ero suomalaisiin on merkittävä, sillä ainoastaan 47 prosenttia suomalaisten starteista sprinttikisoihin päättyi 30 parhaan joukkoon. Toisin sanoen yli puolet suomalaisten osallistumisista oli ohi karsintavaiheen jälkeen.

Myös sijoitusten hajonnan tarkastelu osoittaa varsin samantyylisiä lukuja. Norjalaishiihtäjien mediaanisijoitus sprinttikisoissa on 11:s ja peräti 75 prosenttia tuloksista sijoittuu välille 1–26. Ruotsalaishiihtäjien mediaanisijoitus 22:s ja toinen kvartiili (eli 75 prosenttia sijoituksista) on välillä 3–45. Myös tässä vertailussa Suomi pärjää heikoiten, sillä suomalaismiesten mediaanisijoitus on 32:s. Suomalaismiesten tuloksissa hajonta ei kuitenkaan ole yhtä suurta kuin ruotsalaisilla.

Normaalimatkoilla Norja vei ja muut vikisivät – Suomi tuli kaukana perässä

Normaalimatkojen puolella Norjan ylivoima oli vielä suurempaa kuin sprinttimatkoilla. Naisten normaalimatkojen sijoituksia tarkastellessa voidaan todeta, että norjalaisnaiset saavuttivat kauden aikana yhteensä 39 podiumsijoitusta ja palkintokorokkeelle nousi neljä eri norjalaisnaista. Ero Ruotsiin ja Suomeen on merkittävä, sillä kaksi ruotsalaisnaista oli palkintokorokkeella yhteensä seitsemän kertaa ja suomalaisista Krista Pärmäkoski oli kolmen parhaan joukossa yhteensä kolme kertaa.


Kymmenen parhaan joukkoon norjalaiset pääsivät puolestaan kaikkiaan 78 kertaa ja peräti 10 eri norjalaista pystyi tähän. Ruotsalaisnaisia oli kymmenen parhaan joukossa kaikkiaan yhdeksän ja he pystyivät tähän yhteensä 33 kertaa. Suomalaisista vastaavaan pystyi neljä eri naista (Pärmäkoski, Kerttu Niskanen, Kyllönen, Johanna Matintalo) ja he onnistuivat tässä kaikkiaan 21 kertaa.

Viidentoista parhaan joukossa norjalaiset olivat yhteensä 96 kertaa 14 eri naisen voimin. Kymmenen eri ruotsalaishiihtäjää oli top 15:ssä ja he pystyivät siihen 55 kertaa. Suomalaisia viidentoista parhaan joukossa nähtiin kaikkiaan 33 kertaa ja tässä onnistui viisi eri hiihtäjää, eli edellä mainitun nelikon lisäksi Mononen. Toisien sanoen Suomi hävisi vertailumaille sekä tuloksissa että urheilijoiden määrässä.

Norjalaisten hurjan panoksen normaalimatkoilla voi huomata myös eri sijoitusten prosenttisosuuksista. Peräti 22 prosenttia norjalaisnaisten suorituksista päättyi palkintokorokkeelle, kun ruotsalaisten ja suomalaisten vastaavat luvut ovat 5 ja 3 prosenttia. Kymmenen parhaan joukossa norjalaiset olivat puolestaan 44 prosentin varmuudella, kun ruotsalaiset pystyivät tähän 23 prosentin varmuudella. Suomalaisten osalta luku jäi 20 prosenttiin.

Sijoitusten prosenttiosuudet osoittavat myös sen, että norjalaiset sijoittuivat maailmancupin pisteille yli 80 prosentissa kauden starteistaan. Ruotsalaisetkin pystyivät tähän lähes 70 prosentin varmuudella. Suomalaisten osalta 30 joukkoon päättyi puolestaan 60 prosenttia starteista.


Norjalaisten murskaava ylivoima on havaittavissa myös sijoitusten hajonnassa. Norjalaisnaisten mediaanisijoitus normaalimatkojen kilpailuissa on 13:s, kun se on ruotsalaisilla 21:s ja suomalaisilla 26:s. Suoritusten hajonnassa ei ole havaittavissa kovin merkittäviä eroja, mutta norjalaisten sijoitukset ovat varsin selvästi parempia kuin ruotsalaisilla ja norjalaisilla. Toisen kvartiilin arvo on norjalaisilla 27, ruotsalaisilla 35 ja suomalaisilla 42.


Miesten puolella norjalaisten tahti normaalimatkoilla oli vielä naisiakin hurjempaa. Palkintosijoja norjalaismiehet saavuttivat hieman vähemmän kuin naiset (30 kpl), mutta palkintokorokkeelle nousi kauden aikana peräti 8 eri norjalaista. Ruotsalaiset eivät saavuttaneet kauden aikana yhtään palkintosijaa ja suomalaisista kolmen parhaan joukkoon nousi ainoastaan Iivo Niskanen kaikkiaan viisi kertaa.


Kymmenen parhaan joukkoon norjalaiset ylsivät yhteensä 90 kertaa ja tähän pystyi peräti 12 eri norjalaishiihtäjää. Ruotsalaismiehiä nähtiin 10 parhaan joukossa kuudesti ja tähän pystyi kaksi eri urheilijaa (Calle Halfvarsson ja Jens Burman). Suomalaiset saavuttivat kaikkiaan 16 top 10 –sijoitusta ja Iivo Niskasen lisäksi kymmenen parhaan joukossa oli Perttu Hyvärinen.

Viidentoista parhaan joukossa nähtiin kaikkiaan 16 norjalaista ja peräti 108 kertaa. Ero ruotsalaisiin ja suomalaisiin on varsin tyrmäävä, sillä neljä ruotsalaismiestä pystyi vastaavaan 17 kertaa ja suomalaiset pystyivät tähän 25 kertaa kolmen urheilijan voimin.

Norjalaisten ylivoima on luettavissa myös eri sijoitusten prosenttiosuuksista. Lähes 20 prosenttia norjalaissuorituksista päättyi palkintokorokkeelle ja kymmenen parhaan joukossa norjalaismiehet olivat lähes 60 prosentin varmuudella. Ruotsalaismiehet pystyivät kymmenen parhaan joukkoon vain viidessä prosentissa starteista ja suomalaistenkin kohdalla osuus on vain 16 prosenttia.

Huomioitavaa on myös se, että norjalaiset olivat maaliin hiihtäessään pisteillä 92 prosentissa kaikista tapauksista. Ruotsalaisten ja suomalaisten pisteprosentti jäi puolestaan alle puoleen, sillä molempien maiden mieshiihtäjien starteista yli 60 prosenttia päättyi maailmancupin pisteiden ulkopuolelle.


Sijoitusten jakautumisen tarkastelu ainoastaan korostaa norjalaisten ylivoimaa. Norjalaishiihtäjien mediaanisijoitus kauden kaikki tulokset huomioiden on lähes käsittämättömän alhainen, nimittäin peräti 8:s. Suomalaisten ja ruotsalaisten mediaanisijoitus on puolestaan molempien 37:s, mikä osoittaa, ettei suomalaisten ja ruotsalaisten kokonaistasossa ole kovin suurta eroa.


Iivo Niskasen ja Perttu Hyvärisen vahvat kaudet näkyvät tuloksien jakautumisessa siinä, että ensimmäiset 25 prosenttia suomalaistulokset asettuvat välille 1–16 ja näistä tuloksista lähes kaikki ovat joko Niskasen tai Hyvärisen hiihtämiä. Heidän jälkeensä tapahtuva suuri tason lasku näkyy siinä, että mediaanisijoitus on sama kuin ruotsalaishiihtäjillä ja toinen kvartiili (75 prosenttia tapauksista) on jopa suomalaisilla vähän heikompi kuin ruotsalaisilla.

Mitä tilastot oikein lopulta kertovat?

Vale, emävale, tilasto. Näin toteaa vanha kansanviisaus. Tämän tokaisun taakse meneminen Suomen hiihtomaajoukkueen tuloksia tarkastellessa on kuitenkin pahimman luokan itsepetosta. Nämä tilastot eivät nimittäin valehtele. Ne kertovat tylyä kieltään siitä, että pohjoismaisessa vertailussa Suomi on tippunut naapurimaidensa kyydistä ja tylysti.

Erityisesti sprinttipuolella voidaan havaita, että Norja ja Ruotsi menevät kaukana edellä. Naisten sprinttitilanteesta on oltu jo pitkään huolissaan, mutta miesten puolella tilanne ei ole juurikaan ruusuisempi. Jos norjalaiset ja ruotsalaiset selviytyvät useita kertoja finaaliin ja suomalaisten visiitit välieriinkin jäävät vain yksittäisiin väläyksiin, on jotain tehtävä ja pian.

Normaalimatkoilla Suomi on hieman paremmin Ruotsin vauhdissa, mutta sillä puolella Norja menee vieläkin kauempana menojaan. Lisäksi on todettava, että silläkin puolella Suomi on takamatkalla Ruotsiin nähden erityisesti naisissa, vaikka ruotsalaisnaisten kautta normaalimatkojen puolella pidettiinkin pettymyksenä.

Tästä huolimatta useampi ruotsalaisnainen onnistui sijoittumaan kymmenen tai viidentoista parhaan joukkoon suomalaisiin verrattuna. Useampi ruotsalaisnainen selvisi lisäksi maailmancupin pisteille ja suurempi prosentti ruotsalaissuorituksista päättyi kolmenkymmenen parhaan joukkoon.
Miesten puolella suomalaiset saavuttivat normaalimatkoilla enemmän pisteitä kuin ruotsalaismiehet ja sijoittuivat suuremmalla prosentilla kärkikymmenikköön.



Tämä ero on kuitenkin selitettävissä lähes täysin sillä, että Suomesta löytyy yksi tähtihiihtäjä, jollaista ruotsalaisilla ei tällä hetkellä ole. Jos Iivo Niskanen unohdetaan, niin useampi ruotsalainen kuin suomalainen selviytyi viidentoista parhaan joukkoon ja maailmancupin pisteille.

Tämä tieto on varsin huolestuttava. Parin viime kauden aikana on monissa eri yhteyksissä päivitelty, kuinka heikko ruotsalaismiesten taso on tällä hetkellä normaalimatkoilla. Tähän peilaten Suomessa pitäisi olla todella huolissaan. Iivo Niskasen tähtiloiston taakse ei saa jäädä piilottelemaan, vaan on pystyttävä tunnustamaan, että miesten normaalimatkoilla taso supertähti Niskasen takana on vielä Ruotsiakin heikompi.

Kun Suomen valmennusjohto uuden päävalmentajan Teemu Pasasen johdolla lähtee suunnittelemaan harjoittelua tulevalle kaudelle, on ymmärrettävä, mitä edellisen kauden tulokset kertovat. Tilastot ovat Suomen kannalta ovat kannalta erittäin rumia ja ne osoittavat karulla tavalla, että Suomen hiihto pysyy tällä hetkellä pinnalla vain parin huippuyksilön turvin.

Tilastot kertovat totuuden siitä, missä mennään, mutta valitettavasti ne eivät kerro keinoja, kuinka takamatkalta noustaan takaisin kansainvälisen hiihdon huipulle. Keinojen keksiminen on Pasasen johtaman valmennustiimin vastuulla. Suomalaisten hiihtofanien puolesta on toivottava, että he ne keinot löytävät.