Tukholman Timanttiliigassa kokeillaan jälleen pituushypyssä naurettavia sääntöuudistuksia, jotka raivostuttavat niin urheilijoita kuin katsojiakin.
Jo talven hallikaudella monet katsojat hieroivat epäuskoisina silmiään, kun pituussuuntaisissa hypyissä testattiin uutta kilpailumuotoa, jossa vain kilpailun kolme parasta jatkoi kuudennelle kierrokselle ja viimeisellä kierroksella pisimmälle hypännyt kilpailija voitti koko kilpailun.
Monet urheilijat ja katsojat huokaisivat helpotuksesta, kun kesän aikana järjestetyissä kansainvälisissä kilpailuissa tämä sääntö on loistanut poissaolollaan ja kilpailut on ratkaistu perinteisellä ja hyväksi havaitulla tavalla.
Sunnuntaina miljoonat yleisurheilufanit saavat seurata sekä miesten että naisten pituushypyssä spektaakkelia, jossa urheilija voi hypätä aiemmilla kierroksilla vaikka maailmanennätyksen ja menettää silti palkintorahat kilpailun voitosta.
Tämä helpotus oli kuitenkin ennenaikaista, sillä tulevana sunnuntaina Tukholman
Timanttiliigassa tämä kilpailumuoto tekee ehkä koko urheiluhistorian ei-toivotuimman comebackin. Sunnuntaina miljoonat yleisurheilufanit saavat seurata sekä miesten että naisten pituushypyssä spektaakkelia, jossa urheilija voi hypätä aiemmilla kierroksilla vaikka maailmanennätyksen ja menettää silti palkintorahat kilpailun voitosta.
On myös mahdollista, että uusi kilpailumuoto tarjoaa meille ”huikeaa” jännitystä, jossa kaksi ensimmäistä viimeisen kierroksen hyppääjää astuu yli ja kolmas korjaa koko potin itselleen hyppäämällä kaukaa lankun takaa piirikunnallisen tason tuloksen. Tällainen antikliimaktinen huipennus on kaiketi Kansainvälisen yleisurheiluliiton näkemys siitä, mitä yleisurheilu tarvitsee.
Timanttiliigan mainostaa uutta kilpailumuotoa omilla nettisivuillaan puhumalla ”innovatiivisista elementeistä”. Bermudalainen pituushypyn olympia- ja MM-finalisti
Tyrone Smith kuitenkin tiivistää monien urheilijoiden ja fanien näkemyksen kisamuodosta varsin hyvin toteamalla, että Kansainvälinen yleisurheiluliitto WA on tässä tapauksessa ymmärtänyt täysin väärin sanan innovaatio todellisen merkityksen.
Pituus- ja kolmiloikkaajat ympäri maailman vaikuttavatkin sosiaalisen median kannanottojen perusteella olevan erittäin järkyttyneitä näistä suunnitelluista uudistuksista. Esimerkiksi lajilegendat ja moninkertaiset arvokisavoittajat
Brittney Reese sekä
Christian Taylor kertoivat oman mielipiteensä uudistuksiin tavalla, joka ei jätä minkäänlaista varaa tulkinnalle.
Ehkä kuvaavinta uudistusten saamasta kannatuksesta lienee kuitenkin se, että Unkarin Székésfehérvárissa järjestettävä perinteinen Gyulai István Memorial –kilpailu vastasi Taylorin twiittiin toteamalla, etteivät he edes harkitse tällaisen sääntöuudistuksen kokeilua.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto aikoo siis väkisin ajaa lajiin sääntöuudistusta, jolta puuttuu urheilijoiden, kisajärjestäjien sekä yleisurheilufanien enemmistön tuki. On aivan mahdotonta ymmärtää, mitä lajin valtaapitävien päässä liikkuu, kun he vakavissaan kuvittelevat, että tällaiset pelleilyt voisivat olla hyväksi yleisurheilulle.
Uudistuksia yleisurheilu toki kaipaa, mutta WA:n keinovalikoima on jo pitkään ollut vähintäänkin kyseenalainen.
Uudistuksia yleisurheilu toki kaipaa, mutta WA:n keinovalikoima on jo pitkään ollut vähintäänkin kyseenalainen. Lähes häpeällistä on puolestaan se, että melkeinpä kaikki muut tuntuvat tietävän, mitä laji todella kaipaisi, mutta päätösvaltainen johtokonklaavi on kuin joukko laput silmillä ravaavia hevosia, jotka ovat hirttäytyneet omaan visioonsa siitä, kuinka yleisurheilu nousee uuteen loistoonsa.
Pituushypyn osalta Tyrone Smith tiivisti varsin hyvin sen, millaisia innovaatioita pituushyppy todella tarvitsisi. Modernin teknologia mahdollisuudet tulisi hyödyntää täysivaltaisemmin tuomalla lähetyksiin parempia grafiikoita, tilastoja sekä lisättyä todellisuutta. Itse kilpailumuotoon ei tarvitsisi koskea, sen seurattavuutta pitäisi ainoastaan parantaa.
Tiivistäen voidaankin sanoa, että kenttälajeihin suunniteltu uudistus on yksinkertaisesti täysin naurettava ja kuolleena syntynyt idea, joka toivottavasti hautautuu mahdollisimman nopeasti syvälle historian arkistohuoneisiin.
Valitettavasti merkit kuitenkin viittaavat siihen, että tämä on ainoastaan lopun alkua tiellä, joka johtaa yhä kummallisempiin uudistuksiin, joita Kansainvälinen yleisurheiluliiton innovaatiotyöryhmät maailmalle lähettävät välittämättä tippaakaan urheilijoista tai lajin todellisista faneista.