Koilahti ei halua asettaa itselleen pitkän tähtäimen tavoitteita: ”Haluan kehittyä tasaisesti joka vuosi”

Koilahti ei halua asettaa itselleen pitkän tähtäimen tavoitteita: ”Haluan kehittyä tasaisesti joka vuosi”


Pituushyppääjä Taika Koilahti, 20, kärsi viime vuonna vammasta, johon lääkärit eivät meinanneet löytää syytä. Nuori hyppääjälupaus ei kuitenkaan antanut vastoinkäymisten lannistaa itseään, vaan palasi kuluneena kesänä huipulle.
Julian Rauhaniemi: 04.12.2018 07:20 Yleisurheilu
Koilahti ei halua asettaa itselleen pitkän tähtäimen tavoitteita: ”Haluan kehittyä tasaisesti joka vuosi”
Kuva: Olavi Kaljunen/Trackpic
Taika Koilahti
Vuoden 2017 hallikauden kilpailut sujuivat Taika Koilahden osalta ihanteellisesti: ennätykset paukkuivat lajissa kuin lajissa, ja nuorten SM-kisoista kotihallistaan Turun Kupittaalta hän saalisti kolme mitalia. Pituushypystä ja 200 metrin juoksusta saaliiksi tuli kultaa ja 60 metrin sprintistä pronssia.

Myös kesän 2017 kilpailut alkoivat lupaavasti, sillä kesäkuun alkupuolella ennätykset olivat parantuneet jo 100 metrillä ja pituudessa. Mystiset takareisiongelmat alkoivat kuitenkin vaivata kesäkuun lopussa, tärkeimpien kisojen ollessa vasta edessä.

Koilahti piti kaksi viikkoa täyslepoa ennen heinäkuussa järjestettyjä alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuja. Jokainen ymmärtänee, ettei parin viikon tauko ennen kesän pääkisoja ole todellakaan ihanteellinen tilanne.

Piinaavasta vammasta ja harjoittelutauosta huolimatta Koilahti onnistui erinomaisesti karsinnassa hypäten tuulituloksen 625 senttiä ja eteni finaaliin. Karsinnan yhdeksäs sija parani finaalissa vielä yhdellä, ja kotiinviemisinä Italiasta olivatkin pistesija ja ennätyksen sivuaminen tuloksella 614.

Epätyypilliset oireet hankaloittivat diagnosointia


Elokuussa edessä olivat vielä Kauhavalla järjestetyt nuorten SM-kilpailut. Sieltäkin Koilahti saalisti kaksi mitalia: kultaa pituudesta ja pronssia sataselta. Kauhavan kisojen jälkeen Koilahti taustajoukkoineen paketoi kilpailukauden, ja takareisivamman laatua ryhdyttiin selvittämään.

Ylimenokaudella Koilahti piti totaalilepoa neljä viikkoa, mutta siitä huolimatta jalka ei kestänyt iskutusta. Hieronta ja sähköhoitokaan eivät tuottaneet tulosta, mutta mikä erikoisempaa, myöskään useat lääkärit eivät onnistuneet määrittelemään vammaa sen epätyypillisten oireiden vuoksi. Harjoittelumuodoista ainoastaan hölkkääminen onnistui kivuitta.

Vihdoin lokakuun lopulla vammalle löydettiin diagnoosi: kipua oli tuottanut takareiden kalvon kireys. Vamman parantuminen vaati leikkaushoitoa, joten lisää lepoa oli odotettavissa.

Tammikuussa takaisin tositoimiin


Takareisioperaatio suoritettiin marraskuun alussa. Koska marraskuun aikana hikoilu ei ollut sallittua, varsinainen kuntoutusjakso alkoi joulukuussa fysioterapeutin johdolla. Koitti vuosi 2018, ja heti tammikuussa heltisi juoksulupa kivun sallimissa rajoissa.

Kuntoutus sujui aikataulun mukaisesti, mutta hallikauden kisat jäivät siitä huolimatta väliin. Kevään Koilahti viettikin kurinalaisesti treenaten valmentajansa Tanja Nirkkosen johdolla.

Totta kai isot arvokisat kiinnostavat, siitä ei ole epäilystäkään.

Kroatian harjoitusleirin päätteeksi toukokuun alussa Koilahti sivusi jo ennätystään 614, joten kuntoutus ja kova harjoittelu olivat tuottaneet tulosta. Kesästä 2018 tulikin Turun Weikkojen hyppääjälle menestys, sillä päälajissaan hänen ennätyksensä parani viisitoista senttiä tulokseen 629, edustukset nuorten Pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja Suomi–Ruotsi-otteluun saavutettiin ja SM-mitaleja hän nappasi kolmin kappalein.

Paperilla kesä kului siis erinomaisesti, mutta mitä mieltä on itse urheilija?

– Ennätysparannuksiin on oltava aina tyytyväinen, ja kyllähän kesä kokonaisuudessaan hyvin meni. Pääkisoissa tulokset eivät tyydyttäneet, mutta saavutin kuitenkin kultaa nuorten SM-kisoista ja hopeaa Kalevan Kisoista, joten sijoitukset olivat hyviä. Olen myös tyytyväinen siihen, että perustasoni nousi 620:n paikkeille.

Kesän 2018 mitalisaalis vielä sanoiksi puettuna: Nuorten SM-kisoista Laitilasta Koilahti saavutti hopeaa sataselta ja kultaa pituudesta 22-sarjassa. Mainittakoon pituusfinaalista sen verran, että mitalikolmikon parhaat leiskautukset olivat kahden senttimetrin marginaalilla toisistaan: Koilahti voitti tuloksella 602, hopeaa saavutti Emma Pullola (601) ja pronssia Roosa Määttälä (600). Jyväskylän Kalevan Kisoista Koilahti saavutti siis ensimmäisen yleisen sarjan SM-mitalinsa nappaamalla hopeaa finaalissa sykähdyttäneen Kira Kytölän takana. Ruotsi-ottelussa Koilahti hyppäsi viidenneksi.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Training camp mood 🤩 Love it here! #fearlesslyindependent #newbalance #spain #longjump #trackandfield #training #gym

Henkilön Taika Koilahti ((at)taikakoilahti) jakama julkaisu


Tekniikka kuntoon, nopeutta lisää


Koilahden harjoituskausi on tämän syksyn osalta alkanut huomattavasti kivuttomammin kuin vuosi sitten. Mitään harjoittelua häiritseviä muuttujia ei toisin sanoen ole ilmaantunut.

– Harjoituskausi on alkanut hyvin, ilman mitään vammoja. Treeneissä olemme keskittyneet parantamaan tekniikkaani, nopeutta minulla on aina ollut luontaisesti paljon. Oma tuntuma kropassa on se, että pitoa ja kimmoisuutta on tullut lisää.

Kuten todettua, Koilahdella on useita SM-mitaleja myös pikajuoksulajeista, mutta tällä erää hän pitää sprinttimatkoja vain sivulajeinaan. Jyväskylän Kalevan Kisoissa Koilahti juoksi satasella neljänneksi.

– Tänä syksynä olen ottanut telinelähtöjä vain pari kertaa. Juoksuharjoittelu on kuitenkin luonnollinen osa pituustreeniä, joten kyllä sitä nopeutta saisi lisää tulla. Hallikaudella aion juosta kuudenkympin ainakin jossain kisoissa.

Mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia hallikauden varalle Koilahti tiimeineen ei ole vielä tehnyt. Sen verran hyppääjä osaa kuitenkin suunnitelmistaan kertoa, että kevään kilpailukausi tulee olemaan lyhyt.

– Aion käydä yleisen sarjan- ja nuorten SM-halleissa, mutta mitään yksittäistä päätähtäintä ei hallikaudelle ole. Varmaan jotkut piirinmestaruuskisat tulee Turussa myös kisattua.

Pyrkimyksenä kehittyä tasaisesti kohti isoja kisoja


Koilahti pitää positiivisena naisten nousevaa pituushyppytrendiä Suomessa. Esimerkiksi Kira Kytölä paransi kertaheitolla miltei 35 senttiä pituusennätystään viime kesänä. Myös moniottelija Maria Huntington nousi kuluneena vuonna tyystin uudelle tasolle niin pituushypyssä kuin seitsenottelussakin. Yhteensä 16 suomalaisnaista ylitti kuluneen vuoden aikana kuuden metrin rajan tuulitulokset ja hallikausi mukaan lukien.

– Ainahan se on positiivista, että on kilpailua. Ei tarvitse lähteä hakemaan kovia kisoja ulkomailta. Meitä nuoria ja lupaavia hyppääjiä on paljon, joten uskon, että kyllä meistä joku nousee kansainväliselle tasolle.

Ensi vuoden ykköstavoite Koilahden mielessä on selvä: Ruotsin Gävlessä järjestettävät alle 23-vuotiaiden kisat.

– Tavoitteeni on rikkoa kisaraja niin nopeasti kuin mahdollista. Mitään sijoitustoivetta en vielä tässä vaiheessa osaa sanoa.

Saman ikäluokan vuoden 2017 EM-kilpailuihin naisten pituuden tulosraja oli 620.

Pitkän tähtäimen tavoitteistaan Koilahti on vaitonainen. Kysyttäessä uran ”ultimaattisesta päätavoitteesta” turkulainen pituuslupaus ei halua mainita yksittäistä kisaa tai mittaa. Sen sijaan hän pyrkii tasaiseen kehitykseen ja sitä kautta tulevaan tuloksiin.

– Minulla ei ole pitkään aikaan tullut yhtäkkistä kehitysloikkaa, vaan tulokset ovat parantuneet vuosi vuodelta tasaisesti. Toivon saman trendin jatkuvan edelleen. En halua asettaa itselleni pitkän tähtäimen tavoitteita, vaan katson tilannetta vuosi kerrallaan.

Vuoden 2020 Pariisin yleisurheilun EM-kisojen Koilahti myöntää kuitenkin olevan kiikareissaan.

– Totta kai isot arvokisat kiinnostavat, siitä ei ole epäilystäkään. Berliinin EM-kisoihinkin vaadittiin kuitenkin vain vajaat kuusi ja puolimetrinen, joten ei matka niihin lukemiin niin mahdottoman pitkä ole. Esimerkiksi valintamenetelmistä -ja kriteereistä ei kuitenkaan tässä vaiheessa voi sanoa vielä yhtään mitään, Koilahti kiteyttää ja viittaa yleisurheilumaailmaa kuohuttaneeseen, ja jo kerran kuopattuun, rankingjärjestelmään.