Mona-Lisa Pursiaisen uskomattomasta SE-juoksusta 50 vuotta - vain harvat suomalaiset nähneet juoksun

Puolivahingossa lyhyille

Mona-Lisa Pursiainen (ent. Strandvall, s. 21.6.1951, k. 7.8.2000) ajautui ratakierrokselta lyhyempien matkojen pariin pienten sattumien kautta. Strandvallien nopeakinttuisen suvun jäsen tavoitteli maailman huippua alun perin 400 metrillä, jolla jäi 0,31 sekuntia loppukilpailupaikasta Münchenin olympiakisoissa 1972. Suomen joukkue tarvitsi kuitenkin pisteitä seuraavan vuoden Euroopan cupissa, joten Pursiainen heitettiin urakoimaan lyhyemmille matkoille.

Cupin välierälohkossa Mona-Lisa porhalsi satasella automaattisen ajanoton Suomen ennätyksen 11,19 ja liiskasi olympiavoittaja Irena Szewinskan. Puolatar tosin nokitti puolta pidemmällä matkalla, jolla valmentaja Pertti Helinin suojatti kirmaisi toiseksi automaattisen ajanoton Suomen ennätyksellä 23,03. Hyvien cup-tulosten jälkeen Gamlakarleby IF:n nopsajalan päähuomio siirtyi 100 ja 200 metrille, jotka hän valitsi ohjelmaansa myös universiadeissa.

Pursiainen kipaisi Moskovassa kuusi kisaa kuudessa päivässä. Satasella Mona-Lisa rymisteli helppoon voittoon ajalla 11,41, vaikka tuulimittari näytti 0,6 metriä vastaista. Seuraavana olivat ohjelmassa stadioninpuolikkaan erät, joista mentiin vaivatta finaaliin.

Sisäradalta voittoon

Kahdensadan metrin loppukilpailussa 20. elokuuta Pursiainen arvottiin Bob Hayesin tapaan sisäradalle. Kakkoskaistalle kyyristyi DDR:n Ellen Strophal (myöh. Streidt), jonka Riitta Salin kellisti seuraavan vuoden EM-kisoissa 400 metrillä. Lähettäjän paukkurauta sylki tulta. Mona-Lisa singahti telineistä ja tikkasi sisärataa tuli hännän alla. Strophal tuli jo kaarteessa selkä edellä vastaan. Loppupitkällä Pursiaista ei pidätellyt mikään. Daami kiiti “elegantilla, harmonisen vaivattomalla askeleellaan” (saksalaisen Leichtathletik-lehden kuvaus) voittoon ajalla 22,39. Myötätuultakin oli vain 0,6 metriä sekunnissa.

Münchenin kisoissa tuloksella olisi voitettu olympiakultaa sadasosalla ennen Renate Stecheriä. DDR:n voimalaitos alensi kuitenkin automaattisen ajanoton maailmanennätyksen 22,38:een ja käsiajanoton 22,1:een vuonna 1973. Kun lisäksi Szewinska niisti Pursiaisen Euroopan cupissa, sijoitti yhdysvaltalainen yleisurheilulehti Track And Field News suomalaisen 200 metrillä kolmanneksi vuotuisessa meriittirankingissaan. Satasella Pursiainen arvioitiin kakkoseksi. Samalle sijalle on suomalaisista pikajuoksijoista arvostettu vain Riitta Salin (400 metriä 1974) ja Arto Bryggare (110 metrin aidat 1983).

SE-juoksu, jonka harvat suomalaiset ovat nähneet

Moskovan universiadit televisioitiin Neuvostoliitossa ja sen miehittämissä maissa, kuten Virossa. Pursiaisen juoksua ei ole koskaan näytetty uusintana Suomen televisiossa, joten videonauhaa ei ilmeisesti ole edes Moskovan tai Tallinnan arkistoissa. Venäläisessä elokuva-arkistossa tosin on filminpätkä, joka on leimattu Mona-Lisan nimellä, mutta tarkemmat tiedot sisällöstä puuttuvat.

Mona-Lisa Pursiaisen voittotulos 22,39 on kestänyt Suomen ennätyksenä puoli vuosisataa. Näillä näkymin se voi säilyä tilaston ykkösrivillä toisetkin 50 vuotta. Jotkut asiantuntijat ovat taipuvaisia uskomaan, että se jää ennätysluetteloon pysyvästi.

Lähteitä:
Hannus, Matti, Kultaiset kentät – Suomen yleisurheilun vuosisata. 1999.
Helsingin Sanomat 21.8.1973.
Ilta-Sanomat 9.1.2022.
Track And Field Statistics.
Tilastopaja.
World Rankings. Track And Field News.