Oletko huomannut naisten kuulantyönnön hurjan tason nousun? Rautapallo lentää pidemmälle kuin kertaakaan 2000-luvulla

Artikkelissa käytetyt tilastot on tuottanut Tilastopaja

Naisten kuulantyöntö on laji, joka saa Suomessa varsin harvoin huomiota. Lisäksi kun lajista puhutaan tai kirjoitetaan, on sävy useimmiten negatiivinen tai jopa vähättelevä. Lähes naureskellaan sille, kuinka kotimaiset työntäjät jäävät metrikaupalla maailman huipuille ja jopa arvokisoihin pääsy on valovuosien päässä.

Siksi naisten kuulantyöntö on ansainnut sen, että se huomioidaan ennen tulevan yleisurheilukauden alkua yhtenä erittäin kiinnostavana kotimaisena lajina, jossa on kova noste ja tekemisen meininki. Kuten monilla muillakin yleisurheilulajeilla, myös naisten kuulantyönnöllä menee paremmin kuin vuosiin.

Kauden kotimainen kärkitulos on viimeisenä kolmena vuotena päälle 17 metrin, kun Senja Mäkitörmä on kausi kaudelta nostanut ennätystään yhä parempiin lukemiin. Ennen Mäkitörmää 17 metrin rajapyykki oli kaikkea muuta kuin arkipäivää.

Edellisen kerran 17 metriä oli suomalaiselta työntäjältä ylittynyt 1999, kun Anna Rauhalan kauden kkk-lukemat olivat 17,04. Mäkitörmän edellisen kesän kärkinoteerausta 17,53 pidemmälle ennen häntä oli työntänyt painonnostajanakin kunnostautunut Karoliina Lundahl vuonna 1998, kun hän pukkasi neljän kilon rautapallon parhaimmillaan lukemiin 18,09.



Ennen Mäkitörmän valtakautta 16 metriäkin oli lähes mahdoton tehtävä suomalaisille, sillä 2000-luvulla ennen häntä siinä olivat onnistuneet vain Johanna Pulkkinen (16,05) vuonna 2009 sekä Anna Rauhala (16,55) ja Katarina Sederholm, joka tosin oli vaihtanut jo pari vuotta aiemmin Norjan kansalaiseksi, (16.04) vuonna 2000.



Naisten kuulantyönnön tasonnosto ei rajoitu kuitenkaan ainoastaan Mäkitörmään. Hänen vanavedessään myös Eveliina Rouvali on nostanut tasoaan vuosi toisensa jälkeen ja menneellä kaudella hän työnsi uudet ennätyslukemansa 17,51. Tämä oli ensimmäinen kerta vuoden 1998 jälkeen, kun kaksi suomalaista työnsi saman kauden aikana yli 17 metriä.

Kaksi 17 ja puolen metrin ylitystä suomalaisnaisilta oli myös koko lajin historiassa erittäin poikkeuksellista. Vain neljänä vuotena (1994, 1995, 1996 ja 1997) kauden kotimaisen tilaston kakkostulos on ollut parempi kuin kaudella 2022. Historian toistaiseksi kovin toiseksi parhaan urheilijan kuulakaari on Marika Tuliniemen 17,69 vuodelta 1995.

Tasonnousu ei rajoitu pelkästään kärkikaksikkoon

Lisäksi myös suorittaminen Mäkitörmän ja Rouvalin takana oli viime kaudella poikkeuksellisen tasokasta. Kauden kolmanneksi kovimman tuloksen tehnyt Kaisa Kymäläinen työnsi parhaimmillaan lukemat 16,30, joka on myös paras kolmostulos sitten kauden 199. Tuolloin Anna Rauhala työnsi parhaimmillaan tasan 17 metriä ja oli tilastojen kolmas.

16,30 olisi ollut välillä 2010-2016 joka vuosi kauden ylivoimaisesti paras naisten kuulatulos, mutta kaudella 2022 se siis riitti vasta kolmanteen tilaan. Tason nousua kuvastaa paljon myös se, että 2010-luvun alkupuolella tilaston kolmostulos vaihteli 15 metrin molemmin puolin, mutta viime kaudella samalle tilastosijalle vaadittiin yli metrin parempi tulos.

Mäkitörmä, Rouvali ja Kymäläinen eivät suinkaan olleet kauden ainoat 16 metrin ylittäjät. Myös Emilia Kangas onnistui nimittäin puhkaisemaan tämän rajapyykin silloisella ulkoratojen ennätyksellään 16,20. 16 metriä ei siis enää todellakaan ollut suomalaisille naistyöntäjille samanlainen haamuraja kuin se läpi koko 2000-luvun oli tuntunut olevan.

16,20 oli todella poikkeuksellisen laadukas neljänneksi parhaan urheilijan tilastotulos, sillä tätä paremmin neljänneksi parhaiten suoriutunut nainen on työntänyt vain kahdesti (1994, 1997). Historian pisin nelostulos on Anna Rauhalan 16,91 kaudelta 1997. 16 metrin tulos neljältä eri naiselta on suomalaisen kuulantyönnön historiassa nähty vain vuosina 1994, 1996, 1997 ja 2022.

Poikkeuksellisen kovan kuulakauden täydensi tilastojen vitonen Jessica Meriheinä tuloksella 15,30. Liljendal IK:n työntäjä olisi kuulunut ennätyksellään ennen vuotta 2018 Suomen naiskuulantyönnön kovimpaan kärkeen, mutta kaudella 2022 tulos toi siis hänelle vasta tilastojen vitossijan.

Kaksi vuotta aiemmin kaudella 2020 vitostulos oli itse asiassa vielä pari senttiä parempi, kun Kaisa Kymäläinen oli tilastojen viides tuloksella 15,34, mutta muihin lähivuosiin verrattuna vitostulos oli poikkeuksellisen korkea. Usein vuositilaston viidenteen sijaan on 2000-luvulla riittänyt reilu 14 metrin tulos.



Myös koko lajin historiaan peilaten 15,30 on tilastojen viidenneksi parhaaksi tulokseksi todella hyvä. Pidemmälle tilastovitonen on kauden 2020 lisäksi työntänyt vain 1997, 1994, 1992, 1991 ja 1990. Toistaiseksi paras viidenneksi parhaan urheilijan tilastonoteeraus on vuodelta 1992, jolloin Katarina Sederholm työnsi 15,83.

Jatkuuko ilotulitus naisten kuularingissä myös tulevalla kaudella?

Naisten kuulantyönnössä nähdään siis jokaisella mittarilla mitattuna koko 2000-luvun parasta tekemistä, jolle vertailussa pärjäävät vain 1990-luvun puolivälin hurjat vuodet. Lisäksi enteet ovat sellaiset, että pian alkavasta kaudesta tulee vielä edellistäkin kovempi.

Tästä viitteitä nähtiin nimittäin jo hallikaudella, jolloin neljä naista ylitti 16 metrin rajan ja moniottelun superlupaus Saga Vanninen pukkasi upeat uudet ennätyslukemansa 16,12. Hallikauden vitostuloskin oli Kaisu Eskelisen 15,64, mikä viittaa siihen, että kesän tulostasosta tulee urheilijoiden terveenä pysyessä todella kova.

Ensimmäiset merkit kauden tasosta antoi jo Emilia Kangas, joka pukkasi maaliskuussa Leiriassa uudet ennätyslukemansa 16,28. Kaudesta 2023 voikin hyvinkin tulla historian ensimmäinen kausi, jolloin viisi naista ylittää 16 metrin rajan. Potentiaalisia ehdokkaita tähän on ainakin kuusi: Mäkitörmä, Rouvali, Kangas, Kymäläinen, Vanninen sekä Eskelinen.

Lisäksi jos kotimaisen kuulantyönnön kärkinimet Mäkitörmä ja Rouvali intoutuvat tälläkin kaudella ennätysvireeseen, voisi vuodesta 2023 tulla ensimmäinen kausi, jolloin kaksi suomalaisnaista työntää vähintään 17,70. Aivan täyttä haihattelua ei olisi myöskään se, että suomalaisnainen onnistuisi ylittämään 18 metrin rajan ensimmäistä sitten vuoden 1998.

Toki naisten kuulantyönnön nousun hehkutuksen kohdalla on muistettava realismi siitä, että maailman kärki menee edelleen todella kaukana. MM-kisojen kärkisijat ratkotaan kahden ja puolen metrin päässä suomalaisten tämänhetkisestä ennätystasosta Budapestin MM-rajakin on suomalaisille vielä utopistinen 18,80.



Tästä huolimatta naisten kuulantyönnön kokonaisvaltainen nousu parin viime vuoden aikana on huomioitava. Laji rypi pohjamudissa niin monta vuotta, eikä edes EM-tasolle ollut asiaa kenelläkään. Nyt sekä terävin kärki että kokonaistaso ovat lähellä koko lajin suomalaishistorian parasta tasoa.

Eivätkä Mäkitörmä ja Rouvali lopulta olleet viime kesänä kovinkaan kaukana lipusta Eugenen MM-kisoihin rankingin kautta. Mikäli taso nousee edelleen, voivat he molemmat taistella edustusoikeudesta MM-tasolla, mikä olisi suomalaisessa naiskuulantyönnössä erittäin harvinaista.

• Budapestin MM-kisojen ranking

Edellinen suomalainen MM-edustaja naisten kuulassa on Marika Tuliniemi Stuttgartista 30 vuoden takaa. Budapestissa voidaan siis nähdä suomalaisedustaja todella harvinaisessa lajissa. Mäkitörmän ja Rouvalin tietä kisakoneeseen myös tasoittaa se, että kenttälajien quotaa on nostettu (36, aiemmin 32).

Naisten kuulantyöntöä ei siis kannata enää vähätellä. Varsinkin kun tiivistyvä kilpailu usein vain innostaa urheilijoita yhä kovemmalle tasolle. Tilastot osoittavat upeaa kehitystä ja urheilijoiden terveyden sen salliessa näyttävät käyrät jatkossakin jyrkästi ylöspäin.