Kuularingistä kuuluu kummia - suomalaisnaiset pukkaavat rautapalloa historiallisen hurjiin lukemiin

2000-luvun alussa elettiin suomalaisen kuulantyönnön kulta-aikaa. Kun miesten kuulantyöntö alkoi Eliittikisoissa, oli kaikkien katseet tiukasti naulattuina kuularingin suuntaan.

Tuolloin päälle 20 metrin suomalaistyöntäjiä riitti vaikka naapurimaille jaettavaksi, eikä kansainvälisestäkään menestyksestä ollut puutetta. Arvokisoissa miesten karsintaan asteli lähes poikkeuksetta kolme raavasta miestä ja useimmiten nämä sama miehet nähtiin myös myöhemmin lajin loppukilpailussa.

Näistä miesten kuulan huippuvuosista ei ole enää jäljellä kuin kaukaiset muistot. Vaikka monissa muissa yleisurheilulajeissa suomalaiset takovat kovempia tuloksia kuin kertaakaan aiemmin, ovat suomalaismiesten kuulakaaret jääneet auttamatta jalkoihin lajin kansainvälisestä hurjasta kehityksestä.

Vaikka miesten kunnian päivät ovatkin jääneet kauas taakse, on suomalainen kuulantyöntö kaikkea muuta kuin kuollut. Pikemminkin päinvastoin, sillä naisten kuulantyönnössä eletään nyt poikkeuksellisia aikoja.

Lähes kahden vuosikymmenen ajan kuolonkorinoissa kitunut laji on noussut 2020-luvulla yllättäen yhdeksi mielenkiintoisimmista kotimaisista lajeista, jossa useampi urheilija tekee historiallisen kovaa tulosta. Jos naisten kuula on usein tuntunut kotimaisissa yleisurheilukisoissa lähinnä täytelajilta, on se nykyään kaikkea muuta.



Lajissa jo useamman vuoden nähty nousukiito huipentui Kuortaneen juhannuskisoihin, kunEmilia Kangas työnsi ensimmäisenä suomalaisnaisena sitten vuoden 1998 ja Karolina Lundahlin kuulan päälle 18 metrin. Hänen vanavedessään myös Eveliina Rouvali ja Senja Mäkitörmä työnsivät ennätyksensä suomalaishistorian kovatasoisimmassa kuulakisassa.

Laji ollut nousussa läpi 2020-luvun

Kuortaneella nähty hurja kuulakisa ei kuitenkaan syntynyt tyhjästä, vaan oikeastaan sitä oli osattu odottaa jo useamman kauden ajan. Lajin nousu alkoi Senja Mäkitörmän myötä oikeastaan jo vuonna 2018, jolloin hän ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1999 ja Anna Rauhalan hän kutitteli 17 metrin rajaa silloisella ennätyksellään 16,95.

Tuota 17 metrin ylitystä saatiin odottaa vielä pari vuotta, kun Mäkitörmä vuonna 2020 työnsi kkk-lukemiksi 17,01. Tämän jälkeen 17 metriä onkin ylittynyt suomalaisurheilijalta joka vuosi.

Ennen Mäkitörmän valtakautta 16 metriäkin oli lähes mahdoton tehtävä suomalaisille, sillä 2000-luvulla ennen häntä siinä olivat onnistuneet vain Johanna Pulkkinen (16,05) vuonna 2009 sekä Anna Rauhala (16,55) ja Katarina Sederholm, joka tosin oli vaihtanut jo pari vuotta aiemmin Norjan kansalaiseksi, (16.04) vuonna 2000.



Mäkitörmän raivattua tietä alkoivat myös muut suomalaiset vähitellen nostaa tasoaan. Kaudella 2022 myös Eveliina Rouvali nosti ennätyksensä komeisiin lukemiin 17,51. Tämä oli ensimmäinen kerta vuoden 1998 jälkeen, kun kaksi suomalaista työnsi saman kauden aikana yli 17 metriä.



Kaudella 2024 myös Emilia Kangas liittyi 17 metriä työntäneiden suomalaisten joukkoon. Tämän lisäksi kahden vuoden takainen nuorten EM-pronssimitalisti työnsi myös Rooman EM-kisoissa finaalissa 12:nneksi. Vastaava suoritus suomalaisnaiselta oli nähty edellisen kerran vuonna 1998 Budapestin EM-kisoissa.

Suomalaisen naiskuulantyönnön nousu nykyiselle tasolle on siis seurausta useamman vuoden positiivisesta vireestä, jossa kovat yksilöt ovat innostaneet toisiaan entistä kovempiin suorituksiin. Kaudesta 2025 vaikuttaisikin tulevan koko suomalaisen kuulahistorian kovin vuosi.

Kokonaispanos kovempi kuin koskaan

Edellisen kerran kolme suomalaista on työntänyt päälle 17 metriä kaudella 1997, jolloin Marika Tuliniemi pukkasi neljän kilon rautapallon lukemiin 18,09, Karolina Lundahl 17,56 ja Katarina Cederholm 17,49. Lisäksi vain kausina 1995 ja 1996 kolme suomalaisnaista on kauden lopussa onnistunut kirjaamaan itselleen tilastoihin yli 17 metrin kaaren.

Eveliina Rouvalin Kuortaneella työntämä tulos 17,96 on lisäksi historian kovin tilastojen kakkostulos. Edellinen pisin tilastojen toiseksi pisin työntö oli Marika Tuliniemin 17,69 vuodelta 1995.

Myös Mäkitörmän tämänhetkinen ennätys 17,76 on täten luonnollisesti kaikkien aikojen paras kolmostulos. Aiemmin tätä ennätystä piti hallussaan Katarina Sederholm tuloksella 17,49 vuosilta 1995 ja 1996.

Tällä hetkellä vaikuttaa lisäksi siltä, että Kuortaneen juhannuskemut kuularingissä olivat vain yksi välietappi suomalaisten kuulanaisten tarinassa. Kun Kangas onnistui ensimmäisenä suomalaisena 18 metrin rajapyykin puhkaisemaan, niin tämä toivottavasti innoittaa myös Rouvalin ja Mäkitörmän tekemään saman perässä.



Parhaassa tapauksessa 18 metristä naisten kuulantyönnössä tulee tulevien kausien aikojen samanlainen tulos kuin 70 metristä naisten moukarissa. Raja, jonka ylittäminen vaikutti pitkään suorastaan kirotulta, mutta josta on sittemmin tullut peruskauraa.

SE uusiksi ja kohti kansainvälistä menestystä?

Ennusmerkit viittaavat myös siihen, ettei Asta Ovaskan vuodesta 1989 voimassa ollut SE-tulos 18,57 saa myöskään olla rauhassa kovinkaan kauan. Kun Kangas onnistui voittamaan “kilpailun” siitä, kuka suomalaisista ensimmäisenä onnistuu työntämään päälle 18 metrin, voi kotimaisen kuulantyönnön kova kärkikolmikko seuraavaksi aloittaa kilvoittelun siitä, kuka heistä saa kunnian siirtää Ovaskan pitkään jopa ikuiselta vaikuttaneen SE:n historian kirjojen kellastuville sivuilla.

Lisäksi myös lajin tulevaisuus vaikuttaa tällä hetkellä hyvältä. Kankaalla, Rouvalilla ja Mäkitörmällä on terveyden salliessa vielä useampia hyviä vuosia jäljellä ja heidän takanaan vastikään 20-vuotta täyttänyt Minttu Laurila on jo ehtinyt työntää uudet ennätyslukemansa 15,91. Voikin olettaa, että hän liittyy jo tämän kauden aikana 16 metrin kerhoon.

Toki naisten kuulaboomista puhuessa on pakko tunnustaa se, että kansainvälisessä vertailussa laji menee vielä kaukana siitä, missä miesten kuula omina kultavuosinaan vuosituhannen vaihteessa oli. Vaikka naisten kuulantyönnössä ei ainakaan toistaiseksi ole realistista puhua kansainvälisestä huippumenestyksestä, ei lajia ja sen rajua nousua sovi yhtään vähätellä.

Suomalaisnaiset nähtiin jo mukana edellisissä MM-kisoissa 2023 ensimmäistä kertaa 30 vuoteen, ja EM-tasolla Kangas oli jo tosiaan vuosi sitten finaalissa. Myös tänä vuonna kaikilla kolmella suomalaisella on realistiset mahdollisuudet nousta MM-rankingin kautta mukaan Tokion kisakoneeseen, vaikka kisaraja 18,80 jääneekin vielä kaikilta ylittämättä.



Vielä Tokiossakin suomalaisnaisten kilpailu varsin todennäköisesti päättyy jo karsinnassa, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, ettei näin enää välttämättä käy 2027 Pekingissä. Yleensä finaaliin on MM-tasolla vaadittu noin 18 ja puolen metrin työntö, joka nykyisen tahdin jatkuessa on parin vuoden päästä suomalaisille täyttä realismia.

Finaalipaikka MM-tasolla olisi jo todella kova saavutus tämän hetken suomalaisessa yleisurheilussa. Harva olisi vielä 10 vuotta uskonut, että MM-finaalipaikasta naisten kuulantyönnössä voi puhua ilman utopistista yltiöoptimismia.

Nyt se alkaa kuulostaa jo lähes realismilta. Tästä syystä suomalaisten kuulanaisten otteita kannattaa alkaa seurata samalla intensiteetillä kuin aikanaan Harjun, Halvarin, Karlssonin, Reinikaisen ja kumppaneiden.