Millaisessa vireessä Wilma Murto palaa kilpakentille Pariisin seiväskarsinnassa? Riittävätkö Lampelan hypyt finaaliin?

Naisten seiväshypyn finaalin piti olla yksi Pariisin olympialaisten suurimmista suomalaishetkistä. Münchenin EM-kullan jälkeen urallaan aivan uuteen lentoon päässyt ja viime kesänä kahdeksan vuoden mitalittoman putken yleisurheilun MM-kisoissa päättänyt Wilma Murto oli vielä vuoden alussa ennakoissa Suomen suurimpia mitalitoivoja.

Hallikauden loppuhetkiin asti kaikki näyttikin sujuvan täydellisesti. Uusiin seipäisiin siirtyneen Murron hyppy oli hienossa kuosissa ja kilpailu toisensa jälkeen tulostaso oli hurjaa: 481, 475, 474 ja 480. Murto saapui Glasgow’n sisäratojen MM-kisoihin suurena mitalisuosikkina. Kauden kolmesta arvokisasta oli tarkoitus ottaa kolme mitalia.

Glasgow’ssa kaikki kuitenkin muuttui. Aloituskorkeus 455 ylittyi vasta kolmannella ja tämän jälkeen seiväspaikalta tuli murheellinen tieto: Wilma Murto keskeyttää kilpailun. Kaikki ei ollut kohdallaan.

Tutkimukset kertoivat Murron akillesjänteen repeytyneen MM-kisojen kenraalissa Rouenissa. Hienon tuloksen 480 lisäksi kisasta oli tuomisena vamma, joka laittoi koko kevään suunnitelmat uusiksi. Kaksien arvokisojen kesään valmistautumisesta tuli taistelu kelloa vastaan.

Mitään Pariisia ajatellen ei kuitenkaan vielä ollut menetetty. Murto palasi kisoihin Lahden Motonet GP:ssä ja lyhyellä vauhdilla syntyi tulos 460. Jopa Rooman EM-kisoista voisi tekniikan täydellä vauhdilla toimiessa tulla menestystä. Varsinkin Pariisia ajatellen tilanne näytti erinomaiselta.



Talvella alkanut painajainen ei valonpilkahduksista huolimatta ollutkaan ohi. EM-finaalissa korkeus 458 oli liikaa ja lopputuloksena Ikuisesta kaupungista oli hallitsevalle mestarille kahdeksas sija. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin pettymys, jonka Rooman kisamatka Murrolle tarjosi.

EM-kisojen jälkeen Murron menestyshaaveet olympialaisissa saattoivat saada lopullisen iskun. Tutkimuksissa paljastui uusi vamma: jänteen repeämä lähellä takareiden kiinnityskohtaa istuinkyhmyyn. Vastikään edellisestä vammasta kuntoutunut seiväsässä joutui aloittamaan uuden kuntoutusjakson. Seuraava mahdollinen kilpailu olisi vasta Pariisin karsinnassa.

Murto ei siis saavu uransa tärkeimpään kilpailuun elämänsä kunnossa, eikä näin myöskään mitalisuosikkina. Sen sijaan hän astelee hyppypaikalle Stade de Francella suuren epävarmuuden verhon alla. Valmistautuminen on ollut kaikkea muuta kuin optimaalinen, eikä urheilija itsekään todennäköisesti tiedä, mitä kilpailusta voi odottaa.

Näistä lähtökohdista jo loppukilpailuun selviytyminen tulee olemaan erittäin suuri haaste. Edessä on hyvin todennäköisesti naisten seiväshistorian kovin arvokisakarsinta - ainakin karsintarajan osalta. Suora finaalipaikka heltiää nimittäin tällä kertaa vasta ylityksellä korkeudesta 470.

Tätä korkeutta tuskin kuitenkaan tarvitsee tällä kertaa ylittää, vaikka naisten seiväskarsinnat ovatkin viime vuosina Eugenen poikkeuksellisen heikkotasoista karsintaa lukuun ottamatta kerta kerralta yhä kovempia. Viime kesänä Budapestissa kaksitoista naista ylitti karsintarajan 465.

Tämä korkeus on hyvin todennäköisesti finaaliin vaadittava tulos myös Pariisissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Murron on pitkän kuntoutusjakson ja vain muutaman täysivauhtisen hypyn pohjilta pystyttävä hyppäämään viisi senttiä korkeammalta kuin kuluvan rikkonaisen kauden paras tulos.

Näistä lähtökohdista se tuntuu erittäin korkealta vuorelta kiivettäväksi. Urheilijan iskukyky ja tekniikka eivät voi kaikkien tämän vuoden vastoinkäymisten jälkeen parhaalla mahdollisella tasolla. Murron finaalipaikkaa voisikin pitää suorastaa sepporätymäisenä suorituksena kaikki vammat huomioiden.

Loppukilpailuun selviytyminen vaikuttaisi siis jopa varsin kaukaiselta tavoitteelta Suomen viime vuosien suurimmalle yleisurheilutähdelle. Mutta aivan kuten hänen valmentajansa Jarno Koivunen lauantaina Ylen lähetyksessä vitsaili, ei Murrolla vielä tällä hetkellä ole allaan yhtään pudotusta. Niin kauan kuin suomalaisen pöytäkirjaan ei merkitä maanantaina kolmea peräkkäistä raksia, on myös toivoa.



Todennäköisempi suomalainen finalisti onkin EM-nelonen Elina Lampela. Uransa parasta kautta tekevä Oulun Pyrinnön hyppääjä on suorittanut tänä vuonna todella varmalla tasolla ja tavoittelee realistisesti Pariisissa loppukilpailupaikkaa.

Se vaatii kuitenkin Lampelalta hyvin todennäköisesti hänen uransa parasta suoritusta. Hänen ennätyslukemansa ovat toistaiseksi kesäkuussa Ruotsissa ylitetyt 463, eli kaksi senttiä vähemmän kuin loppukilpailun todennäköinen leikkurikorkeus.

Kahden sentin ennätysparannut on toisaalta Lampelalta täysin mahdollista. Hän on kilpaillut tällä kaudella yhdeksän kertaa ja ylittänyt seitsemässä kisassa vähintään 450. Hän on tehnyt lisäksi useammassa kilpailussa hyviä yrityksiä tämänhetkistä ennätystä kovemmista korkeuksista, joten hänellä on potentiaalia ylittää rima korkeammalta kuin kertaakaan aiemmin ja varmistaa näin paikkansa olympiafinaaliin.

Sekä Murto että Lampela ovat molemmat mukana karsinnassa ainoana tavoitteenaan finaaliin selviytyminen. Kahdentoista parhaan hyppääjän joukkoon yltäminen on kuitenkin molemmille erittäin haastava, joskin myös mahdollinen, tehtävä. Parhaassa tapauksessa seipään olympiafinaalissa voidaan nähdä historiallisesti jopa kaksi suomalaisnaista.