Viikonloppuna hiihdettävät Holmenkollenin viisikymppiset ovat yksi hiihtokauden kohokohdista, mutta katsojille olisi voinut olla tarjolla vielä paljon hienompi hiihtospektaakkeli ilman Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kaikessa hiljaisuudessa tekemää takinkääntöä.
Norjan
Holmenkollenilla kilpailtava viidenkympin kilpailu on perinteisesti yksi kauden suurimmista kohokohdista. Lähes joka vuosi cupin ohjelmassa kilpailu on todellinen klassikko, jonka voitto vastaa monien mielestä jopa arvokisavoittoa. Pääsy kuninkaalliseen aitioon kättelemään Norjan kuningasta on kunnia, joka suodaan vain harvoille ja valituille.
Tänä vuonna Holmenkollenin kisat ovat vielä astetta tavallista mielenkiintoisemmat, sillä tämän kauden uudistusten myötä myös naiset pääsevät taivaltamaan Holmenkollenin legendaarisissa maastoissa täydet 50 kilometriä. Kuninkuusmatka Kollenilla ei ole enää pelkästään miesten etuoikeus.
Mutta klassikkokisaa katsellessa monet kovan luokan hiihtofanit tuntevat karvaan petoksen sivumaun, minkä vuoksi he eivät voi nauttia hienosta norjalaisesta hiihtokarnevaalista täysin siemauksin. Kyseessä on monien mielestä ehkä Kansainvälisen hiihtoliiton törkein temppu, mikä on paljon sanottu ottaen huomioon sen, että FIS on tehnyt 2000-luvulla useampia kyseenalaisia muutoksia, joita laji-ihmisten on ollut vaikea hyväksyä.
Mutta tämä petos hakee kavaluudessaan vertaistaan. Mutta kaikkein pahin asia petoksessa ei ole se, että se on tehty, vaan se, ettei lähes kukaan ole sitä huomannut. Niin ovelasti se pari vuotta sitten tehtiin lähes kenenkään huomaamatta.
Tämä kyseinen petos on se, että Holmenkollenilla hiihdetään viisikymppiä jälleen kerran yhteislähtönä, eikä väliaikalähtönä. Moni hiihtoa seuraava saattaa nyt ihmetellä, mitä petturuutta tässä muka on. Näinhän on tehty jo toistakymmentä vuotta. Eikö kirjoittaja voisi lopettaa menneiden aikojen haikailemisen ja hyväksyisi maastohiihdon parissa tapahtuvat muutokset?
Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Ongelma ei suinkaan ole ainoastaan se, että Holmenkollenilla kilpaillaan yhteislähtönä. Sen sijaan ongelman muodostaa se, että kisa käydään yhteislähtönä, vaikka asiasta oltiin tehty aivan toisenlainen päätös. Jos FIS seisoisi omien päätöstensä takana, kilpailtaisiin Holmenkollenin kuninkuus- ja kuningattaruusmatka taas perinteiseen tyyliin kelloa vastaan yksin työtä tehden.
Kauden 2018/2019 jälkeen Kansainvälinen hiihtoliitto taipui monien vaatimusten jälkeen palauttamaan väliaikalähdöt takaisin Holmenkollenin. Moni kovan luokan hiihtoromantikko vaipuikin lähes ekstaattiseen tilaan, kun kauden 2019/2020 kalenteri julkaistiin ja Holmenkollenin kisojen kohdalla ei nähtykään vanhoilta vuosilta tuttua merkintää “mass start”. Kuninkuusmatkalle oli palautettu takaisin sille kuuluva, lähes myyttinen, maine.
Mutta tuota kilpailua ei lopulta koskaan suotu kansainväliselle hiihtoyleisölle. Kausi 2019/2020 oli monella tapaa poikkeuksellinen maailmaa piinanneen koronapandemian vuoksi. Norjassa urheilukisojen järjestämisessä noudatettiin poikkeuksellisen suurta varovaisuutta, ja valitettavasti maan terveysviranomaiset eivät pitäneet Kollenin kisojen järjestämistä turvallisena.
Viidenkympin kisat peruttiin Norjasta ja FIS siirsi kauden päättävät pitkät matkat Sveitsin Engadiniin. Samalla se käytti tilaisuutensa hyväksi ja muutti myös kilpailutavan. Kalenteriin merkattu väliaikalähtö sai väistyä, ja tilalle tuli lyhyttä perinteisen massalähtöä seurannut 30/50 kilometrin takaa-ajo.
Tässä vaiheessa moni hiihdon seuraaja ajatteli vielä, että kysymyksessä oli vain koronavuoden vuoksi tehty ratkaisu pakkotilanteessa. Ehkä Engadin Ski Marathonin reitti ei ollut soveltuva väliaikalähtöön. Ensi vuonna kuitenkin Kollenilla varmasti päästään kisaamaan.
Näin toki myös tapahtui. Vuotta myöhemmin Holmenkollenilla
Martin Löwström Nyenget juhli uransa hienointa saavutusta viidenkympin voittajana. Mutta tämä voitto ei tullut raastavan metsässä kelloa vastaan käydyn taistelun jälkeen. Tämä voitto tuli kiritaistossa yhteislähtökisan päätteeksi.
FIS oli nimittäin pyörtänyt kaikessa hiljaisuudessa päätöksensä. Kun kalenteri kaudelle 2020/2021 julkaistiin, tunsivat kaikki Kollenin väliaikalähtöjen paluuta toivoneet syvän tuskan viillon rinnassaan. Jo kerran vuosien taiston jälkeen pois saatu merkintä “mass start” oli taas ilmestynyt kisamuodon tarkennuksia kuvaavaan sarakkeeseen. FIS pettää aina.
Kuten jo aiemmin totesin, petos tuntuu vielä astetta pahemmalta siksi, että se tehtiin kaikessa hiljaisuudessa, eikä kukaan ole sitä kyseenalaistanut. Aiheesta ei nostettu meteliä, FIS:n johtohenkilöiltä ei ole pyydetty selityksiä. Näin vaan on. Nykyisin hiihdetään yhteislähtönä. Aivan kuin mitään päätöstä ei olisi koskaan tehtykään.
Olen kokenut monesta asiasta kaunaa kansainvälistä hiihtoliittoa kohtaan, mutten kuitenkaan ole katkeroitunut. Tämä petos on kuitenkin sellainen, ettei sitä pysty hyväksymään. Se, että hiihdon seuraajille annetaan jälleen toivoa siitä, että he pääsevät seuraamaan maastohiihdon hienointa ja armottominta kisamuotoa muutenkin kuin SM-tasolla, mutta sitten se toivo viedäänkin pois kaikessa hiljaisuudessa, on anteeksiantamatonta.
Kun kukaan ei ole tätä petosta kyseenalaistanut, on myös valitettavan todennäköistä, ettei väliaikalähtöjen paluusta enää jatkossa edes keskustella. Yhteislähdöt ovat tulleet Kollenille jäädäkseen.
Minä ja muut hiihtoromantikot voimme vain hakea lohtua katsomalla netistä viimeistä “todellista” Kollenin kuninkuusmatkaa vuodelta 2008 ja nauttia siitä, kuinka
Anders Södergren tuhoaa kaikki vastustajansa ehkä koko uransa upeimmalla hiihdolla. Yhteislähtönä Södergren ei muuten olisi kisaa koskaan voittanut. Väliaikalähdöllä hän oli eri planeetalta kuin vastustajansa.