Näkökulma: Naisten historiallisen hieno moukarifinaali jätti myös karvaan sivumaun

Pariisin olympialaisten yksi hienoimmista suomalaislajeista nähtiin tiistai-iltana, kun Silja Kosonen ja Krista Tervo sijoittuivat naisten moukarifinaalissa sijoille 5 ja 6. Koskaan ennen kaksi suomalaista naismoukaristia ei ole ollut olympia- tai MM-tasolla kahdeksan parhaan joukossa.

Kososen viides sija on olympiafinaalissa on myös luonnollisesti paras suomalaisnaisen sijoitus olympialaisten moukarinheitossa. Samaan viidenteen sijaan hän toki pystyi jo viime vuoden Budapestin MM-kisoissa. Pariisin suorituksella hän osoitti viimeistään, että hän on tullut jäädäkseen naisten moukarinheiton kansainväliseen eliittiin.

Krista Tervolle kuudes sija olympiafinaalissa oli paljon parempi, kuin kukaan uskalsi lukuisten täysin epäonnistuneiden kisojen jälkeen odottaa. Karsinnan SE-tuloksenkin jälkeen monet pelkäsivät, että loppukilpailu päättyy yhden onnistuneen kisan jälkeen tuttuun tyyliin kolmeen verkkoon kolahteneeseen heittoon. Toisin kuitenkin kävi, ja Tervo pystyi osoittamaan epäileville Tuomaille, että hänkin pystyy onnistumaan arvokisoissa.

Kilpailu vaikuttaisikin ensisilmäyksellä suomalaiselta menestystarinalta. Varsinkin kun Kosonen onnistui finaalissa venymään kauden parhaaseen tulokseensa ja Tervokin heitti kauden kolmanneksi pisimmän kaaren tällä kaudella ja samalla myös kolmanneksi pisimmän kaareen yli kahteen vuoteen.

Kaikista positiivisista asioista huolimatta kilpailusta jää kuitenkin väkisin myös varsin katkeransuloinen maku. Suoritukset olivat molemmilta upeita, ja molempien suomalaisten voi sanoa onnistuneen todella hyvällä tasolla. Silti tuloslistaa katsoessa on pakko ajatella, että paljon enemmänkin oli tarjolla.

Muiden epäonni on toisten onni, kuten kulunut sanonta toteaa, ja suomalaisten osalta tällaista onnea olisi tällä kertaa ollut tarjolla poikkeuksellisen paljon. Jo yhdysvaltain olympiakarsinnassa kaksi todella kovaa tykkiä Brooke Andersen ja Janee Kassanavoid jäivät ulos olympiajoukkueesta, mikä muutti merkittävästi olympialafinaalin ennakkoasetelmia.

Kun tämän lisäksi myös tällä kaudella kuin liukuhihnalta päälle seiskavitosia viskonut Yhdysvaltain DeAnna Price epäonnistui omaan tasoonsa nähden täydellisesti Pariisin finaalissa, olisi suomalaisilla ollut paikka laukoa. Tonttia olisi tarjolla ja latu olisi ollut auki.

Saman asian voi ilmaista vaikka kuinka monella eri urheilulajeista tutulla latteudella, mutta viesti pysyy samana. Näin hyvää tilaisuutta arvokisamitaliin ei välttämättä koskaa enää ole tarjolla. Nyt suomalaisille tarjottiin paikkaa toistaiseksi mitalittomien kisojen pelastajana. Jopa Vuoden Urheilijan titteli olisi voinut tiistaina olla otettavissa.



Kun Pariisin finaalin pronssitulosta vertaa aiempiin arvokisoihin viimeisten 13 vuoden aikana, voidaankin todeta, että kyseessä on naisten moukarinheiton “modernin” ajan toiseksi heikoin noteeraus, jolla palkintokorokkeelle noustiin. Nuori kiinalainen Jie Zhao pokkasi itselleen pronssimitalin tuloksella 74,27. Ainoastaan Pekingin MM-kisoissa 2015 kolmannen tulos oli hiukan heikompi, eli 74,02. Muuten mitaleille on yleensä vaadittu päälle 75 metrin tulos tai ainakin lähelle sitä.

Nyt tästä “normaalista” pronssitasosta jäätiin vähintään noin puoli metriä, eli pronssi olisi ollut aivan suomalaisten käden ulotttuvilla. Se jäikin lopulta Kososelta vain 23 sentin päähän.

Tietysti on myönnettävä, ettei mitali varsinaisesti alennusmyynnissä ollut, eikä kummallekaan suomalaiselle tällainen tulos todellakaan ole arkipäivää. Kososelle se olisi edellyttänyt kahdeksan sentin parannusta omaan ennätykseensä.



Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pronssimitalisti olisi ollut nyt mahdollinen. Mahdollisempi kuin kertaakaan kummankaan suomalaisen toki vielä varsin lyhyellä arvokisauralla.

Toki varsinkin Kososen kohdalla on helppo sanoa, että kyseessä on urheilija, jolla on vielä paljon aikaa kehittyä ja jolle varmasti tulee vielä paljon mahdollisuuksia nousta arvokisamitalistiksi. Suomalaisen vuoro tulee vielä, voisi joku jopa todeta.

Valitettavasti arvokisamitaleita ei kuitenkaan jaeta vuoronumeroilla, eikä niitä voi “ansaita” muilla meriiteillä. Jos näin olisi, niin Kaisa Mäkäräisen palkintokaappi olisi pullollaan mitaleita viiden renkaan talvikisoista.

Sen sijaan mitali on otettava, silloin kun sitä tarjotaan. Kosonen itse heitti finaalin jälkeen, että Losissa neljän vuoden päästä suomalaiset ottavat sitten kolmoisvoiton. Se on toki mahdollista, mutta jo nyt mitali olisi ollut aivan käden ulottuvilla.

Tämä oli lisäksi jo toinen kerta tällä kaudella, kun Kososta heikommilla meriiteillä juniorikisoissa kilpaillut urheilija nousee ennen nuorten ME-naista arvokisojen palkintokorokkeelle. Nyt pronssia vei 21-vuotias Zhao ja aiemmin tänä kesänä Roomassa pronssia juhlia Ranskan Rose Loga, joka oli kolmissa junioreiden arvokisoissa täysi vastaantulija Kososeen verrattuna. Lisäksi Logan mitali tuli kisassa, jossa mitali olisi pitänyt tulla Kososelle rutiinituloksella.

Junioritähti Kososen kohdalla onkin pakko alkaa pohtia myös sitä, miksi hurja kehitystahti ei ole jatkunut hirmuisten juniorivuosien jälkeen. Kolme vuotta sitten Vaasassa syntyi edelleen voimassa oleva junioreiden ME-tulos 73,43. Tämän jälkeen ennätystulokseen on tullut lisää vain 76 senttiä, kun se nyt kirjataan lukemin 74,19.



Toki Kososen suoritusvarmuus ja mediaanitulos on nyt aivan toista luokkaa kuin vielä Tokion olympiavuonna, jolloin hänen arvokisadebyyttinsä päättyi hänen uransa toistaiseksi ainoaan karsiutumiseen. Piikkituloksissa kokonaistason nousu ei kuitenkaan juuri ole näkynyt, vaikka jo toista vuotta tuntuu siltä, että päälle 75 metrin tulos voi syntyä missä kisassa tahansa.

Näin ei ole kuitenkaan käynyt, ja samalla muut Kososen kanssa samaa ikäpolvea olevat heittäjät ovat ottaneet junioritähden etumatkaa kiinni tai menneet jopa ohi, kuten kiinalainen Zhao, jonka ennätys on jo päälle 75 metriä.

Se on toki totta, että Kososella on yhä aikaa ja hän voi kehittyä vielä vaikka yli 80 metrin heittäjäksi ja moninkertaiseksi arvokisamitalistiksi. Se kuitenkin vaatii sitä, että tällä hetkellä hänen kehityksessään hieman näkyvä tyhjäkäynti on saatava päättymään. Ennätyksen on noustava päälle 75 metrin mieluusti jo tällä kaudella ja jatkossa tasaisen tulosvarman heittäjän on saatava mediaanituloksensa nousemaan tämänhetkisestä reilusta 72 metristä päälle 73 ja puolen metrin.

Jos tätä tasonnousua ei tapahdu, on olemassa suuri riski siihen, että Kososesta tulee pomminvarma arvokisasuorittaja mitalisijojen tuntumassa, mutta mitalimahdollisuuksia aukeaa ainoastaan Pariisin kaltaisissa finaaleissa, joissa muiden epäonnistumisten myötä tulostaso jää tavallista alhaisemmaksi.

Suomen toisen moukariässän Krista Tervon kohdalla haasteet ovat hieman erilaisia. Hieman nurinkurisesti hänen kohdallaan tuntuu myös siltä, ettei mitalitta jääminen tällä kertaa ole kuitenkaan aivan yhtä katkeraa kuin Kososen kohdalla, vaikka Tervolta se ei olisi vaatinut edes ennätystä, vaan karsintaheiton toisintoa.



Syy tähän on siinä, että kilpaurheilu on potkinut Tervoa niin paljon päähän viime vuosien aikana, että kuudes sija olympialaisissa tämän kauden vapaapudotuksen jälkeen tuntuu lähes uskomattomalta. Silti hänkin varmasti hotellihuoneella varmasti mielessään pohti, että karsinnan ja finaalin tulokset olisivat voineet mennä toisin päin.

Jos Kososen pitäisi saada lunastettua potentiaaliaan paremmin näkyviin ja nostettua tasaisen varmaa suoritustasoaan, niin Tervon olisi löydettävä tämä suoritustaso. Tällöin hänen ei tarvitsisi nojata menestysmahdollisuuksiaan sen varaan, että juuri arvokisoissa sattuisi tulemaan se oman ylätason suoritus.

Tiivistettynä suomalaisilla on siis täysi oikeus olla tyytyväisiä hienoihin onnistumisiin Pariisin finaalissa. Samaan aikaan tuloksen on myös jätettävä nälkää sekä harmitusta siitä, että hyvät suoritukset olivat kuitenkin myös tolppalaukaus lisäajalla. Sankarin viitta oli kummallekin tarjolla, mutta tällä kertaa se jäi pukematta päälle.

Molempien heittäjien onkin tulevina vuosina varmistettava, että oma suorittaminen nousee astetta kovemmalle tasolle. Tällöin mitalitaistossa ei tarvitse odottaa Pariisin kaltaisia tilanteita, joissa muiden odotettua heikommat suoritukset avaavat yllätysmahdollisuuden mitaleille. Sen sijaan muiden täytyisi toivoa suomalaisten epäonnistumista, jotta he voisivat elätellä toiveita jalometallista.