Uudessa juttusarjassa tutustumme kauden kotimaisten kärkitulosten kehitykseen 2000-luvulla. Ensimmäisessä osassa tarkastelun kohteena ovat sileät pikajuoksut.
Yleisurheilu on armoton laji, jossa sekuntikello ja mittanauha mittaavat urheilijoiden tason sekä keskinäisen paremmuuden. Tästä syystä tilastot ovat keskeinen osa yleisurheilua ja jokaiselta kaudelta pidetään tilastoa kauden kovimmista noteerauksista eri lajeissa. Tässä juttusarjassa teemme tutkimusretken yleisurheilutilastojen saloihin ja vertailemme eri lajien kauden kotimaisten kärkitulosten kehitystä lajiryhmittäin 2000-luvun aikana.
Tässä juttusarjan ensimmäisessä osassa keskiössä ovat sileät pikamatkat: 100, 200 ja 400 metrin juoksut. Annamme tilastojen kertoa, kuinka Suomen kärjen taso on miesten ja naisten puolella vaihdellut näillä matkoilla uuden vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana.
100 metrin juoksu
Naisten 100 metrin juoksussa kovinta vauhtia pidettiin pääasiassa vuosituhannen alussa, kun
Johanna Manninen ja
Sanna Kyllönen tykittivät aikoja välille 11,30–11,40. Tasossa tapahtui pieni notkahdus vuoden 2004 jälkeen, kun Manninen kärsi loukkaantumisista ja kauden kärkitulokset painuivat kahden vuoden ajan päälle yhdentoista ja puolen sekunnin.
Tämän kaksi kautta kestäneen laskusuhdanteen jälkeen Manninen kuitenkin palasi kaudella 2007 huipputasolleen ja kellotti tuolla kaudella 2000-luvun kovimman suomalaistuloksen 11,27. Seuraavien kolmen kauden aikana Suomen naisten 100 metrin taso oli kuitenkin vapaapudotuksessa ja vuonna 2010 kauden kärkitulos oli
Jenna Jokelan 11,87.
Tämän kauden jälkeen trendi kuitenkin kääntyi, kun
Hanna-Maari Latvala alkoi hallita satasen kotimaan taistoja. Seuraavien neljän kauden aikana Latvala nosti tasoaan vuosi vuodelta ja samalla myös 100 metrin kauden kärkitulos parani. Tason nousu huipentui kauteen 2014, jolloin hän pysäytti kellot aikaan 11,30. Tämä on myös 2010-luvun kovin suomalaisnoteeraus tässä lajissa.
Kauden 2014 jälkeen kärkitulosten taso kääntyi kuitenkin jälleen laskuun ja vaihtelivat välillä 11,45–11,62. Viime kaudella kehitys tosin kääntyi uuteen nousuun, kun jälleen lähelle huippuvuosiensa tasoa päässyt Latvala kellotti ajan 11,38, mikä on 2010-luvun kolmanneksi kovin kotimainen kärkitulos tällä matkalla.
Myös miesten 100 metrin juoksussa 2000-luvun alku on toistaiseksi ollut vuosituhannen kovinta aikaa.
Tommi Hartonen ja
Markus Pöyhönen tykittivät uuden vuosituhannen neljän ensimmäisen kauden aikana kotimaisella mittarilla huippuaikoja, kun kausien 2000–2003 kärkitulokset vaihtelivat välillä 10,21–10,26. Hartosen vuonna 2001 juoksema 10,21 on edelleen lajin Suomen ennätys.
Neljän huippukauden jälkeen lajin huipputulokset laskivat kuitenkin merkittävästi. Kausien 2004 – 2010 aikana suomalaismiehet eivät onnistuneet rikkomaan 10,30:n rajaa. Lähimmäksi pääsi
Jarkko Ruostekivi kaudella 2007 ajalle 10,34. Kaudella 2011 raja kuitenkin vihdoin rikkoontui, kun
Jonathan Åstrand tykitti 100 metriä aikaan 10,26.
Tämä nousu alle 10,30:n aikoihin jäi valitettavasti vain yhden kauden ihmeeksi, sillä kauden 2011 jälkeen suomalaismiehet eivät ole rajaa onnistuneet rikkomaan.
Eetu Rantala kaudella 2014 ja Samuli Samuelsson kaudella 2017 pääsivät tosin lähelle, kun he molemmat kellottivat kotimaiseksi kärkitulokseksi ajan 10,30. Näitä kausia lukuun ottamatta jopa 10,40:n alittaminen on tehnyt suomalaismiehille tiukkaa, sillä kärkitulokset ovat vaihdelleet välillä 10,38–10,49.
200 metriä
Kuten 100 metrillä, myös naisten 200 metrillä kärkitulosten taso oli keskimäärin kovimmillaan vuosituhannen alussa. Myös 200 metrin juoksussa Johanna Manninen hallitsi kotimaan juoksuradoilla ja kellotti kärkituloksia välille 22,93–23,26.
Kauden 2003 jälkeen tapahtui pieni tasonlasku, kun kärkitulokset vaihtelivat kausien 2004–2008 aikana välillä 23,40–23,55. Vaihtelu kärkituloksissa oli kuitenkin varsin pientä. Seuraavalla kaudella kuitenkin koettiin 2000-luvun kovin pohjakosketus naisten 200 metrin juoksussa, kun yksikään suomalaisnainen ei onnistunut alittamaan 24 sekunnin rajaa.
Sari Keskitalon kauden kotimainen kärkitulos oli jäi lukemiin 24,07.
Tämän pohjakosketuksen jälkeen suunta oli kuitenkin ylöspäin. Seuraavien neljän kauden aikana kärkitulos oli vuosi toisensa jälkeen edellistä kovempi ja kehityksen huippuna oli Hanna-Maari Latvalan kaudella 2013 juoksema tulos 22,98. Latvala onnistui toistamaan tämän saman tuloksen myös seuraavalla kaudella, kun hän eteni juoksullaan Zürichin EM-kisojen loppukilpailuun.
Naisten 200 metrin nousukausi päättyi kauteen 2014, sillä taso palasi jälleen päälle 23,50:n. Viimeisen viiden kauden aikana kärkitulokset ovat pysyneet varsin vakaana, sillä ne ovat vaihdelleet välillä 23,55–23,65.
Miesten 200 metrin puolella 2000-luvun kärkitulosten kehitys on ollut melkoista vuoristorataa. Vuosituhat alkoi uudella Suomen ennätyksellä, kun Tommi Hartonen kellotti Sydneyn olympialaisissa ajan 20,47. Tämän kauden jälkeen kotimainen 200 metrin taso laski kuitenkin tasaisen varmasti aina vuoteen 2004 asti, jolloin Hartosen kärkiaika oli 20,98.
Vain vuotta myöhemmin Hartonen palasi kuitenkin jälleen vanhalle huipputasolleen ja pysäytti kellot aikaan 20,59. Tämä nousu oli myös alku 200 metrin tulosten vuoristoratamaiselle vaihtelulle, sillä seuraavalla kaudella kärkitulos painui jälleen lähelle 21 sekunnin rajaa. Kaudella 2007 tapahtui jälleen nousu, kun
Visa Hongisto paineli matkan aikaan 20,56.
Myös seuraavalla kaudella Hongisto juoksi kotimaisittain kovan kärkituloksen 20,62, mutta kärkitulosten ylä-alamäki jatkui jälleen kaudella 2009, kun yksikään suomalainen ei onnistunut alittamaan 21 sekunnin rajapyykkiä.
Jonathan Åstrandin kärkitulos 21,00 on toistaiseksi 2000-luvun heikoin kotimainen kärkitulos tällä matkalla.
Seuraavien kahden kauden aikana Åstrand onnistui jälleen nostamaan lajin tasoa Suomessa, kun hän paineli kaudella 2010 ajan 20,78 ja kaudella 2011 ennätyksensä 20,50. Tämä aika on toistaiseksi 2010-luvun selvästi kovin suomalaisnoteeraus, sillä tämän jälkeen suomalaismiehet eivät ole onnistuneet rikkomaan 20,70:n rajaa. Lähimpänä ovat olleet Åstrand kaudella 2012 ajalla 20,72 ja
Samuli Samuelsson vuonna 2017 ajalla 20,73. Muuten kärkiajat ovat tämän jälkeen vaihdelleet pääasiassa välillä 20,80–20,90.
400 metriä
Naisten 400 metrin juoksussa kotimaisissa kärkituloksissa on ollut varsin suurta vaihtelua, sillä kkk-tulokset ovat vaihdelleet välillä 52,27–54,59. Uusi vuosituhat alkoi alle 53 sekunnin ajalla, kun Petra Stenman pysäytti kellot aikaan 52,91. Kolmen seuraavan kauden aikana rajapyykki jäi kuitenkin alittamatta, sillä kärkitulokset olivat varsin tasaisesti välillä 53,32–53,56.
Seuraavat kolme kautta olivat 2000-luvun kovimmat vuodet naisten 400 metrillä Suomessa, kun kotimainen kärkitulos oli jokaisella kaudella alle 53:n sekunnin. Näinä kaikkina kausina kärkituloksen teki
Kirsi Mykkänen ja huippuna tilastoissa komeilee hänen ennätysaikansa 52,27 kaudelta 2004, joka toi hänelle myös paikan Ateenan olympialaisiin.
Mykkäsen huippuvuosien jälkeen 53 sekunnin rajaa ei ulkoradoilla ole Suomessa alitettu. Seuraavien kahden kauden aikana taso laskikin varsin selvästi, sillä kaudella 2008 kotimainen kärkitulos painui päälle 54 sekunnin. Kaiken lisäksi vielä varsin selvästi, sillä paremmin 400 metrin aiturina tunnettu
Ilona Ranta kellotti parhaan suomalaisajan lukemin 54,41.
Seuraavien neljän kauden aikana kotimainen taso kuitenkin palasi alle 54 sekunnin, sillä kärkitulokset vaihtelivat välillä 53,44–53,87. Kaudella 2014 kärkitulos tosin painui jälleen päälle 54 sekunnin, kun parhaaksi suomalaisnoteeraukseksi jäi aika 54,45.
Tästä eteenpäin kausikohtainen vaihtelu naisten 400 metrin kisoissa on ollut varsin suurta. Joinakin kausina kärkitulos on ollut lähellä 53 sekunnin rajaa, mutta joinakin toisina kausina ollaan puolestaan jääty päälle 54 sekunnin. Kotimaisia huippuhetkiä ovat olleet kaudet 2014 ja 2016, jolloin
Katri Mustola ja
Hilla Uusimäki painelivat aivan 53 sekunnin tuntumaan. Kausina 2015, 2017 ja 2019 puolestaan kaikki suomalaisnaiset viipyivät ratakierroksella päälle 54 sekunnin.
Aino Paunosen viimekautinen kärkiaika 54,59 on toistaiseksi 2000-luvun heikoin.
Miesten puolella ratakierroksen kärkituloksissa ei ole tapahtunut yhtä suurta vaihtelua, sillä tulokset mahtuvat reilun sekunnin sisään välille 46,69–47,97. Vuosituhat alkoi miesten 400 metrillä varsin tasaisesti, sillä yhtä kautta lukuun ottamatta kausien 2000–2006 kärkitulokset mahtuivat välille 47,14–47,47. Kaudella 2002
Abdelghani Nouidra alitti 47 sekuntia ajalla 46,96.
Kaudella 2007 kärkitulos painui melko paljon päälle 47 ja puolen, kun kovinta vauhtia kotimaassa piti
Juhani Mikkola ajalla 47,77. Tämän notkahduksen alkoi kuitenkin 2000-luvun kovin kausi kotimaisella ratakierroksella.
Matti Välimäki hallitsi matkaa Suomessa neljän kauden ajan ja hänen kärkituloksensa vaihtelivat välillä 46,69–47,07 kausien 2008–2011 aikana.
Vielä seuraavalla kaudella
Ville Wendelin pääsi lähelle tätä tasoa, kun hänen kkk-tuloksensa kirjattiin tilastoihin lukemin 47,21. Kaudella 2013 tapahtui kuitenkin kova pudotus, kun
Antti Kokkosen kärkitulos oli vain vaivoin alle 48 sekunnin, 47,97. Tämä on 2000-luvun toistaiseksi heikoin kärkitulos miesten ratakierroksella.
Tämän jälkeen 400 metrin taso on vaihdellut jonkin verran kausien välillä, mutta tulokset ovat kuitenkin mahtuneet noin puolen sekunnin sisään. Kovinta vauhtia kausien 2014–2019 välillä pidettiin vuonna 2017, kun
Ville Lampinen paineli matkan aikaan 47,24. Vaatimattomin taso oli puolestaan vuonna 2018
Markus Teijula juoksi parhaan suomalaisajan 47,77. Muuten kärkitulokset ovat viime vuosina olleet 47,50:n molemmin puolin.