Rion mahtavat maratonennakot - miesten maraton

Rion mahtavat maratonennakot - miesten maraton


Etusuora: 19.08.2016 21:16Yleisurheilu
Rion mahtavat maratonennakot - miesten maraton
Kuva: Olavi Kaljunen/Trackpic
Etusuora.com sai tänäkin kesänä kunnian julkaista Suomen kovimman maratontietoniekanTuomas ”Z” Zacheuksen äärimmäisen kattavat ja viihdyttävät ennakot. 

Olympiamaraton on ovella kuin rokkari lovella. Vaikka olympialaiset ovat joutuneet ylenpalttisen myllerryksen kohteeksi, eivätkä juuri mitkään perinteet ole enää arvossaan, on eräs asia joka ei ole onneksi vielä muuttunut. Se on, että miesten olympiamaraton juostaan kilpailuiden viimeisenä päivänä, jolloin ohjelmassa ei ole enää mitään muita yleisurheilulajeja. Rio De Janeirossa kilpa lähetetään liikkeelle klo 9.30 aamulla sikäläistä kellon kiskontaa (Suomen aikaa 15.30). Tähän kilpaan ovat maratoonarit ympäri ämpäri luomakunnan tähdänneet vuosikausia, jotkut jopa koko tähänastisen elämänsä ajan. Paineet ovat siis niin kovat, että kenenkään urheilua harrastamattoman on mahdotonta edes kuvitella niitä. Lähes yhtä mahdotonta niitä on kuvitella myös urheilua harrastaneen.

Monien papereissa ja myös ilman papereita suurin suosikki voittajaksi on Kenian Eliud Kipchoge, jolta löytyy jo kaapistaan olympiapronssia (Ateena 2004, 5000m) ja hopeaa (Peking 2008, 5000m). Pitkällä urallaan, johon mahtuu myös 5000 metrin maailmanmestaruus vuonna 2003, hän on saanut ratajuoksijana aikaiseksi tulossarjan 3.33.20, 3.50.40, 7.27.66, 12.46.53 ja 26.49.02. Pudottuaan vuonna 2012 Kenian olympiajoukkueesta, hän heitti piikkarinsa metsään ja siirsi katseensa maratonille, jolla jälki on ollut äärimmäisen tuhoisaa. Debyyttimaratonillaan Hampurissa keväällä 2013 Kipchoge leipoi heti hurjan ajan 2.05.30. Sen jälkeen tulokset ovat olleet seuraavia: 2.04.04 (Berliini 2013), 2.05.00 (Rotterdam 2014), 2.04.11 (Chicago 2014), 2.04.42 (Lontoo 2015), 2.04.00 (Berliini 2015) ja kovin kaikista, maailmanennätystä hipova 2.03.05 Lontoossa tänä keväänä. Tämän maratonsarjan johdosta monien on vaikea kuvitella, että joku voisi voittaa Eliudin Riossa. On kuitenkin syytä muistaa, että maratonilla etukäteistilastoilla ei välttämättä ole suuren suurta merkitystä, sillä jokainen kilpailu on oma tarinansa ja lisäksi Rion ylenpalttisen haastavat olosuhteet tuovat maratonsoppaan oman mausteensa. Lisäksi Eliudilla ei ole takanaan yhtään hellemaratonia. Niin ikään tuoreessa muistissa on Kenialaisten täydellinen waterloo viime vuoden Pekingin MM-maratonilla, missä maailman kaikkien aikojen tilaston silloiset kaksi parasta miestä Dennis Kimetto ja Wilson Kipsang eivät pystyneet juoksemaan ratkaisuvaiheissa edes 16 minuutin vitosia, vaan hyytyivät keskeytyskuntoon.

Maraton on siitä armoton urheilulaji, että kenelläkään, ei edes maailmanennätysmiehellä, ole varaa suhtautua ennen kilpaa suoritettavaan neste- ja energiatankkaukseen plus kilvan aikana tapahtuvaan juomiseen sekä suolojen saantiin välinpitämättömästi. Rion olosuhteissa tuloksena sellaisesta ylimielisyydestä on varma turmio. Niin ikään huomautettakoon, että vääränlaiset taktiset ratkaisut kilvan aikana aiheuttavat kovimmankin koneen sakkaamisen. Muistissa on esimerkiksi neljän vuoden takainen olympiamaraton, jossa Kipsang tuhosi mahdollisuutensa voittoon tempomalla 10-15 kilometrin välisen vitosen 14.11:een. Tämä kostautui viimeisillä kilometreillä siten, että hän sai olla tyytyväinen pronssiseenkin mitaliin hiipparoituaan maaliin täydessä katkinaisuudessa. Itse asiassa hän hyytyi kuin moottoripyöräilijä ilman moottoria tapahtuvassa pyöräilyssä.

Kenian muut edustajat Riossa ovat hekin armottoman kovia. Stanley Biwott säesti Kipchogea hienosti tänä keväänä Lontoossa ajallaan 2.03.51. Kaiken lisäksi Biwott on kokenut maratoonari. Hän on sahannut mielimatkaansa jo vuosikymmenen ajan, pääsääntöisesti kovaa. Hänen kymmenen parhaan maratoninsa keskiarvo on aikamoinen, 2.07.38, joten Stanley kyllä tietää, kuinka maratoneja juostaan. Asiassa on kuitenkin yksi mutta. Biwott ei ole vielä koskaan juossut arvokisoissa, vaan vedellyt kansainvälisiä kaupunkimaratoneja viileissä olosuhteissa täyttä maratonlaukkaloikkaa vailla huolta kuumasta ilmasta. Rion olympiapätsi tulee olemaan suurin testi hänen maratonurallaan. Kuinka hän siitä selviytyy, sen on kohtalo kertova.

Kenian kolmas mies olympiakilpailussa on, ei enempää eikä vähempää kuin herra, joka sanoo nimekseen Wesley Korir. Myös muut sanovat sen hänen nimekseen. Millainen veijari sitten on tämä Wesley? No, ainakin hänen voidaan sanoa olevan kohtuullisen hyväkuntoinen nuori mies, sillä parhaimmillaan hän juossut 42195 metriä yli 4000 metrin Cooperin testivauhtia. Tämä voidaan päätellä siitä, että hänen maratonrekordinsa on 2.06.13. Hänet siis luokiteltaisiin meilläkin hyvässä kunnossa olevaksi, jos hän tulisi armeijamme varusmiesten Cooperin testiin. Erityisen hyvässä kunnossa olevaksi hänet luokiteltaisiin, jos hän tulisi armeijamme kapiaisten Cooperin testiin. Maratonurallaan Wesley on pilkkonut maratoneja halki, poikki ja pinoon aika monessakin paikassa, mutta maratonkokemuksestaan huolimatta hän on pienoinen yllätysvalinta Kenian olympiaedustajaksi, sillä tuon tasoisia miehiä löytyy hänen synnyinmaastaan enemmän kuin telamiinoja itärajalta.

Voi olla, että kovimman haasteen Kenian pojille tulevat heittämään Etiopialaiset maratonhurjimukset. Tesfaye Abera veti heti olympiavuoden alkajaisiksi Dubaissa kelpo ajan 2.04.24. Sen lisäksi hän ilmeisesti olympiapaikan menettämisen pelossa juoksi huhtikuussa Hampurissa 2.06.58. Molemmista kilpailuista hän poistui voittajana. Saa nähdä, painavatko kaksi kovaa maratonia alkuvuoden aikana Tesfayen jaloissa Rion pätsissä. Selvää on, että voittaakseen siellä hänen on kestettävä tuskaa julmemmin kuin vielä koskaan tähänastisissa kilvanjuoksuissaan. Kovin kokenut maratoonari Tesfaye ei ole, sillä ensimaratoninsa hän pinkaisi vasta viime vuonna. Sitä enemmän kertoo kuitenkin ensimaratonin paikka (Intian Mumbai) ja aika (2.09.46). Jokainen Mumbaissa käynyt tietää, että kyseessä on niin hirvittävä sauna, että siellä ei ole viileää mihinkään aikaan vuodesta eikä vuorokaudesta. Tätä taustaa vasten 2.10 -alitus Mumbaissa on suorastaan tajuton suoritus.

Myös Etiopian toinen edustaja Lemi Berhanu on jo ehtinyt juosta kuluneen vuoden aikana kaksi maratonia. Ensimmäisen niistä hän juoksi Dubaissa, jossa kello kertoi maratonin jolkutetuksi 2.04.33 kuluttua lähtölaukauksesta. Toinen maraton kesti aika lailla kauemmin, sillä Bostonissa huhtikuussa aikaa kului 2.12.45. Se kuitenkin riitti legendaarisen Bostonin maratonin voittoon yksisuuntaisella reitillä, hirveässä vastatuulessa. Berhanu on siis totta vieköön ollut tänä vuonna kunnossa, mutta onko hän enää? Muotoilkaamme kysymys toisin: kestääkö hän vielä kolmannenkin äärimmilleen viedyn maratonrasituksen saman kalenterivuoden aikana? Se on kysymys, jota maratonfanit miettivät leukojansa pohdiskelevaisesti sivellen. Toisaalta Berhanu on vielä nuori koltiainen (21-vuotias) ja kuten tiedetään, nuorison palautumiskyky on verraton vanhempiin sahaajiin verrattuna.

Kolmanneksi edustajakseen Etiopia on ilmoittanut Feyisa Lilesan, joka on huomattavasti kokeneempi maratonjuoksija kuin kaksi maanmiestään. Toistaiseksi voimassa olevan ennätyksenä 2.04.52 Lilesa veti Chicagossa vuonna 2012, mutta on senkin jälkeen juossut kovia maratoneja. Vuonna 2011 hän oli Daegun MM-maratonilla pronssilla ja tänä keväänä hän voitti Tokion maratonin ajalla 2.06.56. Lilesan kymmen parhaan maratonin keskiarvo on kovempi kuin painekyllästetty pattinki, nimittäin 2.07.13. Hän voi hyvinkin olla kaikkein kovin Rion olympiareitillä. Se on ainakin varmaa, että Etiopia haluaa välttää kuin ruttoa neljän vuoden takaisten tapahtumien uusiutumisen, jolloin kovista tilastotuloksistaan huolimatta yksikään maan miesedustaja ei olympiamaratonin maalia nähnyt.

Kenialaiset ja etiopialaiset saavat olla varuillaan, täysin varuillaan ja 100 prosenttisen varuillaan miehen kanssa, joka on puolustava maratonin olympiavoittaja. Stephen Kiprotich on hänen nimensä ja Uganda kotimaansa. Eikä Kiprotich ole pelkästään maratonin olympiavoittaja, vaan myös maailmanmestari Moskovasta 2013. Hän on siis ennen kaikkea arvokisajuoksija, joka taitaa arvokisojen taktiset kuviot kuin professori tieteen. Kiprotichin ennätys (2.06.33, Tokio 2015) ei herätä pelonsekaisia tuntemuksia Kenian ja Etiopian hurjissa maratonkiitäjissä, mutta hänen arvokisajuoksunsa taatusti herättävät. Viime vuonna Pekingin MM-maratonilla Kiprotich tosin oli ”vasta” kuudes, mutta luultavasti hän oli jo silloin täydessä olympiamaratonkeskittyneisyydessä. Tämän vuoden helmikuussa hän osoitti olympiakunnon olevan tuloillaan juostessaan Tokiossa ajan 2.07.46. Eräs olympiamaratonin mielenkiintoisimmista asioista onkin se, nouseeko Kiprotich Abebe Bikilan ja Waldemar Cierpinskin rinnalle kaksinkertaiseksi maratonin olympiavoittajaksi. Sitä häneltä odottaa koko Uganda. Sen lisäksi sitä häneltä odottaa koko ei-Uganda.

Viime vuoden MM-maratonilla Kiprotich ei kuitenkaan ollut maansa paras mies. Ei suinkaan, vaan Solomon Mutai otti Pekingin mittelössä pronssia ajalla 2.13.20. Mikä mielenkiintoisista, Mutain ennätys ei ole ”kuin” 2.10.42 (Hannover 2015), mikä on jälleen yksi todiste siitä, että arvokisamaratoneilla tilastoilla on yhtä paljon merkitystä kuin poliitikkojen vaalilupauksilla. Mutai on mitä ilmeisimmin omimmillaan moniin muihin kilpakumppaneihin nähden silloin, kun kehissä on kunnolla kuumuutta ja kosteutta. Tämän vuoksi kenenkään ei ole syytä aliarvioida häntä Rion kilpailussa. Kolmas Ugandan maratoonari olympialaisissa tulee olemaan Jackson Kiprop, viime kesän MM-maratonin kymmenes. Saman sijoituksen hän otti myös vuonna 2013 Moskovan MM-maratonilla. Hänen henkilökohtainen ennätyksensä on 2.09.32, mutta se ei ole juostu viileissä olosuhteissa, vaan päinvastoin hirveässä kelissä Mumbain saunassa vuonna 2013. Lisäksi Jackson on ollut puolimaratonin MM-kilpailuissa parhaimmillaan seitsemäs. Jos siis Ugandan pojat alkavat laittaa pökköä pesään Rion kaduilla 30 kilometrin tuolla puolen, mitaleille hamuavien on syytä olla huolissaan.

Jos on Stephen Kiprotich puolustava olympiavoittaja, mukana kilvassa on myös toinen puolustava arvokisavoittaja, nimittäin Ghirmay Ghebreslassie Eritreasta. Hän voitti viime vuonna Pekingissä maailmanmestaruuden ajalla 2.12.28, mikä on kaamea aika kosteassa saastesumuhelteessä juostuna. Kilvan jälkeen sympaattinen Ghebreslassie piti kaikkien näkyvillä kylttiä, johon hän oli kirjoittanut: ”Never give up till the line”. Siinä on monelle kestävyysjuoksijalle tärkeä viesti. Tänä keväänä Lontoon maratonilla Ghirmay osoitti olevansa kunnossa juoksemalla neljänneksi ajalla 2.07.46. Se on sekunnin kovempi aika mihin hän pystyi maailmanmestaruusvuonnaan Hampurissa. Hän on ilman muuta eräs suurimmista suosikeista voittajaksi Rion hornankattilassa. Toinen Eritrean mies kilvassa on Tewelde Estifanos, joka juoksi maratonin viime lokakuussa Frankfurtissa aikaan 2.09.16. Estifanos on ollut urallaan kova poika pistelemään puolimaratoneja, mikä voidaan päätellä siitä, että hän on sijoittunut lajin MM-kisoissa parhaimmillaan sijalle yhdeksän ja toiseksi parhaimmillaan 11:nneksi. Kuka sitten on kolmas Eritrean mies? No kukapa muukaan kuin Amanuel Mesel, jonka paras tulos 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostun 195 metrin kilpailussa on 2.08.17. Sen hän pisteli Sevillassa vuonna 2013, mutta viime vuonna Varsovassa aika ei ollut paljon huonompi. Se oli näet 2.08.18. Lisäksi Viime vuoden MM-maratonilla Mesel oli yhdeksäs. Hän on siis kovaakin kovempi poika, mitä tulee asfaltin jyystämiseen.

Bahrainin ykkösässä kilvassa lienee Shumi Dechasa, tuo viime vuoden MM-maratonin viidenneksi kestävin. Shumi on urallaan ollut maratonin maalissa myös voittaja. Tämä tapahtui vuonna 2014 Hampurissa, jossa hän sahasi maansa ennätyksen, 2.06.43. Aika kova suoritus on niin ikään se, että maratonuransa kuluessa Shumi on pystynyt alittamaan 2.08-rajan viisi kertaa. Alemu Bekele on puolestaan vetänyt kohtuullisia ratatuloksia, kuten 5000m 13.18, mutta maraton kulkenut toistaiseksi ainoastaan 2.13.28, joka sekin on tosin sellainen tulos, että suurin osa ihmisisitä ei pysty siihen koskaan, vaikka tekisi mitä. Bahrainin kolmas mies Isaac Korir voi yllättää, vaikka hänen maratonin (2.14.50) ja puolimaratonin (1.01.40) ennätystensä suhde ei vielä olekaan tasapainossa.

Tansanian toiveet taas lepäävät suurimpina Alphonce Felixin kapeilla harteilla. Hänen ennätyksensä on tänä vuonna Lake Biwassa kiskaistu 2.09.19. Lisäksi miehen CV:estä löytyy Pekingin MM-maratonin 12. sija viime vuodelta. Toki Tansanian joukkueestaan löytyy myös jo vuonna 2005 puolimaratonin maailmanmestaruuden voittanut Fabiano Joseph, mutta maraton (ennätys 2.13.24) on osoittautunut toistaiseksi liian pitkäksi matkaksi tälle 5000m 13.12.76, 10 000m 27.19.72 ja puolimaratonin 59.56 vetäneelle hirmulle, jolla on kympiltä myös olympialaisten yhdeksäs sija vuodelta 2008. Kolmas Tansanian mies, Saidi Makula (ennätys 2.12.01) on ottamassa vasta ensiaskeleitaan maratoonarin kivenkovalla tiellä.

Amerikka-keskeisessä maailmassa on niitä, joiden mielestä USA:n pojilla voisi olla suuriakin mahdollisuuksia olympiamaratonilla. Aivan väärässä arveluineen nämä amerikkalaisessa kuplassa elävät eivät ole. USA:n joukkueeseen näet kuululuu vuoden 2004 olympiamaratonin hopeamies ja neljä vuotta sitten Lontoossa neljänneksi sijoittunut Meb Keflezighi. Erittäin varmana maratoonarina Mebillä on Riossa mahdollisuudet mihin vain. Vaikka hänen ennätyksensä ei ole kuin 2.08.37, on Meb todella kova silloin, kun arvometallista kilvoitellaan. Lisäksi mäkiset reitit sopivat hänelle kuin naulapyssy timpurin kouraan, mistä on osoituksena Ateenan olympiahopean lisäksi New Yorkin ja Bostonin maratonin voitot. Näitä reittejä ei voi sanoa tasaiseksi edes kännissä oleva maanmittausinsinööri. Arvoitus Mebin kohdalla ei ole hänen helteensietokykynsä. Se on vuosien saatossa osoittautunut verrattomaksi. Sen sijaan 41 vuoden ikä voi tuoda voittotaisteluun omat rajoitteensa, sillä tuossa iässä maksimaalinen hapenottokyky on heikentynyt vääjäämättä nuoruuden päivistä, jolloin Meb leipoi ratakympin 27.13:een ja vitosen 13.11:een. Onneksi maratonilla juoksun taloudellisuus merkitsee enemmän kuin VO2max, joten kenenkään ei kannata ihmetellä sitä, jos kilvan jälkeen Meb kuuntelee korkeimmalla korokkeella USA:n kansallisbiisiä, vain kansallisbiisiä, eikä mitään muuta biisiä kuin USA:n kansallisbiisiä.

Voi tosin olla, että sitä biisiä kuuntelee Mebin sijaan Galen Rupp. Tämä neljän vuoden takainen olympiakympin hopeamitalisti (kympin ennätys huima 26.44.36) juoksi ensimaratoninsa keväällä USA:n olympiakarsinnoissa, missä kukaan ei häntä voittanut. Aika 2.11.13 ei kylläkään aiheuta jännitysulostusta maailman maratonkoneissa, mutta täytyy ensinnäkin muistaa, että olympiakarsintamaratonilla juostaan sijoituksista kolmen parhaan joukkoon, ei ajoista. Toiseksi, Ruppin valmentaja, 1980-luvun huippumaratoonari Alberto Salazar tietää, miten maratoneja juostaan ja ennen kaikkea, miten niille valmistaudutaan. Rupp selviytyi maansa joukkueeseen myös kympille, joka juostaan suoraan loppukilpailuna kahdeksan päivää ennen maratonia, joten tuskinpa kymppi hirveästi Galen-poikaa maratonilla painaa. Suurempi merkitys on sillä, että se häiritsee pahasti maratonkeskittyneisyyttä ja ilman maratonkeskittyneisyyttä valmistutuminen maratonille ei voi olla täydessä ihanteellisuudessaan. Jenkkien kolmas mies Jared Ward (ennätys 2.12.56) ei etukäteen ajatellen kuulu olympiamaratonin suosikkeihin, mutta harvoinpa maratoneja on etukäteen juostu. Antaa maantien ratkaista miesten paremmuus.

Japanilaiset ovat luultavasti harjoitelleet olympiamaratonille kovempaa tai ainakin enemmän kuin ketkään muut, mutta usein on käynyt niin, että hurjan harjoittelun seurauksena vähintään yksi heidän kolmesta edustajastaan on ollut olympiamaratonin lähtöviivalla katkipuhkipoikki. Taso maassa on kuitenkin niin laaja, että edes vuorenvarma arvokisamaratoonari, viime olympialaisissa kuudenneksi (2.11.16) sekä vuosien 2011 ja 2013 MM-maratonien yhdeksänneksi (2.13.10) ja viidenneksi paras mies Kentaro Nakamoto (ennätys 2.08.35) ei mahtunut tällä kertaa Japanin joukkueeseen. Ei suinkaan, vaan sinne nimettiin Suehiro Ichikawa (ennätys 2.09.10, tänä vuonna 2.09.25), Hisanori Kitajima (tänä vuonna juostu ennätys 2.09.16) ja Satoru Sasaki (viime joulukuussa Fukuossa juostu ennätys 2.08.56). Tästä kolmikosta Ichikawa ja Kitajima ovat erittäin kokemattomia maratoonareita. Selvästi enemmän kokemusta on Sasakilla, mutta hänkään ei ole juossut kuin yhden maratonin Japanin ulkopuolella (Chicago 2014). Kohtalaisista ennätyksistään huolimatta on täysi arvoitus missä vireessä Japanin miehet tulevat Riossa olemaan. Parhaimmillaan he kaikki ovat kyllä kelpo maratonpoikia, mutta soisi heidän joskus kartuttavan kokemusta maratonpankkiinsa muuallakin kuin kotimaassaan. Nyt kokemusta on totta vieköön tarjolla.

Marokosta tuli takavuosina kovia maratoonareita kuin kännikaloja Pub maailmanlopusta. Maratonfanit eivät voi unohtaa kaksinkertaisen maailmanmestaria (2003 ja 2005) sekä vuoden 2008 olympiahopeapoikaa Jaoad Gharibia. Sen jälkeen maan maratontuotanto on ehtynyt, mutta silti Marokko heittää kaksi miestä Rion maratonkehään. Rachid Kisrillä on kova ennätys (2.06.48), mutta siitä on jo aikaa seitsemän vuotta. Silti vielä viime vuonnakin Rachid leipoi 2.10.18. Miehen kymmenen parhaan maratonin keskiarvo on 2.10.00, mutta arvokisoissa ei ole tullut kummoistakaan menestystä lukuun ottamatta Daegun MM-maratonia vuonna 2011, jolloin Rachid oli kymmenes ajalla 2.13.24. Viime olympiakisoissa hän sijoittui 18:nneksi. Toinen marokkolainen Abdelmajid El Hissouf on huomattavasti kokemattomampi maratonsälli, sillä eihän 23-vuotiaalla pojankoltiaisella ei voi ollakaan ylenpalttista maratonkokeneisuutta. Toisin sanoen, hän ei voi olla täydessä maratonkokeneisuudessa. Sen verran kokeneisuutta kuitenkin on, että viime vuonna hän tykitti Soulissa 2.10.35, mikä varmisti paikan olympiamaratonin lähtöviivalle ja toivottavasti myös maaliin, sillä maratonkeskeytystä ei toivo kukaan maratonfani kenellekään maratoonarille.

Isäntämaa Brasilia janoaa olympiamaratonmenestystä neljän vuoden takaisen Lontoon olympiamaratonin viidenneksi parhaan Marilson Dos Santosin johdolla. Dos Santos on menestyksekkäällä urallaan pystynyt kovaan temppuun: hän on juossut 5000m alle 13.20 (13.19.43), 10 000m alle 27.30 (27.28.12), puolimaratonin alle tunnin (59.33) ja maratonin alle 2.07 (2.06.34). Viimeksi mainittu tapahtui Lontoossa vuonna 2011. Dos Santos on myös voittanut New Yorkin maratonin kaksi kertaa. Näiden saavutusten perusteella ei ole ihme, että Marilsonin kymmenen parhaan maratonin keskiarvo on kova kuin maankamara ilman laskuvarjoa kymmenestä kilometristä hypättynä, nimittäin 2.09.06. Parin viime vuoden aikana pirulliset jalkavammat ovat kuitenkin riivanneet Brasilian suurta toivoa. Viimeksi hän on juossut maratonin vuoden 2015 huhtikuussa Hampurissa, jossa kello kertoi ajaksi 2.11.00. Jos Dos Santos on pystynyt harjoittamaan kestävyysjuoksua riittävästi ja riittävällä teholla riittävän pitkään, hän tulee olemaan kova kotimaansa olympiakilvassa.

Kova on myös Brasilian toinen edustaja Paulo Roberto Paula, vaikka hänen paras aikansa maratonilla onkin päälle kahden tunnin ja siihen lisätyn kymmenen minuutin (2.10.23, Padova 2012). Arvokisoissa hänen edellään ei ole yleensä ollut montaakaan maratonsälliä. Lontoon olympiamaratonilla hän sijoittui kahdeksanneksi (2.12.17) ja seuraavan vuoden Moskovan MM-maratonilla seitsemänneksi (2.11.40). Hän on siis todellinen arvokisojen erikoismies, jonka tämän kevään vedosta Wienissä (2.13.58) ei voi ennustaa mitään hänen vireestään Riossa. Ei olisi mikään ihme, jos Paulo Roberto keikkuisi kilvan ratkaisuvaiheissa kärjessä.

Millainen on sitten Brasilian kolmas mies Solonei Da Silva? No, kyseessä on vuorenvarma 2.11-2.13-mies (ennätys 2.11.32), joka sijoittui peräti kuudenneksi vuoden 2013 MM-maratonilla (2.11.40). Jos hän vetää saman ajan Riossa, on sijoitus korkea. Kovasti menestystä tavoittelee monien ja taas monien maratonkoneiden, noiden ihmiskunnan valioiden ja kestävyysurheilun kuninkainen tavoin Zimbabwen Cuthbert Nyasango. Viime olympiamaratonilla hän sijoittui seitsemänneksi (2.12.08) ja juoksi vuonna 2014 Prahassa ennätyksekseen 2.09.52, mutta sittemmin hänellä ei ole oikein kulkenut. Ehkä se on johtunut vain totaalisesta maratonkeskittyneisyydestä.

Euroopasta on tarjolla tukku erittäin kovia maratonmiehiä olympiamaratonille. Se ei tosin ole mitään uutta, muistettakoon 2000-luvulta vaikka Stefano Baldinin olympiakulta (2004), Jon Brownin kaksi neljättä sijaa (2000 ja 2004), Giacomo Lenonen viides sija (2000), Martin Fizin (2000) ja Viktor Röthlinin (2008) kuudennet sijat. Tänä vuonna Turkin edustusmaakseen tunnustava entinen kenialainen Kaan Kigen Ozbilen laittoi maratonin Euroopan ennätyksen uusiksi juoksemalla Soulissa 2.06.10. Se rikkoi vanhan Antonio Pinton ja Benoit Zwierzchlewskin aiemman rekordin (2.06.36) kuin pähkinän. Ozbilen, aiemmalta nimeltään Mike Kigen, rikkoi samalla myös oman ennätyksensä (aiemmin 2.06.59, Frankfurt 2014). Kigen, eikun Ozbilen, on ravannut urallaan myös ratavitosen alle 13 minuutin jos se nyt jotain kiinnostaa ja kestofanejahan kiinnostaa. Vastikään Ozbilen sijoittui EM-puolimaratonilla hopealle, joten hänen olympiavalmistelunsa alkavat olla tikissään.

Eipä Pekkaa pahempi maratonkuntonsa puolesta ole tänä vuonna ollut myöskään Sveitsin Tadesse Abraham, joka hipsuili Soulissa tulostaululle ajan 2.06.40. On sanomattakin selvää, että se on Abrahamin paras tulos kuuna päivänä tähänastisella maratonurallaan. Entinen eritrealainen Abraham, joka sai Sveitsin kansalaisuuden vuonna 2014, on asunut Sveitsissä jo iät ja ajat, sillä kyseisen maan kansalaisuutta ei hevillä saa. Voi olla, että sitä ei saa varsinkaan hevillä, vaikka Sveitsistä on joitain hyviä hevibändejä tullutkin. Arvokisamaratoneillaan Abraham on tähän asti sakannut kuin dieselillä tankattu bensakone. Tämä voidaan päätellä siitä, että vuoden 2014 EM-maratonilla hän sijoittui yhdeksänneksi ja viime vuoden MM-maralla sijoitus oli 19. EM-kultaa tuli kuitenkin tämän vuoden EM-kisoissa, kun maratonista otettiin puolet pois. On selvää, että Tadesse himoaa olympiamitalia kuin kännikala viinarallia.

Älkäämme koskaan unohtako Italian poikia tehdessämme maratonennakoita. Heillä riittää maratonperinteitä enemmän kuin rokkareilla bändäreitä. Stefu Baldinin tehtyä maratonshortseistaan huiveja on uusi toivo astunut kehiin. Hänen mutsinsa antoi hänelle aikoinaan nimen Daniele Meucci. Vaikka miehen maratonrekordi on ainoastaan 2.11.08, on huomioitava, että se syntyi vuoden 2014 hirmuisen mäkisellä Zürichin EM-kisaritillä, jossa Meucci oli täysin ylivoimainen mestari. Toiseksi, viime kesän MM-maratonilla kuumassa ja vieläkin kosteammassa Pekingissä Meucci sijoittui kahdeksanneksi. Nuo ovat sen verran kovia näyttöjä tuloksellisesta kilvanjuoksusta arvokisoissa, että kenenkään on turha laskea häntä ulos kärkikamppailusta. Olympiavalmisteluista kertoo jotain se, että tämän vuoden helteisen Amsterdamin EM-puolimaratonin jälkeen Daniele tunki verkkareidensa taskuun pronssisen lätkän. Yhteenvetona miehestä on siis todettava, että hän viihtyy sekä 1) mäkisellä maratonreitillä että 2) kuumassa kelissä.

Meucci ei kuitenkaan ole lähimainkaan Italian maratonjoukkueen kokenein jyrä. Asia on niin, että kukaan Rion osanottajista miehet ja naiset mukaan lukien ei tiedä maratonista niin paljon kuin 42-vuotias Ruggero Pertile. Ensi maratoninsa hän juoksi viime vuosituhannen puolella vuonna 1999 Venetsiassa. Sen jälkeen maratoneja on kertynyt kertymästä päästyään. Senkin jälkeen on kertynyt muutama maraton. Pertilen ennätyksellä (2.09.53, Torino 2009) ei ole mitään väliä silloin, kun arvokisamaraton starttaa. Vuonna 2008 hän oli Pekingin olympiamaratonin osanottajista ainoa, joka juoksi toisen puoliskon kovempaa kuin ensimmäisen kaikkien vetäessä kuin henkensä hädässä Samuel Wanjirun ja muiden hurjassa alkuvauhdissa. Tämän täysin muiden tekemisistä piittaamattoman taktiikan johdosta Pertile saapui maaliin sijalla 15 (2.13.39). Lontoossa neljä vuotta myöhemmin hän juoksi vieläkin paremmin (sijoitus 10, aika 2.12.45). Vuonna 2011 Daegun kosteassa MM-maratonsaunassa Pertile oli seitsemäs, olosuhteisiin ja omaan rekordiin nähden erittäin kovalla ajalla 2.11.57. Ehkä kovin oli kuitenkin viime kesän Pekingin MM-maratonin neljäs sija (2.14.23). Myös EM-maratonilta Ruggero-pojalta löytyy yksi neljäs sija (Barcelona 2010). Jos joku siis haluaa juosta viisaasti Riossa, hänen kannattaa seurata kilvan aikana Pertileä. Eri asia on, riittääkö se mitaleille, mutta tämä omaa kehoaan kilvan aikana tarkemmin kuin kukaan koskaan kuunteleva maratonkone on voittanut juoksuillaan pitkän uransa aikana puolelleen kaikkien maratonfanien sydämet. Italian kolmas mies Stefano La Rosa on ennätykseltään 2.11.11 -mies, sen moni maratonfani ties.

Puolan kovin nimi tulevassa olympiakoitoksessa voi olla Henryk Szost, tuo neljän vuoden takainen olympiamaratonin yhdeksänneksi paras (2.12.28) ja kovan ennätyksen (2.07.39, Lake Biwa 2012) omaava maratonfanaatikko. Tänä vuonna urallaan viisi kertaa 2.10 alittanut Szost tyytyi antamaan varman päälle olympianäytön maansa pääkaupungissa. Siellä hän veti muina miehinä 2.12.40. Hän himoaa olympiamenestystä kuin hammasrivistö irvistystä. Puolan toinen poika Yared Shegumo (ennätys 2.10.34) on vuoden 2014 EM-maratonin hopeamitalisti ja kolmas edustaja, Artur Kozlowski (ennätys 2.10.58, tänä vuonna 2.11.54) hänkin kohtuullisen varma maratonjyrä.
Espanja, tuo 1990-luvun hirmuinen maratonmaa laittaa mukaan Carles Castillejon, Jesus Espanan ja Javier Guerran. Castillejon ennätys 2.10.09 on viiden vuoden takaa, mutta tänäkin vuonna hän on vatkannut 2.11.29 Sevillassa. Neljä vuotta sitten tämä pitkän ratauran (mm. 5000m 13.11.50, 10 000m 27.39.79) taakseen jättänyt kestokone oli olympialaisen maratonkilpailun 24. (2.16.17). Myös Espana on tahkonnut rataa iät ja ajat (esim. 5000m Euroopan mestaruus 2006, oma ennätys 13.04.73), mutta maraton on kulkenut tänä vuonna 2.11.58, mikä on Jesuksen rekordi. Hän on kirmannut aikoinaan myös 1500m 3.36.53, ikään kuin sillä olisi mitään merkitystä maratonilla. Guerran ennätys 2.09.33 (Lontoo 2015) on Espanjan kolmikosta kovin ja aika mukavasti hän juoksi myös viime vuoden MM-maratonilla (sijoitus 13., aika 2.17.00), sitä edellisen vuoden EM-maratonilla (sijoitus 4., aika 2.12.32) ja sitä edellisen vuoden MM-maratonilla (sijoitus 15., aika 2.14.33). Guerra on siis varma maratonpoika, tosin toistaiseksi vailla kirkkainta arvokisaloistoa.

Myös Ukrainan Oleksandr Sitkovsky on pakko mainita maratonennakossa paitsi siksi, että hänen rekordinsa on 2.09.11 (Marrakech 2015), myös siksi, että hän oli neljä vuotta sitten olympiamaratonin 12. (2.12.56). Lopuksi suru-uutisena on todettava, että Saksan Arne Gabius (viime vuonna Frankfurtissa 2.08.33), joka harjoittelusta maratonfanit ovat saaneet lukea Juoksija-lehdestä, ei pysty osallistumaan Rion olympiamittelöön jalkavamman takia.

Miesten kilvassa on tässä kirjoituksessa mainittujen lisäksi suuri joukko hurjia 2.09-2.12-juoksijota ympäri maailman, joista kuka tahansa voi vuolla Riossa arvometallia. Me maratonfanit olemme onnen poikia ja tyttöjä päästessämme taas neljän vuoden odotuksen jälkeen nauttimaan mielilajistamme täydessä maratonnauttivaisuudessa. Älköön kukaan järjestäkö syntymäpäiviä, hautajaisia, häitä tai mitään muitakaan perhe- ja sukutapahtumia olympiamaratonin aikaan. Se on rikos ihmisyyttä vastaan.
Teksti: Z

Lue myös



Katso kaikki uutiset