Pituushyppääjä Taika Koilahti on vahvoilla Tokion olympialaisiin, vaikka tulosraja onkin erittäin kova – ”Tiedän, millaisia kisoja tarvitsen”

Toissa kesänä säväyttäneen pituushyppääjä Taika Koilahden ennätys on 669. Tokion olympiakisojen naisten pituushypyn tulosraja on 682, joka jää vain kolme senttiä Ringa Ropon SE-hypystä. On sanomattakin selvää, että Tokion tulosraja on äärimmäisen kova, mikä pätee lähestulkoon jokaisen yleisurheilulajin kohdalla.

Monen urheilijan takaporttina toimii kuitenkin ranking-systeemi, joka on tällä kertaa uudistunut. Esimerkiksi kenttälajeissa ranking-sijoitukseen vaikuttaa yhden kisasuorituksen sijaan viisi parasta pistekisaa. Koronapandemiasta johtuen ranking oli suurimman osan viime vuodesta keskeytettynä, joten vielä tässä vaiheessa korostuvat kahden vuoden takaiset tulokset.

Moni suomalaisurheilija on niillä sijoilla, jotka riittävät olympiapaikkoihin tai ainakin lähellä niitä. Kun huomioi maakiintiöt, esimerkiksi Koilahden sijoitus on 29, kun kenttälajeihin kelpuutetaan 32 urheilijaa. Vaikka rankingissa tapahtuu vielä paljon muutoksia kevään ja kesän aikana, Koilahti on joka tapauksessa iskuetäisyydellä olympiapaikoista.

-Ei se olympiaraja ole välttämättä tavoitteenani, mutta tiedän, millaisia kisoja tarvitsen siihen viiden parhaan kisan joukkoon, Koilahti sanoo.

Luottoa olympiapaikkaan

Rankingia ajatellen ensiarvoisen tärkeää on se, missä kisaa, sillä tietynlaisista kisoista saa huomattavasti paljon enemmän sijoitus- ja tulospisteitä kuin joistain toisista. Suomessa hyviä pisteitä voi saada esimerkiksi Turun Paavo Nurmi Gamesista, joka järjestetään kesäkuun alussa.

Koilahti hyppäsi läpimurtokesänään neljä kertaa yli 650:n paremmalle puolelle. Tällainen suoritustaso olisi nytkin kovaa valuuttaa arvokisapaikkaa ajatellen.

-Kyllä esimerkiksi Paavo Nurmi Gamesissa pitää pitkälle hypätä, ettei se paikka ole vain kisoista kiinni. Toivon, että saan semmoisen 2019 kesän kaltaisen draivin taas päälle, niin toivon mukaan siten se paikka irtoaisi.

Uusi ranking voi sopia hyvin tasaisesti kilpaileville urheilijoille, kuten kahden vuoden takaiselle Koilahdelle.

-Ja jos oikeasti hyppää hyviä tuloksia, kyllä sen pitäisi riittää, vaikka niitä ei olisikaan tehtynä niissä huippukisoissa, Koilahti uskoo.

Kypsempi urheilija

Kuten sanottua, Koilahti oli kesällä 2019 uransa toistaiseksi kovimmassa kunnossa. Hän paransi kauden aikana ennätystään 40 senttiä lukemiin 669, jolla hän on Suomen kaikkien aikojen tilastossa sijalla kolme. Se oli myös pisin suomalaishyppy lähes 21 vuoteen. Koilahden vuoteen mahtui myös uran ensimmäisen Kalevan kisojen voitto sekä MM-reissu Dohaan.

Läpimurtokesää seurasi kuitenkin vastoinkäymisiä, kun hyppääjä loukkasi takareittään hallikaudella 2020. Vammasta toipuminen vei oman aikansa, ja viime kesän harvat kisasuoritukset jäivät kauas ennätyskauden veroisesta tasosta.

Vaikeuksien jälkeen hyvään kuntoon toipunut Koilahti ponkaisi alkutalvesta halliennätyksensä 646. Se oli tärkeä hetki urheilijan itseluottamuksen kannalta, vaikka kaksi muuta kisaa jättivätkin toivomisen varaa.

-Se oli nimenomaan helpottavaa. Totta kai tiedän, miten treeneissä menee, mutta kisoissa pitää näyttää, mihin pystyy. Olen tosi iloinen, että sain tuon yhden onnistuneen kisan.

Loukkaantumisten tai muiden ongelmien sanotaan kasvattavan urheilijaa. Näin on käynyt myös Koilahden tapauksessa.

-Tuntuu, että olen paljon kypsempi urheilijana. Pystyn analysoimaan omaa tekemistä sekä myöntämään omat virheet. Tiedän missä pitää parantaa. Toivon sen näkyvän kesällä tuloksissa.