“Tunnelma oli vakava kuin paremmanpuoleisissa hautajaisissa” – Suomelle kirpaiseva tappio toisessa Ruotsi-ottelussa 1927

Nurmi boikotoi

Maakilpailua nakersi henkilökohtainen boikotti. Paavo Nurmelle oli Suomen joukkueen johto luvannut, ettei hänen tarvitse juosta muita lajeja kuin 10 000 metriä. Joukkueen ylijohtaja Lauri “Tahko” Pihkala kuitenkin päätti omavaltaisesti, että juoksijain kuninkaan on osallistuttava myös 1500 tai 5000 metrille.

Se ei käynyt Nurmelle, joka ei halunnut juosta Nils Eklöfiä vastaan. Turun miehen tulkinnan mukaan ruotsalainen oli sabotoinut häneltä ennätysyrityksen edellisenä vuotena. Uppiniskaisuuteen taipuvaiset herrat Nurmi ja Pihkala eivät löytäneet neuvotteluissaan yhteistä säveltä, joten moninkertainen olympiavoittaja otti laukkunsa, poistui Turun satamassa lähtöä odottavasta laivasta ja tallusteli kotiinsa lukemaan sanomalehteä.

Heittäjähessut hereillä

Ruotsalaiset venyivät kotikentällään suomalaisia enemmän. He lasauttivat hiutaleiksi kaksi maansa ennätystä. Paksu-Bertta-lempinimellä tunnettu moninkertainen Ruotsin mestari Bertil Jansson latasi rautapallon 15,08 metrin päähän ja tuleva olympiahopeamitalisti Ossian Skiöld tanssitti moukarin lukemiin 53,85.

Väinämöisen jälkeläiset eivät virallisiin rekordeihin yltäneet, vaikka äreää yritystä oli. Tulevien aikojen päävalmentaja Armas Wahlstedt (myöh. Valste) tuuppasi kuulassa lehdistön "suuremmoiseksi" kuvaileman laakin 15,51, joka tuomittiin yliastutuksi. Maailmanennätys oli tuolloin 15,54.

Aitaa kaatui – ennätys evättiin

Yksi moraalinen Suomen ennätys läimittiin Tukholman tulostaululle. Tuleva maailmanennätysmies Bengt Sjöstedt nykyisestä Raaseporista nuolaisi 110 metrin aidoissa siihen mennessä nopeimman noteerauksen 15,0. 1920-luvun takaperoisten sääntöjen mukaan sitä ei hyväksytty viralliseksi ennätykseksi, koska kaksi häkkiä menetti matkalla tasapainonsa. Kalevan kisoissa matkalaukullisen mitaleita rohmunnut Erik Wilén puolestaan vioitti takakäpälänsä ja sai tyytyä jäännöspisteeseen. Ruotsin maaottelujermu ja olympiapronssimitalisti Sten “Sten-Pelle” Pettersson kilautti aikarautaan voittotuloksen 14,9, joka jäi vain kymmenyksen maailmanrekordista.

Ruotsalaiset eivät mitenkään dominoineet pikajuoksuissa, vaikka aloittivat maaottelun jyräämällä kaksoisvoittoon 200 metrillä. Talvisodassa kaatunut puuseppä Ilmari Helle nokitti kirmaisemalla satasen ykköseksi ajalla 10,9, joka jäi vain kymmenyksen ikuiseksi kuvitellusta Suomen ennätyksestä. Erik Åström Suomesta puksutti voittoon sileällä ratakierroksella.

Tuulos & Rainio – pitelemätön pistepajatso

Ruotsin Erik Byléhn vei 800 metrin kirikamppailun. Sama rutistus teki täystuhoa myös vuotta myöhemmin Amsterdamin olympiakisoissa, joissa Bollnäsin sällin etutassuun lyötiin hopealätkä. Maaottelujuoksun loppupitkällä sen sijaan kyykkäsi pahoin Suomen Harry Ekqvist, joka myöhemmin suomalaisti sukunimensä Eljangoksi ja ryhtyi urheilutoimittajaksi.

Monet Pariisin olympialaisten aikaisista Suomen joukkueen tukipilareista olivat vuoteen 1927 mennessä vetäytyneet kilpakentiltä. Kolmiloikkauksessa sen sijaan voitiin edelleen luottaa olympiavoittaja Vilho Tuulokseen ja melkein olympiamitalisti Väinö Rainioon. Kaksoisvoitto Suomeen tuli rempseällä rutiinilla.

Neljässä ensimmäisessä Ruotsi-ottelussa käytiin nykykäytännöstä poikkeava viesti ennen kuin Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Kekkonen laittoi välit poikki kolmen kruunun kanssa vuonna 1932. Viestejä oli vain yksi: 1000 metriä, jossa porhallettiin neljä eripituista osuutta (100, 200, 300 ja 400 metriä). Wilénin potiessa koipeaan otti Ruotsi helpon voiton.

Tappio kirpaisi

Maakilpailun loppupisteet menivät Ruotsille 98-86. Tappiossa oli suomalaisilla nielemistä aikana, jolloin maaottelussa oli panoksena lähes Euroopan parhaan yleisurheilumaan epävirallinen titteli. Helsingin Sanomien toimittaja vieraili kisan jälkeen suomalaisten pukukopissa ja totesi tunnelman olevan "vakava kuin paremmanpuoleisissa hautajaisissa".

Maaottelu oli siinä mielessä kuitenkin tasainen, sillä lajivoittoja tipahteli Pohjanlahden kummallekin puolelle eri lajiryhmissä. Sinivalkoiset tosin antoivat liikaa siimaa ensimmäisenä päivänä. "Tappio näyttää kerrassaan murhaavalta", vaikeroi Helsingin Sanomille Tukholmasta raportoinut kirjailija Yrjö Halme. Toisen päivän kelpo rypistyskään (lajivoitot 7–2) ei vienyt Suomen nuorta ja ensikertalaisia vilisevää joukkuetta voittoon.

Maaottelun maratontaulukossa pohjoismainen veljeskansamme kuittasi vuoden 1925 tappionsa ja tasoitti tilanteen 1–1:een. Lajipisteiden maratontaulukossa Suomi säilytti niukasti johtonsa lukemin 185–183.

Sarkastiset onnittelut

Suomalaiset sanomalehdet lähettivät Tukholmaan leegion toimittajiaan raportoimaan suuresta kamppailusta. Kisa oli myös ensimmäinen yleisurheilutapahtuma, jota ainakin yritettiin selostaa Suomeen uudessa joukkotiedotusvälineessä, radiossa. Yrjö Halme pajatti Tukholman stadionilla mikrofoniin, mutta perimätiedon mukaan lähetys ei koskaan tullut perille. Ruotsin yleisradio onnistui paremmin, sillä se säteilytti antenniensa kautta 20-minuuttisen urheilukatsauksen illalla.

Logistiikastakin tuli sanomista. Tukholmassa oli maaottelun aikaan majoitusalan lakko. Suomen joukkue asui kaupungin keskustassa Regina-hotellissa, joka ei osallistunut työselkkaukseen. Suomalaisten majoitusvalintaa ei katsottu lakkolaisten liitossa hyvällä. Kisan jälkeen härmäläisten joukkueenjohto vastaanotti hotellityöntekijöiltä sähkeen, jossa onniteltiin tappiosta.

Lähteitä
Hannus, Matti & Laitinen, Esa, Maailman paras maaottelu: Suomi–Ruotsi 75 vuotta. 2000.
Raevuori, Antero, Paavo Nurmi, juoksijoiden kuningas. 1997.
Suomalaisia sanoma- ja urheilulehtiä 11.–13.9.1927.
Tilastopaja. Ruotsi-ottelu, Finnkampen, Finland v Sweden match.
Wikipedia-artikkeli Suomi–Ruotsi-maaottelu 1927.

Katso myös: Suomi-Ruotsi-maaottelu 2024 infopaketti