Yleisurheilun rankingjärjestelmä – huti vai kuti?


Kun jotain tuttua ja turvallista aletaan muovata uusiksi herää automaattisesti muutosvastarinta. Epävarmuus pelottaa, ehjää ei kannata korjata ja uudet asiat pelottavat. Pahinta on jos muutos saattaa jollain tasolla vaikuttaa omiin etuihin tai oikeuksiin, sillä jo pelkkä mahdollisuus menetettävistä eduista on riski, jota ei tärkeässä asiassa halua ottaa. Mutta ennen vastustamista on hyvä pysähtyä ja miettiä mitä löytyy kolikon kääntöpuolelta.
Tuomo Salonen: 12.03.2019 18:33Blogi
Yleisurheilun rankingjärjestelmä – huti vai kuti?
Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF päätti juuri että jo parin vuoden ajan keskusteluissa ollut uudenlainen ranking-järjestelmä tulee ratkaisevaan rooliin koskien Tokion olympialaisiin hyväksyttäviä urheilijoita. Lajista riippuen rankingissa huomioidaan kahdesta viiteen kilpailua 12-18 kuukauden ajanjaksolta ja kilpailuista kerätään pisteitä niin tuloksen kuin kilpailun arvon mukaan muuttuvan sijoituspistetaulukon perusteella. Kuulostaako monimutkaiselta? Pakettiin kuuluu myös tuulihyvityksiä ja –vähennyksiä, korvaavia lajeja, alkuerien ja karsintojen jatkoonpääsypisteytyksiä sekä vähennyksiä ranking-ajanjakson alkupään tuloksista. Nyt osaa jo epäilemättä pyörryttää ja onhan järjestelmän säännöissä kieltämättä pureskelemista.

Kentällä vastaanotto on ollut tulinen: urheilijat ja valmentajat ovat suurelta osin vastustaneet muutosta ja parhaaseen tulokseen perustuvan järjestelmän poistumista. Pelkona on että suuren painoarvon sijoituspisteissä saavat Timanttiliigan osakilpailut ja niihin pääseminen ratkaisevat rajatapauksia suuntaan tai toiseen, eikä tätä voi ihan perusteettomana pelkona pitää, sillä Timanttiliigan lajin viimeinen saattaa napata sijoituspisteitä mukaansa jopa 100 pisteen verran. Sellaista sijoituspistepottia ei monesta muusta kisasta jaeta edes voittajalle, joten kansainvälisen yleisurheilun ykköskisasarjan painoarvo on laitettu kenties perusteettomankin korkealle.

Ranking-järjestelmän kohdalla yksittäisellä tuloksella ei enää juhlita vanhaan malliin

Toisaalta on osattava katsoa syvemmälle ja nähtävä syyt uuden järjestelmän taustalla. Yksittäiseen tulokseen perustuva arvokisarajojen rikkominen on sekin aiheuttanut ongelmia esimerkiksi tulosmanipulaation muodossa. Epäilyksiä on vuosien varrella ollut alipainoisten heittovälineiden käyttämisestä, tuulilukemien muokkaamisesta sallituiksi ja vaikka mistä muista vippaskonsteista. Ranking-järjestelmän kohdalla yksittäisellä tuloksella ei enää juhlita vanhaan malliin. Yhdellä huipputuloksella voi edelleen kisakoneeseen päästä, mutta nyt nämä tulosrajat on ruuvattu aiempaa selvästi kovemmiksi ja suomalaisten leipälajissa keihäänheitossa tulosraja Tokioon on 85 metriä, jonka viime kaudella ylitti maailmassa vain tusinan verran heittäjiä, kun Tokioon kuitenkin tavoitemäärä urheilijoita keihäskisaan on 32.

Rankingin kautta jaetaan siis lajista riippuen epäilemättä IAAF:n mainostamaa 50 prosenttia enemmänkin paikkoja – ja tulosrajan rikkoneista luonnollisesti suurin osa on myös rankingissa maailman kärkeä. Onhan melko poikkeuksellista että urheilijalla olisi yksittäinen huipputulos, mutta ei yhteensä muutamaa edes kohtuudella samantasoista tulosta. Tämä takaportti on kuitenkin olemassa esimerkiksi loukkaantumisen jälkeen kilpailukuntoon palaaville tähdille.

Suomalaiset yleisurheilijat saavat kuitenkin vähintäänkin kohtuulliset lähtöasetelmat kilpailujärjestelmän puolesta ja useamman kilpailun tuloksiin perustuva järjestelmä suosii tasaisia suoriutujia

Kotimaisten urheilijoiden kohdalla olympialaisiin pääsymahdollisuuksia arvioitaessa tärkeään rooliin nousee kilpailujärjestelmä. Vaikka Timanttiliigat ja muut korkean profiilin kansainväliset kisat ovat sijoituspisteiltään arvokkaita, on viiden kilpailun keräämisessä kyse parin ulkomaan ryöstöretken ohella iskeä tulosta pöytään myös kotimaassa. Maan mestaruuskisat tuovat hyvät sijoituspisteet, joten Kalevan Kisat ovat tärkeässä roolissa. Koska Tokion olympialaisten osalta ranking sulkeutuu jo kesäkuun lopulla 2020, lasketaan mukaan vuoden 2019 Kalevan Kisat. Matka kohti Tokiota on siis täydessä vauhdissa jo tulevana suvena. Eikä kyse ole pistejahdissa pelkästään Kalevan Kisoista: Paavo Nurmi Games on sementoinut asemansa kovaan kansainväliseen luokkaan ja tarjoaa maailmanluokan kilpailutapahtuman ohella myös nyt himoittuja sijoituspisteitä ison läjän hyvin sijoittuville. Seuraavillakin portailla tapahtuu, sillä Kuortaneen perinteiset Juhannuskisat ja Joensuun huolella rakennettu GP-kisa ovat molemmat Euroopan yleisurheiluliiton Classic-permit –sarjan kilpailuja. Näiden kylkeen vielä kourallinen Motonet GP –kisoja ympäri Suomea pitkin kesää, niin voidaan todeta että kilpailujärjestelmän puolesta tilanne lähtökohtaisesti tukee kotimaisten urheilijoiden pyrkimyksiä kohti Tokiota.

On vaikeaa ennustaa miten hyvin ranking-järjestelmä ottaa tuulta alleen ja kuinka oikeudenmukaisesti paikat lopulta olympialaisiin jakautuvat. Suomalaiset yleisurheilijat saavat kuitenkin vähintäänkin kohtuulliset lähtöasetelmat kilpailujärjestelmän puolesta ja useamman kilpailun tuloksiin perustuva järjestelmä suosii tasaisia suoriutujia. Mahtaisiko suomalainen puurtaja olla keskimäärin kuitenkin tasainen onnistuja yksittäisten haamutulosten sijaan? Yleistää ei ehkä voi, mutta selvää on että tulevan reilun vuoden aikana ranking-pisteitä ynnätään ympäri maailmaa ahkerasti. Jos rankingin pisteytys ja seuranta saadaan toimivaksi paketiksi voi siitä seurata tulosmanipulaation karsimisen lisäksi lisäarvoa yleisurheilufaneille. Uudistuksen riskeinä leijuvat tummat pilvet pistelaskujärjestelmän toimimisen ja erityisesti korkean profiilin kilpailuihin pääsemiseen liittyvän korruption tai hyvä veli –verkoston osalta. Lopputuloksena voikin olla mielenkiintoinen uudistus urheilijoiden vertailemiseen tai kiusallinen pannukakku koko yleisurheilun kannalta.