Yleisurheilun rinkilajien sääntötulkinnat nousivat puheenaiheeksi viime viikolla, kun Daniel Ståhl heitti peräkkäisinä päivinä miesten kiekkoa yli 70 metriä. Ensimmäinen näistä hyväksyttiin protestin jälkeen ja toinen hylättiin kilpailun jälkeen videotarkistuksella.
Tämän innoittamana
Veijo Vaakanainen kirjoitti aiheesta oman näkökulman ja ehdotti, että rinkilajeihin pitäisi ehdottomasti kehittää jonkinlaista sähköistä valvontajärjestelmää, joka välittömästi kertoisi, jos heitto on yliastuttu tai hyväksytty. Tämä järjestelmä asennettaisiin ringin reunaan, ja se hälyttäisi, jos siihen kohdistuu painetta väärästä suunnasta. Nykyään valvonta on yleensä pelkästään lippumiehen oman näköhavainnon varassa.
Turun kilpailussa lippumiehellä oli kuitenkin apunaan suora yhteys videovalvontaan. Ringin viereen oli kaksi kameraa ja jokaista epävarmaa tuomiota tarkasteltiin videolta radiopuhelimen välityksellä. Videoiden käyttäminen ei ole ainakaan kansallisissa kisoissa kovin yleistä, ja siksi niiden läsnäolo oli urheilijan näkökulmasta tervetullut.
Valitettavasti tämä kameroiden tuoma turvallisuuden tunne tuomioiden oikeudenmukaisuudesta oli pelkkä illuusio
Valitettavasti tämä kameroiden tuoma turvallisuuden tunne tuomioiden oikeudenmukaisuudesta oli pelkkä illuusio. Kisan jälkeen pistettiin nimittäin vielä lopputuloksia uuteen uskoon.
Joensuun Katajan edustaja
Markus Kokkonen oli ennen viimeistä kierrosta sijalla seitsemän. Hänen viimeinen heittonsa kantoi kuitenkin lukemiin 66,51 metriä, joka nosti hänet hetkellisesti sijalle viisi. Videotarkistuksen jälkeen tuomari kuitenkin päätti hylätä Kokkosen heiton, mutta tätä tuomiota Joensuun edustaja ei sulattanut.
Kilpailun jälkeen Kokkonen halusi itse nähdä videota, minkä perusteella hänen heittonsa hylättiin. Videovalvonnassa kävikin ilmi, että tuomaristolla oli ainoastaan yksi kamera käytössään ja toinen kamera oli YLE:n käytössä.
Katso Kokkosen heitto Yle Areenasta (kohdassa 2.45,45)
TV-kuvien uusinnassa näkee selkeästi, että Kokkosen vasen jalka pyörii lähellä ringin reunaa, mutta siitäkin on vaikeaa sanoa onko heitto yliastuttu vaiko ei. Henkilökohtaisesti nostaisin kuitenkin valkoisen lipun tuon videon perusteella. Sääntöjen mukaanhan heittäjän jalka saa osua ringin reunaa vasten, mutta ei reunuksen päälle.
Kokkosen kertomuksen mukaan tuomariston käytössä olevasta kuvakulmasta vasen jalka ei edes ollut näkyvissä, koska se jäi oikean jalan taakse piiloon. Tuomio tehtiin puhtaasti sen perusteella, että moukariringin kavennus oli liikahtanut heiton jälkeen. Tätä ei Markus hyväksynyt, koska kavennus voi myös liikkua, kun heittäjä painaa jalkaa reunaa vasten. Aluksi tuomari ei edes hyväksynyt sitä, että kavennus voi liikahtaa myös hyväksytyssä heitossa ja siitä erimielisyydestä syntyi pidempikin keskustelu.
Urheilijan pyynnöstä siirryttiinkin sitten lopulta YLE:n rekkaan, jossa saatiin toinenkin kuvakulma näkyviin
Urheilijan pyynnöstä siirryttiinkin sitten lopulta YLE:n rekkaan, jossa saatiin toinenkin kuvakulma näkyviin. Vasta näitä nauhoja nähtyään tuomaristo päätti muuttaa tuomiotaan ja hyväksyä Kokkosen viimeisen heiton.
Lopputuloksissa Kokkonen nousi sijalle kuusi ja näin ollen Sjundeå IF:n edustaja
Roope Auvinen tippui yli puoli tuntia kisan jälkeen sijalle seitsemän. Kisajärjestäjät eivät kuitenkaan ilmoittaneet Auviselle tästä, vaan kyseinen episodi kävi ilme urheilijoiden välisessä keskustelussa. Mahdollista vastaprotestia ajatellen pitäisin kuitenkin tärkeänä, että järjestäjät olisivat ottanut myös Auviseen yhteyttä heti, kun sijoituksia lähdettiin muuttamaan.
Tämä episodi on oiva esimerkki siitä, että videovalvontakaan ei ole täydellinen tapa heittojen valvontaan. Ja urheilijoiden oikeusturva on täysin olematonta, kun päätöksiä tehdään vääristä kuvakulmista kaukana kilpailupaikalta!
Fakta on myös se, että ei se oikea kuvakulmakaan ole mikään pelastava enkeli. Kokkosenkin heitto oli hidastuksenkin jälkeen puhdas tulkintakysymys. Olen kuitenkin sitä mieltä, että heitto oli sääntöjen mukainen ja tuloksen hyväksyminen oli lopulta oikea päätös.
Luotettavan sähköisen valvontajärjestelmän tarpeellisuudesta saatiin toinenkin esimerkki, kun Noormarkun Nopsan
Oskari Lahtinen ja Oulun pyrinnön
Petri Rautio kilpailivat pääsystä kolmelle viimeiselle kierrokselle. Lahtinen heitti kolmannellaan yli 60 metrisen ja ohitti näin ollen Raution, joka oli seuraavana heittovuorossa. Ennen Raution heittoa tuli kuitenkin viesti, videovalvonnasta, että heitto oli yliastuttu. Tämä oli hyvä asia, koska Lahtisen tulos vaikutti suuresti Raution heiton lähtökohtiin.
Jos kansainvälinen yleisurheiluliitto yhtään välittäisi urheilijoistaan ja toimitsijoistaan, niin työ sähköisen valvontajärjestelmän kehittämiselle olisi aloitettu jo eilen!
Nyt jälkeenpäin, kun tietää kuinka huteralla pohjalla Kokkosen tuomio oli, niin voinee kuitenkin kysyä, että oliko Lahtisen tuomio yhtään oikeudenmukaisempi? Oskarin tapauksessa ei kuitenkaan ollut aikaa käydä läpi samaa prosessia, mitä Kokkonen kävi läpi, vaan hän lensi tylysti ulos kolmelta viimeiseltä kierrokselta. Tuomio oli tosiaan Lahtisen tapauksessa tarpeeksi nopea, mutta sen luotettavuudesta ei voi olla varma.
Jos valvontajärjestelmää ei saada, niin olisi ainakin tervetullutta, että urheilijat jo kentällä saisivat nähdä millä perustein heitto hylätään, jos se tehdään videotarkistuksella. Eli videovalvonta pitäisi siirtää kentälle, jotta urheilija heti pystyy näkemään, jos hylkääminen tehdään väärin perustein, kuten Kokkosen tapauksessa kävi. Etenkin, kun ratkotaan jatkokierroksille pääsyä, niin ei ole aikaa odottaa kisan jälkeisiä protesteja.
Kaikki järjestäjät Turussa olivat ystävällisiä ja tekivät varmaankin parhaansa. Tässä kohtaa he eivät vaan olleet tilanteen tasalla ja vääriä päätöksiä tuli väärässä paikassa. Toki lajin tuomitseminen ei ole kokeneellekaan lippumiehelle helppoa. Jos kansainvälinen yleisurheiluliitto yhtään välittäisi urheilijoistaan ja toimitsijoistaan, niin työ sähköisen valvontajärjestelmän kehittämiselle olisi aloitettu jo eilen!
Urheiluvälineiden verkkokauppa Funraise.