Näkökulma: Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki on valittu – naisten viestijoukkueen suoritus oli urheilun ihme, joka sai kriitikot hiljaisiksi


Suomen altavastaajajoukkue onnistui näyttämään pitkää nenää kaikille yltiöpessimistisille somekirjoittelijoille, jotka lyttäsivät Suomen mahdollisuudet jo ennen kisoja. Tämän jutun kirjoittaja on yksi heistä.
Veijo Vaakanainen: 04.03.2021 15:56Hiihto
Näkökulma: Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki on valittu – naisten viestijoukkueen suoritus oli urheilun ihme, joka sai kriitikot hiljaisiksi
Riitta-Liisa Roponen. Kuva: Granada [CC BY-SA 4.0], via Wikimedia Commons
Vaikka Etusuoran kisaennakossa todettiin, että Suomella on naisten MM-viestissä ohut mitalisauma, ei se todellisuudessa vaikuttanut kovinkaan realistiselta. Etukäteen ajatellen kolme joukkuetta (Norja, Ruotsi ja Venäjä) olivat selvästi Suomen edellä ja Yhdysvaltojenkin kanssa teki tiukkaa. Mitalijuna puksutti kaukana Suomen tavoittamattomissa.

Kilpailun kuluessakin vaikutti siltä, ettei vauhti mitaliin riitä, vaikka ennakkosuosikki Ruotsi romahtikin edeltä pois. Venäjä pysyi edellä ja pelätty USA:n ankkuri Jessie Diggins pääsi lähtemään yhtä aikaa kisoissa alle kykyjensä esiintyneen Krista Pärmäkosken kanssa. Harva uskoi ennen viimeistä suoraa, että Suomi voisi Yhdysvallat voittaa.

Pärmäkoski oli kuitenkin päättänyt toisin. Hän taisteli kuin antiikin tarujen sankaritar päättäväisenä ja varmana voimistaan. Hän oli päättänyt, ettei hän poistuisi tänään ladulta ilman mitalia. Tuon rautaisen päätöksen voimalla hän hiihti lopulta ehkä koko uransa parhaan hiihdon. Ylivertaiseksi veikattu vastus Diggins joutui toteamaan itsensä voimattomaksi suomalaisen hurjan edessä ja sensaatiomaiset mitalijuhlat olivat valmiita alkamaan.

Krista Pärmäkoski ei kuitenkaan ollut ainoa sankari. Jasmi Joensuu, Johanna Matintalo ja Riitta-Liisa Roponen hiihtivät kaikki oman osuutensa juuri niin hyvin kuin vain ikinä pystyvät ja varmistivat sen, että mahdollisuus mitaliin säilyi vielä ankkuriosuudelle asti. Erityisesti Roposen kolmososuuden toisen kierroksen takaa-ajo oli avainasemassa kilpailun lopputuloksen kannalta.

Muutenkin 42-vuotiaan Roposen nousu vielä kerran arvokisamitalistiksi on tarina vailla vertaa. Suomen naishiihdon kultavuosina Roponen oli yleensä aina se viestijoukkueen heikoin lenkki, ja hän sai päällensä kohtuuttoman paljon kuraa. Vaikka viestistä tuli mestaruuksia, niin monet sanoivat, että mestaruudet tulivat Roposesta huolimatta.

Nyt yli 10 vuotta myöhemmin tilanne on aivan toinen. Tällä kertaa mitalia ei olisi tullut ilman Roposta ja hänen mahtavaa hiihtoaan. Jos Suomen joukkueen konkari ei olisi noussut tämänhetkiseen kuntoonsa, ei Suomella olisi ollut viestissä minkäänlaisia menestysmahdollisuuksia. Maajoukkueen ulkopuolelta kisajoukkueeseen tunkeutunut Roponen pelasti Suomen naishiihdon.

Suomen sensaatiomainen pronssi ja Roposen suorittaminen oli myös erittäin kova ja ansaittu näpäytys monille somekirjoittajille, jotka olivat päättäneet lytätä Suomen menestysmahdollisuudet jo kauan ennen kisoja ja jotka käyttivät Roposen mukanaoloa joukkueessa malliesimerkkinä Suomen naishiihdon kriisistä. Häpeäkseni joudun myöntämään, että itse olin yksi näistä kirjoittelijoista.

Joudun julkisesti myöntämään, että totesin jo ennen joulua, että jos Roponen on Suomen viestijoukkueessa, voidaan silloin yhtä hyvin jättää starttaamatta koko viestiin. Tänään tuo kommentti näyttää naurettavalta. Riitta-Liisa Roponen on MM-mitalisti, minä vain mielipiteitäni harkitsemattomasti laukova kirjoittelija.

Tämä kommentti onkin hyvä päättää julkiseen anteeksipyyntöön. Maastohiihto ja erityisesti arvokisojen viestihiihto ovat lajeja, jossa lopulta yhtenä yksittäisenä päivänä voi tapahtua lähes mitä tahansa. Siksi koskaan ei saa tuomita kenenkään menestysmahdollisuuksia, vaikka ne etukäteen näyttäisivät kuinka epätodennäköisiltä. Tämä pronssi toimikoon siitä muistutuksena kaikille meille ajoittain liialliseen pessimismiin taipuvaisille ”asiantuntijoille”.