Naisten pika-aidat on uusi keihäänheitto – lajin taso on noussut Suomessa viime vuosien aikana hurjasti

Suomalaisten yleisurheilukisojen kohokohta on aiempina vuosina ollut lähes poikkeuksetta miesten keihäänheitto. Lajin valta-asema on kuitenkin vähitellen murenemassa, vaikka kansainvälisesti suurimmat menestykset laji on edelleen tuottanutkin. Yhä useammin naisten aidat vievät suurimman huomion.

Naisten pika-aidat ovat lähes poikkeuksetta ohjelmassa suurimmissa kotimaan kisoissa ja yleisön katseet keskittyvät Annimari Kortteen, Nooralotta Nezirin ja Reetta Hurskeen keskinäisiin taistoihin, joissa aiemmin suomalaisnäkökulmasta maaginen 13 sekunnin rajapyykki on paperia.

Lajin saama näkyvyys on täysin ansaittua, sillä pika-aitojen kotimainen taso on noussut läpi 2000-luvun hurjasti. Vielä 2000-luvun alussa lajin Suomen ennätys oli Lena Spoofin vuonna 1979 juoksema 13,24. Tämä aika kesti Suomen ennätyksenä 25 vuotta ja vaikutti pitkään lähes rikkomattomalta.



2000-luvun kuluessa Suomen ennätys on kuitenkin tippunut yhä pienempiin lukemiin. Hanna Korell rikkoi Spoofin SE:n vuonna 2004 juoksemalla ajan 13,13. Korell sai pitää ennätystään aina vuoteen 2012 asti, jolloin Nooralotta Neziri otti SE:n nimiinsä tuloksella 13,10.

Tästä alkoi Nezirin SE-putki. Vuonna 2013 hän lähenteli jo 13 sekunnin rajaa Moskovan MM-kisojen välierässä juostulla ajalla 13,04 ja jo seuraavalla kaudella SE-aika kirjattiin uudella sekuntiluvulla, kun Neziri kellotti SE-ajan 12,98. Yhden välikauden jälkeen Neziri tiputti SE-ajan lukemiin 12,81 vuonna 2016.

Nezirin takana myös muut aiturit paransivat tasoaan ja kaudella 2019 hänen lisäkseen myös Annimari Korte ja Reetta Hurske juoksivat alle 13 sekunnin. Molemmat juoksijat onnistuivat myös alittamaan Nezirin vanhan SE-ajan ja Korte juoksi Joensuussa uudeksi Suomen ennätykseksi 12,72. Viimeisen 16 vuoden aikana lajin SE-lukemat ovat siis parantuneet 52 sadasosaa.

Laajasta tasonnoususta kertoo myös se, kuinka Lena Spoofin sijoitus Suomen kaikkien aikojen listalla on tippunut 2000-luvun kuluessa. Vuosituhannen alussa hän oli vielä listan ykkönen ja vielä 2010-luvunkin alussa listan kolmas. Viimeisen vuosikymmenen aikana hän on kuitenkin tippunut listalla jo sijalle 10. Listan kuusi nopeinta aikaa on juostu vuosina 2014–2019.



Pika-aitojen taso ei kuitenkaan ole noussut viimeisen 10 vuoden aikana pelkästään terävimmässä kärjessä. Lajin kokonaistaso Suomessa on nimittäin merkittävästi parempi kuin 2010-luvun alussa. Tämän voi huomata, kun tarkastelee kotimaan tilastojen kymmenennen ja kahdennenkymmenennen ajan kehitystä.



Vuonna 2010 kotimaan tilaston 10:s aika oli 14,14 ja 20:s aika 14,75. Tältä tasolta tulokset ovat kuitenkin parantuneet merkittävästi erityisesti viimeisen neljän kauden aikana. Kaudella 2019 10:nneksi paras aika tilastoissa oli jo 13,70 ja 20:nneksi paras tulos 14,10. Kauden 2019 kahdeskymmenes tulos oli siis parempi kuin kauden 2010 kymmenes tulos.

Vastaava tason nousu näkyy myös vertailtaessa 20 parhaan juoksijan keskiarvoaikojen kehitystä. Kaudella 2010 keskiarvotulos oli 14,15, mutta viime kaudella jo 13,55. Kuten kuva 4 osoittaa, niin keskiarvoaika on tippunut joka vuosi vuodesta 2015 lähtien.



Tilastot osoittavat siis, että naisten pika-aitojen taso on sekä terävöitynyt että laajentunut viimeisien 10 vuoden aikana. Lajin SE-tulos on parantunut merkittävästi ja kaikkien aikojen tilasto on vuosi toisensa jälkeen pitänyt kirjoittaa uusiksi. Tämän lisäksi kansallinen taso on koventunut merkittävästi laajalla rintamalla.

Naisten pika-aidat on siis täysin ansaitusti saavuttanut asemansa yhtenä seuratuimmista suomalaislajeista. Suuret arvokisamenestykset lajin urheilijoilta vielä puuttuvat, mutta kehityssuunta on sellainen, että myös arvokisoissa suomalaisaiturit juhlivat ennemmin tai myöhemmin.