Naisten pika-aidat idästä länteen

Tilastoja heti kättelyyn. Naisten pika-aitojen kärkiviisikko 30 vuotta sitten ja viime vuonna.




Kaksi faktaa pistää silmään. Kärjen tasossa ei ole suurta eroa; vanhan listan keskiarvotulos on 12.434, uuden 12.406. Maantieteellinen siirtymä idästä länteen on erittäin suuri, pyöreät 8000 kilometriä.

Maantiede näyttäisi vielä hurjemmalta jos uudemmaksi vertailukaudeksi poimittaisiin kauden 1988 tapaan arvokisavuosi. Yhdysvallat otti kolmoisvoiton olympialaisissa 2016 ja sijat 1-7 kausitilastossa. MM-kaudella 2017 kärkiseitsikossa oli kuusi amerikkalaista.

Satasen aidat ilmestyivät olympialaisten ohjelmistoon 1972. Matkan kolmessa ensimmäisessä olympiafinaalissa pörräsi kolme naista eurooppalaisen itäblokin ulkopuolelta. Kolmessa tuoreimmassa olympiafinaalissa ei esiintynyt yhtään ihmistä sanotusta miljööstä, ellei Karl-Marx-Stadtissa syntynyttä Cindy Rolederia lasketa. Kuudessa tuoreimmassa MM-finaalissa, aikaväliltä 2007-17, on juossut kolme itäeurooppalaista naista, saaliinaan yksi pronssi (Alina Talay 2015).

Iloisen 1980-luvun alueelliset kontrastit huipentuivat boikottikisoissa Moskovassa 1980 ja Los Angelesissa 1984. Moskovan mitalistit Neuvostoliitosta, DDR:stä ja Puolasta juoksivat aikahaarukkaan 12.56 - 12.65, Los Angelesin mitalistit Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta ja Ranskasta viipyivät 12.84 - 13.06. Olosuhteissa ei ollut mainittavia eroja. Los Angeles on ainoa globaalinen arvokisa, josta mitali on haettu 13-sekuntisella.

Itä-Euroopan tuolloinen dominointi tässä ja monessa muussa yleisurheilulajissa selittyy pitkälti sikäläisten urheiluorganisaatioiden ylivertaisuudella länsimaihin verrattuna. Idässä paiskittiin laajamittaista ryhmätyötä, lännessä sooloiltiin ja motkotettiin rautaesiripun takaista valtionammattilaisuutta. Etenkin DDR:n lahjakkuusseulontasysteemi hakee vertaistaan urheilun historiasta.

Track & Field News taltioi länsimaista alemmuudentunnetta tulosluetteloonsa satasen aitojen ensimmäisestä alkuerästä Hyväntahdon kisoissa 1986 tällä tavoin: 2. Laurence Elloy, France 12.69 (non-Eastern Bloc WR).

Hitusen keljumpi selitys itäkallistumalle on doping. Itäsaksalainen osaaminen alalla on huolellisesti dokumentoitu ja sittemmin useissa oikeusistuimissa varmennettu. On vaikea kuvitella, etteikö DDR:n järjestelmä hienouksineen ja huiputuksineen ollut liittolaiset kattava vientituote. Itäblokki urheili ensisijaisesti muuta maailmaa vastaan. Urheilu oli olennainen osa valtioryppään propagandakoneistoa.

Amerikan vauhtinaisilta kesti iät ajat valistaa katseensa aitamerelle. Kaikkien aikojen kirkkaasti nopein pika-aituri, kolminkertaiseksi maailmanmestariksi päätynyt Gail Devers (sileä 10.82/1992), ryhtyi siirtämään painopistettä länteen MM-hopeallaan 1991. Itä-Euroopan yhteiskunnalliset myllerrykset - Neuvostoliiton hajoaminen, DDR:n katoaminen - avustivat prosessia. Deversin läpimurron jälkeen Yhdysvallat on jätetty ilman olympiamitalia vain kertaalleen. Neljistä viimeisistä kisoista USA on rohmunnut mitaleista puolet, voitoista kolme.

MM-tasolla Jenkkilä on kahmaissut tyhjää kolmesti sitten 1991 mutta voittanut tarjolla olleesta 13 mestaruudesta seitsemän. Planeetan suhteellisesti määriteltynä hirmuisin vauhtikansa Jamaika löysi lajin 1990-luvun lopulla. Michelle Freemanin 1997 aitomasta MM-pronssista saarelaisten kokoelma on kasvanut peräti yhdeksään (2-3-4) riipukseen.

Länsi-Euroopassa on katseltu menoa ja meininkiä aikalailla sivusta, joskin uteliaasti. Lisäksi täkäläinen menestys on osin muualta karannutta, etunenässä Ludmila Engquist (Neuvostoliitosta Venäjän kautta Ruotsiin), Glory Alozie (Nigeriasta Espanjaan) ja Tiffany Porter (Yhdysvalloista Britanniaan). Toisaalta, tilastollisen epälogiikan hengessä, lajin ällistyttävin suurvoittaja edustaa aidosti vanhan mantereen kuviteltua länsisektoria. Paraskevi Patoulidou Kreikasta aitoi olympiakultaa Barcelonassa 1992 ajalla 12.64, lievästi sanoen yllättäen. Toiseksi parhaalla kaudellaan 1991 nainen kellotti 12.96.

Ja kuinka ollakaan, kuluvan vuosituhannen ykkösaituri, olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmesari, yhteensä viisinkertainen MM- ja olympiamitalisti Sally Pearson tulee tyystin perinteisten piirien ulkopuolelta, Australiasta. Tai sitten ei. Maureen Caird ja Pam Kilborn, kotoisin kaukaa alhaalta, kaksoisvoittivat viimeiseksi jääneen 80 metrin aitojen olympiafinaalin 1968.

Vielä yksi kihara. ME-nainen Keni Harrisonin kaapissa ei ole ainuttakaan olympia- tai ulkoratojen MM-mitalia.

Vuoden 1989 päätteeksi kaikkien aikojen tilaston kärkikymmenikössä nähtiin väkeä ainoastaan neljästä Itä-Euroopan maasta.

Vuoden 2018 päätteeksi kyseisen listan naisista puolet on amerikkalaisia - kaikki tältä vuosituhannelta - vanhan lista kärkitroikan kummitellessa yhä kuvassa.

Engquist teki tuloksensa nimellä Narozhilenko, jolla hän myös tempaisi ensimmäisen kahdesta doping-kärystään.




Tämä tilastoharjoitus on tehty hyvinvoivasta naisten yleisurheilulajista. Esimerkiksi kiekonheiton (DDR:n, Neuvostoliiton, Tshekkoslovakian, Bulgarian ja Romanian kansoittamaan) kärkikymmenikköön ei ole pompannut ketään sitten 1980-luvun. Niinpä katsomme poispäin.

– Heimo Elonen