Näkökulma: Miesten pikajuoksuherruus on tyrkyllä Yhdysvaltain uudelle sprintterisukupolvelle

Näkökulma: Miesten pikajuoksuherruus on tyrkyllä Yhdysvaltain uudelle sprintterisukupolvelle


Yhdysvallat on palaamassa takaisin pikajuoksun kärkimaaksi. Nousu tiivistyy kolmeen nuoreen mieheen.
Joel Sippola: 17.05.2019 20:48Yleisurheilu
Näkökulma: Miesten pikajuoksuherruus on tyrkyllä Yhdysvaltain uudelle sprintterisukupolvelle
Kuva: Olavi Kaljunen/Trackpic
Yhdysvaltalaispikajuoksijoita.
Vaikka Yhdysvallat tunnetaan erittäin kovana pikajuoksuvaltiona, 2010-luvulla se on kuitenkin joutunut usein pettymään, kun puhutaan miesten pikamatkojen arvokisavoitoista. Tällä vuosikymmenellä ulkoratojen MM-kisoja on ollut neljät ja olympialaisia kahdet.

Sinä aikana maa on ottanut miehissä satasen, kakkosen ja nelosen matkoilla yhteensä kaksi arvokisavoittoa. Vuonna 2013 LaShawn Merritt kruunattiin 400 metrin maailmanmestariksi. Kaksi vuotta sitten Lontoossa Justin Gatlin päätti Usain Boltin valtakauden kukistettuaan tämän satasella.

Yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta arvokisoissa valtikkaa on heiluttanut viime vuosien aikana muut kuin yhdysvaltalaiset. Satasella ja kakkosella tästä on pitänyt huolen jamaikalainen Bolt. Puolestaan sileällä ratakierroksella Grenadan Kirani James on kerännyt kaksi ja Etelä-Afrikan ME-mies Wayde van Niekerk kolme arvokisakultaa.

Toki sileillä pikamatkoilla jenkit ovat keränneet kyseisenä aikana himmeämpiä arvokisamitaleita sekä menestystä Timanttiliigan kisoissa, mutta ne arvokisoissa hämmästyttäneet voittajatyypit ovat tullee pääosin muualta. Muutaman viime vuoden aikana ilmassa on kuitenkin kytenyt muutoksen tuulet.

Esimakua tästä nähtiin Lontoossa Gatlinin voittamassa finaalissa. Vaikka voitto menikin tuolloin 35-vuotiaalle Gatlinille, tulevaisuutta ajatellen isomman myrskyvaroituksen iski hopealle juossut Christian Coleman.

Yhdysvaltain uusi tuleminen miesten pikajuoksueliittiin kiteytyy vuonna 1996 syntyneeseen Colemaniin sekä vuotta nuorempiin Noah Lylesiin ja Michael Normaniin. Viimeksi mainittuja yhdistävä tekijä on, että he ovat nuorten maailmanmestareita. Lyles sataselta ja Norman kakkoselta. Lisäksi iän puolesta kaikilla kolmella on saumoja olla huipulla seuraavat 5–10 vuotta.

Vaikka samaisuuksiakin lajirepertuaarista löytyy, kolmikko näyttää painottavan eri matkoja. Räjähtävä Coleman on enemmän satasen juoksija, mutta hänen ominaisuutensa soveltuu ehkä vielä parhaiten 60 metrille, jossa hän pyyhkäisi toissa hallikaudella maailmanennätyksen. Parhaimmillaan 9,79-aikaan pinkoneelle nuorukaiselle voi silti luvata hyvää tulevaisuutta satasella.

21-vuotias Michael Norman puolestaan soveltuu kovaksi 400 metrin tykiksi, vaikka kakkosen on kulkenut loistavasti 19,84. Hän pyyhälsi keväällä kaikkien aikojen maailmantilaston jaetuksi neljänneksi hurjalla noteerauksella 43,45. Jo viime vuonna kulki 16 sadasosaa hiljempaa. Normanilla on jo seuraavan kahden vuoden aikana rahkeet päihittää loukkaantumisista kärsinyt Niekerk.

Kolmikosta ehkä valovoimaisin nimi on Noah Lyles, joka dominoi viime vuonna kovalla suoritustasolla Timanttiliigan 200 metrin kisoja. Tuloksena oli viidestä kisasta yhtä monta voittoa ajoilla 19,83, 19,69, 19,69, 19,65 ja 19,67. Tällä vuosikymmenellä nopeampaa ovat vetänyt neljä miestä, joista osa on jäänyt kuvioista pois tai osa on uransa ehtoon puolella.

Loppuvahvalla juoksijalla on vielä varaa kiristää ruuvia, ja nopeusominaisuudet soveltuvat myös sataselle (9,88). Lisäksi Lylesilla on tapana hassutella ennen lähtöä sekä tehdä persoonallisia tanssiliikeitä, mitkä viittaavat supertähtimäiseen karismaan.

Niin tai näin, nuorilla Lylesilla, Colemanilla sekä Normanilla on edellytyksiä arvokisahallitsijoiksi pitkällä aikavälillä. Dohan MM-kisat näyttää, alkaako joidenkin valtakausi jo tänä vuonna.

Lue myös


Katso kaikki artikkelit