Mihin unohtui Iivon valmentaja?

Listalla oli mielestäni yllättävää se, että kolme urheilutoimittajien liiton jäsentä äänesti vuoden urheilijaksi Kimi Räikköstä, joka voitti kaudella yhden osakilpailun. Sama määrä, siis kolme urheilutoimittajaa asetti ykköseksi NHL:ssä pelaavan maalivahti Pekka Rinteen!

Mielipideasioista ei voi kiistellä, mutta toki äänestyksiin osallistuvien olettaisi omaavan kohtuullisen laaja-alaisen näkemyksen urheilusta, kun asettaa urheilijoita paremmuusjärjestykseen. Jos ei osaa katsoa oman kuplansa ulkopuolelle ja suhteuttaa jollain mittarilla eri urheilulajeja ja suorituksia keskenään, niin ei ehkä kannattaisi osallistua äänestyksiin.

Tästä omassa kuplassa elämisen vaaroista saatiin esimerkki, kun urheilutoimittajat valitsivat vuoden valmentajaksi jalkapallomaajoukkueen valmentaja Markku Kanervan. Piti oikein kaivaa googlesta ne maat, jotka Huuhkajat "sensaatiomaisesti" voitti viime vuonna. Voitettujen joukossa olivat Kreikka (43. FIFA-ranking), Unkari (51.), Valko-Venäjä (76), Viro (96) ja Malta (182). Suomi on samaisessa FIFA-rankingissa joulukuussa sijalla 58.

Huuhkajat voittivat siis kolme oman tasoista joukkuetta ja kaksi selvästi heikompaa maata. Se riitti Kanervalla valintaan vuoden valmentajaksi. Näillä kriteereillä Jarkko Nieminen olisi pitänyt valita monta kertaa vuoden urheilijaksi, hän voitti sentään useita maailmanlistan 20 parhaan joukossa olleita pelaajia ja useasti.

Sinänsä on hienoa, että Kanerva on tuonut Huuhkajien peliin uutta ilmettä ja ajanut sisään omaa, suomalaisille sopivaa pelitapaa ja saanut Huuhkajat jopa voittamaan. Mutta eihän jalkapallomaajoukkue ole vielä oikeasti voittanut mitään, ei jos sitä verrataan lentopallomaajoukkueeseen ja koripallomaajoukkueeseen. Ne ovat sentään selvittäneet kivisen tien arvokisoihin jo monta kertaa.

Kenet sitten olisi pitänyt valita vuoden valmentajaksi? Omasta mielestäni titteli olisi kuulunut olympiavoittaja Iivo Niskasen valmentaja Olli Ohtoselle. Hän hävisi äänestyksen yhdellä äänellä Kanervalle. Eniten kuitenkin ihmettelen niitä urheilutoimittajia, joiden mielestä vuoden valmentaja oli salibandy maajoukkueen valmentaja Petteri Nykky. Heitä löytyi 68.

Jotta tämä ei menisi pelkäksi viisasteluksi, niin asetan nyt itseni näin jälkikäteen muiden kritisoitavaksi. Jos olisin äänestänyt, niin listani olisi ollut seuraava: 1) Iivo Niskanen 2) Petra Olli 3) Krista Pärmäkoski 4) Kaisa Mäkäräinen 5) Lauri Markkanen.

Urheilugaalassa, jota seurasin siis perinteisesti tv:n välityksellä, oli muutama todella sykähdyttävä hetki. Timo Seppälän saama Uuno osui täydellisesti oikealle miehelle. Seppälähän oli se mies, joka ilmestyi aina tv-ruutuihin, kun joku oli kärynnyt dopingista. Kuulun itse niihin toimittajiin, jotka ovat saaneet perus- ja vähän muutkin tietonsa dopingista Seppälältä.

Toinen sykähdyttävä hetki oli Seppo Rädyn ilmestyminen tummassa puvussa palkittavien joukkoon. Räty on niitä harvinaisia urheilijoita, jota eivät juhlatilaisuudet ole oikein napanneet. Kutsuja Presidentin itsenäisyyspäivän juhliinkin on tullut useita, mutta vain kerran Räty on nähty Linnassa. Urheilugaalaankin miestä on yritetty puhua vuosikausia ja vihdoin tärppäsi. Suosionosoituksista päätellen Räty on yhä urheiluväen suuri suosikki.

Palataan vielä Iivoon. Niskanen valittiin nyt kolmannen kerran vuoden urheilijaksi. Parempaan on yltänyt aiemmin hiihtäjä Veikko Hakulinen, hänet valittiin vuoden urheilijaksi neljä kertaa. Kolmeen voittoon on yltänyt myös Marjo Matikainen, hiihtäjä hänkin. Kahteen perättäiseen voittoon ovat yltäneet aiemmin Hakulinen (3), Kaarlo Kangasniemi, Pertti Karppinen ja Marjo Matikainen.