Tilastot sen kertovat: Engelbergin menestyjä voittaa mäkiviikon

Joulutauon jälkeen mäkisirkus palaa tositoimiin mäkiviikolla ja viimeisen kymmenen vuoden aikana peräti seitsemänä vuonna arvostetun mäkiviikon voittaja on sijoittunut Engelbergissä kolmen parhaan joukkoon.

Eli menesty Engelbergissä, niin menestyt varmasti myös mäkiviikolla.

Yksi poikkeus tästä säännöstä toki on. Simon Amman voitti vuonna 2009 kolmesta Engelbergissä hypätystä maailmancupin osakilpailusta kaksi ja oli kerran toinen, mutta mäkiviikolla ei silloinkaan napannut.

Mäkiviikon voitto on kiertänyt sveitsiläistä niin, että moni konkari toivoisi "Simpan" saavan sen viimeisen jalokiven kruunuunsa. Vaan eipä taida saada tänäkään vuonna, eikä nyt ole luvassa menestystä myöskään Engelbergissä.

Maailmancupin alkukausi on ollut Japanin Ryoyu Kobayashin hallintaa. Mies on noussut kaikissa kauden viidessä osakilpailussa palkintopallille ja voittanut kolme kisaa. Olisi muuten voittanut sen Wislan ensimmäisenkin, jos ei olisi pyllähtänyt ylipitkää hyppyään. Engelbergin karsinnassa japanilainen oli taas ykkönen.

Puolalaiset Piotr Zyla ja Kamil Stoch ovat olleet myös kovia ja he miehittävät kokonaiskisassa seuraavat sijat. Puolalaiset ovat onnistuneet mainiosti myös varustepuolella, etenkin heidän hyppypukunsa ihastuttavat. Katsokaapa vaikka kuinka puolalaiset järjestäen tulevat kääntöpaikalla istuma-asennossa, moni varmaan on ihmetellyt asiaa. Yhden sisäpiiriläisen mukaan tämä liittyy puolalaisten hurjaan haaroväliin hyppypuvussa, tuon purjeen ei haluta näkyvän tv-kuvissa.

Janne Ahonen ompelee suomalaisten hyppypuvut ja pitää tarkasti kiinni säännöistä. Niissä ei olekaan ollut ongelmia. Toivottavasti FIS puuttuu pukusäätöihin ennen mäkiviikkoa, jotta kaikki varmasti olisivat samalla viivalla pukujen suhteen.

Suomalaiset ovat saaneet iloita kauden alussa Antti Aallon hypyistä ja varmuudesta. Vain Rukan jättimäki oli kotikatsomon jättiodotusten vuoksi vaikea, mutta muuten Antti on hypännyt varmasti. Sijat 7-12-6 kun Ruka unohdetaan, kertovat siitä, että Aalto taistelee tosissaan Mäkiviikolla kymmenen sakkiin pääsystä. Sen ei tarvitse olla edes julkinen tavoite, mutta se on täysin mahdollinen nykykunnossa.

Aallon on turha ottaa niskoilleen suomalaisen mäkihypyn pelastajan viittaa. Hän toki tekee sen, jos hyppää niin kuin on hypännyt, mutta ulkopuolisten on turha lisätä nuoren miehen painolastia.

Miksi Aalto on sitten noussut kolkuttelemaan jo maailman huippujen kantoja?

Tiedot harjoitteluun panostuksesta kertovat, että kesällä tehtiin muutakin kuin otettiin aurinkoa. Mäkihypyssähän on pitkälti kyse siitä, kuinka paljon tehoja hyppääjä pystyy ponnistusvaiheessa tuottamaan. Vauhtihan on kaikilla lähes sama, joten kyse on ponnistusvoimasta ja ponnistuksen suuntauksesta. Nyt tuota ponnistusvoimaa on tullut lisää ja sen myötä kaikki muukin on helpompaa.

Yksinkertaista, mutta se vaatii panostusta "raakaan" harjoitteluun, ei vain hyppäämiseen. Tätä reseptiä Aalto on noudattanut.

Aalto on vielä yksinäinen tähti, mutta seuraajia tulee varmasti. Tuo joukko hyppää tällä hetkellä continental cup-tasolla. Yksi tuosta joukosta on Mico Ahonen. Tarkkaavaiset ovat huomanneet Micon venähtäneen parin viime vuoden aikana hurjasti ja se näkyy koordinaatiossa ja voimatasapainossa.

Micoa on usein verrattu isäänsä Janneen, se on turhaa. Isä nousi omia polkujaan maailman huipulle. Mico nousee sinne juuri Mico Ahosena omaa tietään kulkien, joskin arvokasta taustatukea isältään saaden. Uskon, että jo ennen Pekingin talvikisoja Mico kiertää maailmancupin kisoja, antaen olympianäyttöjä.

Tämän viikonlopun continental cupin kisat Rukalla puolestaan kertovat paljon siitä, saako Aalto mäkiviikolle seurakseen kavereita. Jarkko Määtän kivinen taival kun tuntuu jatkuvan Engelbergissä.

Katso myös aiheeseen liittyvät pääsivumme:

• Mäkiviikko 2018-2019
• Mäkihypyn maailmancup 2018-2019