10 vuotta Superliigasta Volgan rannalla - maailma on muuttunut ja suomalainen yleisurheilu sen mukana

Eurooppalaisen yleisurheilun 16 kärkimaata kerääntyvät tulevana viikonloppuna Espanjan Madridiin, jossa kisataan kahden vuoden välein järjestettävät joukkuemestaruuskilpailut.

Kymmenenen vuotta sitten samat kilpailut käytiin syvällä Venäjällä, Tšeboksaryn kaupungissa. Juhannusviikonloppu itänaapurissa oli monella tapaa mieleenpainuva kokemus, joka tuntuu nykyisessä maailmantilanteessa lähes mahdottomalta.

Kisajärjestäjät lennättivät kaikki joukkueet Frankfurtista Tšeboksaryyn, jossa vastassa odotti näyttävä poliisisaattue. Suomen joukkueen majapaikka sijaitsi jonkin verran kaupungin ulkopuolella, ja hotellin takapihalta löytyi häkissä muun muassa kameli sekä tilanteeseen sopiva karhu. Lämpötila lähenteli Volga-joen rannalla parhaimmillaan 40 astetta, eikä ilmastoinnista ollut tietoakaan.



Moskova toimi kesän 2013 MM-kisojen isäntänä, mutta isossa kuvassa kansainvälinen yleisurheilu oli harvinaisuus itänaapurissamme. Kansa oli liikkeellä Tšeboksaryssa, ja katsomot täyttyivät hyvällä prosentilla molempina kisapäivinä. Kotiyleisön iloksi venäläisurheilijat venyivät useissa lajeissa huippusuorituksiin, mikä nostatti tunnelmaa entisestään.

Kisat olivat odotetun kovatasoiset, eikä suomalaisjuhlia nähty kuin miesten keihäässä, jonka voittajaksi kruunattiin Tero Pitkämäki tuloksella 84,44. Suomi jäi 13 maan kilpailussa sijalle 12, ja suuntana oli paluu ykkösdivisioonaan. Venäjä oli kotikisoissaan ykkönen ennen Saksaa ja Ranskaa.

Nyt 10 vuotta myöhemmin Suomen lähtökohdat ovat aavistuksen paremmat, vaikka muutama harmittava poisjäänti syökin joukkueen iskukykyä. Nykyään mukana ovat maanosan 16 parasta maata, joten säilymiseen vaadittava sija on 13. Venäjän kisat käytiin monessa mielessä hyvin erilaisessa maailmassa, jota ei ole enää olemassa.

Poliittiset jännitteet näkyvät myös urheilukentillä

Näkyvin muutos on tietenkin se, että venäläis- ja valkovenäläisurheilijoita ei olla nähty enää pitkään aikaan kansainvälisillä yleisurheilukentillä. Varsinkin Venäjä oli 2010-luvulla merkittävä tekijä globaaleissa arvokilpailuissa, joissa se nappasi yhteensä 34 mitalia vuosina 2008-2015. “Venäjän karhu” murisi Tšeboksaryssa kovalla voimalla, kun kotiyleisö pääsi nauttimaan viikonlopun aikana peräti 12 lajivoitosta.

Valko-Venäjä on aina ollut astetta pienempi yleisurheilumaa, mutta arvokisamenestystä on tullut silti tasaisella tahdilla. Maan pääkaupungissa Minskissä nähtiin maailmanhuippuja vielä syksyllä 2019, kun Yhdysvallat otti mittaa Euroopan parhaimmistosta “The Match” -tapahtumassa.



Ukrainan tähtiurheilijat ovat menestyneet hyvin arvokisoissa, vaikka heidän harjoitusrutiininsa kääntyivätkin päälaelleen kevään 2022 jälkeen. Maa on kerännyt runsaasti arvokisamitaleja erityisesti korkeushypystä, jossa Yaroslava Mahuchikh rikkoi viime kesänä lähes 40 vuotta kestäneen maailmanennätyksen.

Kotimainen kärki on varsin naispainoitteista

Kymmenen vuotta sitten Suomen menestyslajien luettelo oli lyhyt ja ytimekäs. Pitkämäen keihäsvoiton lisäksi yli kymmenen pistettä (sijoitus kärkikolmikossa) irtosi vain naisten keihäästä ja kiekosta. Miesten keihäänheitto oli tuolloin suomalaisen yleisurheilun kruununjalokivi, jolle ei löytynyt haastajia.

Nyt tilanne on hyvin toisenlainen, vaikka keihäsmiehet ovat edelleen vahvasti mukana kuvioissa. Madridissa kotimaan suurin toivo on moukarinheittäjä Silja Kosonen, joka on väläytellyt alkukesästä jo huimaa potentiaaliaan. Ilman loukkaantumisia Suomen kärkiurheilijoihin kuuluisi ehdottomasti myös seiväshyppääjä Wilma Murto, joka taistelisi parhaana päivänään lajivoitosta.



Mukana olevista urheilijoista menestyspotentiaalia omaavat EM-halleissa mitaleille loikkinut Senni Salminen, viime kesänä estejuoksijaksi siirtynyt Ilona Mononen ja pituuspaikalla lupaavia otteita esittänyt Jessica Kähärä. Naisurheilijoiden vahva nousu on ollut esillä jo useamman vuoden ajan, ja siitä kertovat myös useammat aikuisten arvokisamitalit.

Säilymiseen vaaditaan onnistumisia juoksuradalla

Säilymiseen vaadittava 13. sija on täyttä realismia Suomelle, vaikka viime hetken loukkaantumiset ja muutokset ovat tehneet omat lovensa joukkueen kilpailukykyyn. Ennakkokaavailuissa menestystä on odotettavissa pääosin kenttälajeista, mutta säilymisen kannalta merkittävimmät pisteet jaetaan juoksuradan puolella. Jumbosijojen välttämäminen on tärkeä tehtävä, sillä joukkueen tili kasvaa hitaasti yhden pisteen sijoituksilla.

Kymmenen vuotta sitten Suomi jäi viimeiseksi yhteensä 13 lajissa, joista kymmenen oli juoksuja. Jos tämä luku pienenee Madridissa edes muutamalla numerolla, niin tilanne on säilymisen kannalta jo huomattavasti lupaavampi.

Artikkelin kirjoittaja edusti Suomea miesten 800 metrillä vuoden 2015 EM-joukkuemestaruuskilpailuissa.