Huoli yleisurheilun tilasta kirvoitti Etusuoran Veijo Vaakanaisen kirjoittamaan avoimen kirjeen Kansainvälisen Yleisurheiluliiton IAAF:n puheenjohtajalle Sebastian Coelle.
Arvoisa
Lordi Coe,
olette vastuussa hienosta ja perinteikkäästä lajista, joka on meille monelle todella rakas. Siksi minun onkin kirjoitettava Teille, koska olen yhdessä monien muiden yleisurheilun seuraajien kanssa jo pitkään seurannut huolestuneena vierestä sitä, mihin suuntaan olette rakasta lajiamme viemässä.
Ymmärrän, ettei tilanteenne ole helppo. Peritte edeltäjältänne läpimädän, menneisyyteen jämähtäneen ja juuriaan myöten korruptoituneen lajiliiton. Joudutte kaiken lisäksi johtamaan liittoa aikana, jolloin ainoa pysyvä asia on muutos. Yleisurheilulla on pitkät perinteet, mutta sen suosio ei ole enää itsestäänselvyys. Päinvastoin, monet uudet urheilumuodot ovat nousseet haastajiksi ja tiputtaneet vanhat perinteiset lajit, kuten yleisurheilun, jalustaltaan. Erityisesti nuorempien katsojien joukossa.
Olette siis tehneet oikean johtopäätöksen, yleisurheilun on uudistuttava. Valitettavasti olette kuitenkin erehtyneet siinä, missä nykyisen yleisurheilun suurimmat ongelmat ovat. Näin olette erehtyneet myös siinä, mihin suuntaan yleisurheilua on vietävä.
Teidän mielestänne ongelma on siinä, että tapahtumat kestävät liian kauan, että lajeja on liikaa. Teidän mielestänne
Timanttiliiga-lähetys ei saa kestää yli puoltatoista tuntia, tai katsojat tylsistyvät. Te uskotte myös, että pitkät ratamatkat eivät kuulu moderniin yleisurheiluun. Uskotte, että 10 000 ja 5000 metrin matkojen on aika eläköityä Urheilumuseoon
Lasse Virenin piikkareiden viereen.
Teidän visiossanne lajeja pitää karsia. Moukarinheiton olette turvallisuuteen vedoten muuttanut b-luokan lajiksi jo aikoja sitten. Ensi vuonna aiotte viedä Timanttiliiga-statuksen myös monilta muilta lajeilta. Vielä ei ole selvää, minkä lajien urheilijat siirretään välkkyviltä timanttistadioneilta pienille sivukentille moukarinheittäjäparkojen seuraksi, mutta monissa piireissä päätöstänne odotetaan jo kauhulla ja kiukulla.
Daniel Ståhlin lähes ME-vireeseen luotsannut
Vesteinn Hafsteinsson on uhannut lopettaa, jos kiekonheitto tippuu Timanttiliigan ohjelmasta.
Teidän visiossanne lajeja pitää karsia. Moukarinheiton olette turvallisuuteen vedoten muuttanut b-luokan lajiksi jo aikoja sitten.
Minä ja monet muut yleisurheilun suuret ystävät olemme seuranneet kauhulla näitä visioitanne. Te olette ryhtyneet toimeen arvostettavana tavoitteenanne nostaa yleisurheilun imagoa, mutta toimillanne Te teette juuri päinvastaista. Vain harvat yleisurheilua jo nyt aktiivisesti seuraavat ihmiset kannattavat ideoitanne ja jos menetätte heidän kannatuksensa, johdatte yleisurheilun tuhon tielle. Niin paljon uusia seuraajia ette uudistuksillanne saa, että he voisivat korvata vanhojen yleisurheilufanien menetyksen.
Miten yleisurheilua sitten oikeasti pitäisi uudistaa, jotta tavoitteenne toteutuisivat? Toisin kuin Te ajattelette, ei yleisurheilun suurin ongelma ole kisojen kesto, vaan niiden hajanaisuus. Hajanaisuus, joka on seurausta siitä, ettei yleisurheilun tv-tuotanto ole kehittynyt sitten 1970-luvun juuri lainkaan.
Lähetyksissä kenttälajit jäävät käytännössä täysin ratatapahtumien varjoon, eikä katsojalla ole minkäänlaista yleiskuvaa, mitä stadionilla oikein tapahtuu. Kun vaikka pituushypystä näytetään pari hyppyä ensimmäiseltä kierrokselta ja sen jälkeen 45 minuuttia myöhemmin kilpailun ratkaisu, ei katsojalle välity suurta ja jännittävää draamaa. Päinvastoin, katsoja jää ihmettelemään, mitä tässä kilpailussa oikein lopulta edes tapahtui.
Lähetyksissä kenttälajit jäävät käytännössä täysin ratatapahtumien varjoon, eikä katsojalla ole minkäänlaista yleiskuvaa, mitä stadionilla oikein tapahtuu.
Tämä kokonaiskuvan sumeus ja tapahtumien hajanaisuus on ratkaistavissa helposti ottamalla mallia ampumahiihdosta ja formuloista, kahdesta lajista, joissa grafiikat ja tv-tuotanto tukevat erinomaisesti tarinankerrontaa. Kuvaruudussa voisi pyöriä koko ajan tieto siitä, mitkä lajit ovat käynnissä ja monennellako kierroksella mennään tai mikä on riman korkeus. Ruudussa voisi myös aina tasaisin väliajoin pyöriä tilannekatsaus siitä, mikä tilanne juuri sillä hetkellä on eri kenttälajeissa.
Tämän lisäksi lähetyksissä pitäisi hyödyntää ampumahiihdossa jo vuosikymmeniä käytettyä pikkuruutua. Kun pituushypyssä johto vaihtuu kuvan ollessa muualla, tulee ruutuun ilmoitus: ”Update: Long jump,
Taika Koilahti, new leader, 686”. Tämän jälkeen pikkukuvassa näytetään tämä Koilahden suoritus. Samaa mallia voi käyttää myös rimalajeissa ilmoituksena uusista ylittäjistä tai kilpailusta pois tippumisista. Näin katsoja pysyy koko ajan kärryillä, mitä missäkin lajissa eri puolilla stadionia tapahtuu.
Myös moderni teknologia ja erityisesti lisätty todellisuus tarjoavat lähes rajattomat mahdollisuudet yleisurheilutuotteen kehittämiselle. Sen sijaan, että suorituksia näytettäisiin hidastettuina monesta eri kuvakulmasta ja katsoja ihmettelee, mitä tässä oikein pitäisi katsoa, pitäisi hidastuksiin lisätä grafiikoita, jotka ohjaavat katsojan kiinnittämään huomiota oikeisiin yksityiskohtiin.
Jos
Pawel Fajdekin moukari jää häkkiin, pitää hidastuksessa näyttää katsojalle, kuinka hänen tasapainonsa pettää toisessa pyörähdyksessä ja tämän jälkeen koko heitto on menetetty. Keihäänheitossa voi grafiikoissa osoittaa esimerkiksi, kuinka heittokäsi varastaa, veto jää lyhyeksi ja keihäs lähtee huonoon asentoon.
Vastaavanlaisia esimerkkejä on helppo keksiä kaikista eri lajeista. Yleisurheilun suola on pienissä selittävissä yksityiskohdissa, jotka maallikolta jäävät huomaamatta. Grafiikoiden avulla on mahdollista tehdä nämä kiehtovat detaljit näkyviksi myös tottumattomalle silmälle.
Lähetyksiin on tuotava myös enemmän draamaa luomalla kilpailuasetelmia, jännittäviä kaksintaisteluja ennen starttia. Kun naisten 100 metriä on alkamassa, pitäisi ruudulla näyttää, ketkä ovat kilpailun kaksi ennakkosuosikkia, millaisia aikoja he ovat juosseet viidessä edellisessä kilpailussa ja mikä tilanne on heidän keskinäisissä kohtaamisissaan. Näin katsojille luodaan käsitys siitä, keitä kilpailussa kannattaa seurata ja millaisista asetelmista kilpailuun lähdetään.
Yleisurheilun suola on pienissä selittävissä yksityiskohdissa, jotka maallikolta jäävät huomaamatta.
Siis tiivistäen, arvoisa lordi Coe, Teidän tavoitteenne nostaa yleisurheilun imagoa ja hankkia hienolle lajillemme uusia kannattajia on ehdottoman kannatettava. Teidän konkreettiset kehitysehdotuksenne ovat kuitenkin virheellisiä ja voivat pahimmillaan johtaa aivan päinvastaiseen tilanteeseen, kuin mitä tavoittelette.
Siksi vetoankin teihin, kuunnelkaa minua ja monia muita huolestuneita yleisurheilun ystäviä. Älkää ”kehittäkö” yleisurheilua tuhoamalla sen peruspilareja, vaan vahvistamalla niitä. Hyödyntäkää niitä mahdollisuuksia, joita moderni teknologia meille tarjoaa ja luokaa meille sen avulla parempi, kokonaisvaltaisempi yleisurheilutuote, joka rakentuu sen perinteisten vahvuuksien varaan. Uskokaa omaan lajiinne, älkää yrittäkö tehdä siitä jotain sellaista, mitä se ei ole.
Monien huolestuneiden yleisurheilufanien puolesta,
Veijo Vaakanainen