Näkökulma: Yleisurheilijat, nouskaa kapinaan ja pelastakaa lajinne tuholta!

Keskiviikkona saimme lukea Timanttiliigan ensi kauden uudesta rajatusta lajivalikoimasta. Uuteen uljaaseen 90 minuutin spektaakkeliin ei löytynyt tilaa 200 metrin eikä 5000 metrin juoksuille, 3000 metrin esteille eikä myöskään kolmiloikalle tai kiekonheitolle. Tämä käsittämätön päätös rajasi siis neljän hienon lajin urheilijat ulos timanttistadioneilta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, jolloin näidenkin lajien urheilijat pääsevät armosta nauttimaan Timanttiliigan tunnelmasta niiden ”oikeiden” ja ”arvokkaampien” timanttilajien rinnalla.

Kansainvälisen yleisurheiluliiton päätös on herättänyt monella rintamalla suurta epäuskoa, vihaa ja hämmennystä. Sosiaalisen median reaktioita selatessa on vaikea löytää edes yhtä kommenttia, jossa IAAF:n päätöstä kehuttaisiin. Esimerkiksi Timanttiliigan kokonaisvoittotaiston ulkopuolelle jätetty 3000 metrin esteiden ME-nainen Beatrice Chepkoech arvioi, että tämä päätös tulee tuhoamaan uria. Daniel Ståhl puolestaan vertasi, että Timanttiliigan vieminen häneltä pois on sama asia, kuin jos Roger Federeriltä vietäisiin pois Wimbledon.

Tyrmistyneitä reaktioita seuratessa on vaikea ymmärtää, kuinka IAAF saattoi tällaiseen turmiolliseen päätökseen päätyä. Omassa tiedotteessaan he perustelevat, että lajien valinnan ja tiivistämisen taustalla on ”edustava kuluttajakysely”, jossa oltiin selvitetty esimerkiksi yhdysvaltalaisten ja kiinalaisten yleisurheilufanien mieltymyksiä. Väkisinkin alkaa miettiä, miksi tämän ”edustavan kyselyn” vastaajat vaikenevat nyt, eivätkä puolusta tätä päätöstä, jos sillä kerran IAAF:n mukaan on yleisön tuki.

Kun vielä miettii lajeja, jotka Timanttiliigasta suljettiin, alkaa päätös tuntua yhä käsittämättömämmältä. Uskooko IAAF muka oikeasti, että Timanttiliigasta tulee hienompi tapahtuma, jos emme saa ihailla kolmiloikkapaikalla Christian Taylorin, Will Clayen ja Pedro Pablo Pichardon lähes eeppisiä taistoja 18 metrin tuolla puolen tai jos emme voi katsoa hämmästellen, kuinka Noah Lyles sadasosa sadasosalta lähestyy Usain Boltin mahtiaikoja 200 metrillä?

Ainoa mahdollinen johtopäätös on siis se, että IAAF:n tekemä päätös on virheellinen ja lajin tulevaisuuden kannalta tuhoisa. Tästä syystä kaikkien yleisurheilua rakastavien ihmisten olisikin tehtävä kaikkensa, että IAAF saataisiin palaamaan järkiinsä ja perumaan tämä pöyristyttävä päätös. Ennen kaikkea urheilijoiden täytyy nyt nousta esiin ja ryhtyä yksissä tuumin vastustamaan kattojärjestönsä hulluutta.

Elämme individualismin aikaa, jossa usko joukkovoimaan tuntuu kadonneen. Nyt jos koskaan tätä kuitenkin tarvittaisiin. Yksittäisten yksilöiden ääni hukkuu helposti massaan, mutta yksituumaisen joukon ääntä ei voi niin helposti vaientaa. Siksi vetoankin kaikkiin huippu-urheilijoihin lajista riippumatta: Nouskaa kapinaan! Näyttäkää IAAF:n herroille, ettette te sulata mitä tahansa! Boikotoikaa Timanttiliigan kisoja, vaatikaa lajiliittojenne johtajia tulemaan järkiinsä, tukekaa toisianne somessa, tehkää kaikkenne, mitä pystytte, jotta tämä hulluus peruttaisiin. Vain te voitte lajinne pelastaa.

Kansainvälinen yleisurheilu on nyt tienhaarassa. Kansainvälinen yleisurheiluliitto on suuressa tietämättömyydessään avannut Pandoran lippaan, joka alkaa viedä yleisurheilua kohti väistämätöntä kadotusta. Nyt jos koskaan on oikea aika nousta vastarintaan ja pelastaa rakastamamme laji, ennen kuin on liian myöhäistä.