Itäsaksalainen olympiavoittaja menehtyi syöpään - joutui aloittamaan dopingin käytön 12-vuotiaana

Andrea Pollack saavutti 200 metrin perhouinnin olympiakullan Montrealissa 1976 vain 15-vuotiaana. Itä-Saksa otti kyseisessä kisassa kolmoisvoiton. Pollackin muut olympiakullat tulivat 4 x 100 metrin sekauintiviestistä Montrealissa 1976 ja Moskovassa 1980. 100 metrin perhosuinnissa hän saavutti olympiahopean sekä Montrealissa että Moskovassa.

Itä-Saksa dominoi naisten uintilajeja Montrealin olympialaisissa suvereeniin tapaan. Kisoissa jaettiin mitalit 13 naisten uintilajissa, ja 11 kertaa kulta meni itäsaksalaiselle urheilijalle.

Vuonna 1978 Pollack rikkoi ensimmäisenä naisena maailmassa 2.10:n rajan 200 metrin perhosuinnissa ME-ajalla 2.09,87.

SC Dynamo Berliniä seuratasolla edustanut Pollack haastoi 1990-luvun loppupuolella useiden itäsaksalaisten ex-uimareiden kanssa oikeuteen maan takavuosien valmentajia, urheilulääkäreitä ja urheilujohtajia. Oikeusprosessin yhteydessä paljastui, että useita alaikäisiä itäsaksalaisia tyttöuimareita oli pakotettu käyttämään dopingia, mikä oli aiheuttanut heille elinikäisiä terveydellisiä vaurioita.

Itä-Saksan valtiollisen turvallisuuselimen Stasin mukaan Andrea Pollackin steroidikuuri alkoi 12-vuotiaana. Yksi keskeisistä dopingaineista oli Oral Turinabol, josta on kärynnyt urheilijoita vielä 2010-luvullakin.

Andrea Pollackin poika Michael Pinske ylsi judossa olympiaedustajaksi Pekingissä 2008. Pollack teki pitkän työuran fysioterapeuttina Berliinissä sijaitsevassa olympiaurheiluun keskittyneessä huippu-urheilijoiden valmennuskeskuksessa.