Mikä on muuttunut? Ketkä taistelevat tiukimmin maailmancupin kokonaiskisan voitosta? Lue tulevan hiihtokauden tuhti ennakkopaketti

Maastohiihdon maailmancup-kausi 2022/2023 käynnistyy perjantaina Rukalla tuttuun tyyliin perinteisen hiihtotavan sprinttikilpailuilla. Tutut ja turvalliset asiat päättyvät kuitenkin siihen, sillä hiihdon maailmancupissa nähdään tänä vuonna todella paljon jopa lajin luonnetta muokkaavia uudistuksia.

Kaudesta 1992/1993 asti käytössä ollut pistelaskujärjestelmä, jossa yksittäisen maailmancupin kilpailun voittaja saa 100 pistettä ja pisteitä jaetaan 30 parhaalle, on saanut väistyä. Jatkossa maailmancupin pisteitä on tarjolla peräti 50 parhaalle, mutta voittajan pisteitä ei ole nostettu.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että eri sijojen välinen piste-ero on pienentynyt merkittävästi. Kun aiemmin voitosta kakkossijaan on ollut pudotusta 20 pistettä, on jatkossa kahden ensimmäisen sijan väli vain viisi pistettä. Kolmossija toi ennen 60 pistettä, mutta jatkossa nämä pisteet saa sijasta 11.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että voiton ja jopa palkintosijojen merkitys pienenee radikaalisti. Maailmancupin kokonaiskisan voittotaiston kannalta tärkeintä on nyt se, että kilpailee mahdollisimman ahkerasti ja kerää pisteitä tasaisen hyvillä sijoilla. Tasainen suorittaminen läpi kauden sijoille 5-15 voi siivittää kauden päätteeksi yllättävän hyvään kokonaissijoitukseen maailmancupissa.

Toinen vielä pistelaskuakin radikaali muutos on kilpailumatkojen uudistaminen. Jatkossa sekä miehet että naiset kilpailevat maailmancupissa saman pituisilla matkoilla. Jatkossa normaalimatkoilla kilpaillaan 10, 20 ja 50 kilometrin matkoilla.

Väliaikalähdöt, yhteislähdöt ja takaa-ajot ovat jatkossa 10 tai 20 kilometrin mittaisia, skiathlonit aina 20 kilometrin mittaisia ja pitkänä matkana sekä miehet että naiset hiihtävät 50 kilometriä. Planican MM-kisoissa tosin kisataan edelleen vanhoilla tutuilla matkoilla, eli 10/15 kilometrin väliaikalähtö, 15/30 kilometrin skiathlon ja 30/50 kilometrin yhteislähtö.

Maailmancupissa kisataan tulevalla kaudella kaikkiaan 15 eri paikkakunnalla. Monilta viime vuosilta tutut minitourit loistavat tällä kertaa vain poissaolollaan, mutta sen sijaan ohjelmassa on useita kolmen päivän viikonloppuja. Peräti seitsemänä viikonloppuna hiihdetään kolmena peräkkäisenä päivänä erillinen kilpailu.

Tour de Ski kilpaillaan tuttuun tyyliin vuoden vaihteessa Sveitsissä, Saksassa ja Italiassa. Reilun viikon mittainen kiertue koostuu kahdesta sprinttikisasta ja viidestä normaalimatkojen kilpailusta.



Tulevalla kaudella kilpaillaan kaikkiaan 35 kilpailua. Näistä 30 on henkilökohtaista kilpailua ja 5 on joukkuekilpailuita. Henkilökohtaisista kilpailuista 17 on normaalimatkojen kilpailuja ja 13 sprinttikisoja. Joukkuekilpailuihin kuuluu kaksi sekaviestiä, yksi parisekaviesti, yksi perinteinen parisprintti sekä yksi perinteinen viesti. Parisprinteissä tosin kilpailumuoto on muuttunut, sillä jatkossa karsintavaihe hiihdetään henkilökohtaisena väliaikalähtönä ja joukkueen hiihtäjien yhteisajat ratkaisevat finaaliin pääsyn.

Normaalimatkojen ohjelmassa on kahdeksan väliaikalähtöä, kuusi yhteislähtöä ja kolme takaa-ajoa. Näistä perinteisellä hiihtotavalla kilpaillaan yhdeksän ja vapaalla hiihtotavalla kahdeksan. Sprinteistä kuusi on perinteisellä ja seitsemän vapaalla hiihtotavalla, eli koko kalenterissa perinteisen ja vapaan hiihtotavan kisoja on yhtä monta.

Uusina kisapaikkoina kalenteriin tulevat Livigno, joka korvaa Milanon Tour de Skin jälkeisen sprinttiviikonlopun pitopaikkana sekä Tallinna, jossa kilpaillaan vapaan sprinteissä viikolla ennen Lahden Salpausselällä järjestettävää maailmancupin finaaliviikonloppua. Ranskan Les Rousses pääsee myös isännöimään paikkakunnan ensimmäisiä maailmancup-kisoja, kun viime vuoden viikonloppu jouduttiin perumaan koronan vuoksi.

Ketkä taistelevat naisten maailmancupin kokonaisvoitosta?

Edelliskauden kokonaiscupin voittaja Natalia Nerprjajeva ei Venäjän hyökkäyssodan vuoksi ole tulevalla kaudella puolustamassa kokonaisvoittoa, minkä lisäksi viime vuosien hallitsija Norjan Therese Johaug päätti uransa viime kauteen. Naisten kokonaiscupin voittokamppailu on siis avoinna uusille nimille.

Yksi kovimmista ennakkosuosikeista on ahkerasti kilpaileva Jessie Diggins, joka juhli kokonaiscupin voittoa toissa kaudella ja oli viime vuonna kokonaiskilpailussa kakkonen. Yhdysvaltain suurin hiihtotähti taitaa kaikki hiihtomatkat sprinteistä pitkiin matkoihin ja pystyy varmasti keräämään tasaisesti pisteitä läpi kauden.

Hän lisäksi hyötynee uudesta pistelaskujärjestelmästä, jossa tasaisuus palkitaan. Diggins on sprinteissä lähes poikkeuksetta vähintään välierissä, eli hän kerää niistä kovan pistepotin, minkä lisäksi hän ei enää kärsi niin suuria pistetappioita perinteisen normaalimatkoilla kuin aiemmin.



Digginsin etukäteen tiukimmat haastajat tulevat Ruotsista. Ebba Andersson oli viime kaudella maailmancupin kokonaiskilpailun kolmas. Ruotsin kauden avauksessa Andersson vaikutti länsinaapurin urheilijoista tällä hetkellä terävimmältä ja lähes kisassa kuin kisassa viiden parhaan joukossa oleva Andersson on myös varmasti niitä, joita uusi pistelasku suosii. Tosin Anderssonin heikkoutena ovat sprintit, joista hän ei juurikaan pisteitä kerää.

Ruotsin tulevaisuuden suurimmaksi hiihtotähdeksi povailtu Frida Karlsson on myös potentiaalinen nimi nousemaan mukaan kärkitaistoon. Karlsson on useampana vuonna väläytellyt potentiaaliaan, mutta toistaiseksi hän ei ole pystynyt olemaan kunnossa koko kautta. Hänen suurin kompastuskivensä on ollut Tour de Ski, jonka aikana hänellä on ollut vaikeuksia erinäisistä syistä.

Ennen kauden alkua monet pitivät tulevan kauden suurimpana suosikkina viime keväänä sprinttejä mielin määrin dominoinutta Jonna Sundlingia, joka teki räjähdysmäisen nousun myös normaalimatkoilla maailman terävimpään kärkeen. Sundling joutuu kuitenkin lähtemään uuteen kauteen takamatkalta, sillä hän ei ole Rukalla eikä Lillehammerissa mukana sairastelujen vuoksi.

Ainakin sprintticupissa Sundling on kuitenkin varmasti tälläkin kaudella todella kova voitettava. Sprintticupin voitosta käytäneen tiukka ruotsalaisten jäsentenvälinen, johon osallistuu varmasti ainakin Maja Dahlqvist ja kauden avauksen perusteella myös Emma Ribom. Mielenkiintoista on myös nähdä se, mihin riittää välivuoden jälkeen paluuta tekevän Linn Svahnin vauhti.

Kokonaiscupin kärkitaistosta ei saa unohtaa myöskään suomalaiskaksikkoa Krista Pärmäkoski - Kerttu Niskanen. Viime kaudella kokonaiscupissa sijoille neljä ja seitsemän sijoittunut kaksikko kuuluu myös siihen tasaisen varmojen hiihtäjien ryhmään, jotka ovat kisassa kuin kisassa kärkikymmenikössä tai ainakin sen lähellä.

Suomalaisista erityisesti Pärmäkosken vahvuus on myös se, että hän on yleensä aina Tour de Skin kärkitaistossa mukana. Koska kauden aikana muuten piste-eroja kertyy varsin vähän, saattaa Tourin merkitys kokonaiskisan voitossa korostua tänä vuonna varsin paljon. Molempien suomalaisten heikkous on kuitenkin se, että sprinteissä he antavat paljon tasoitusta etenkin Digginsille ja Sundlingille.

Norjalaisnaisten nouseminen mukaan kokonaiscupin kärkitaistoon näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä. Tosin Anne Kjersti Kalvå oli Beitostölenissä Norjan kansallisissa kisoissa etenkin perinteisellä ylivoimaisessa vauhdissa ja Norjan TV:n asiantuntijat elättelivät toiveita siitä, että Kalvå olisi mennyt maailmancupin palkintosijavauhtia.



Kestomenestyjä Heidi Weng oli sen sijaan hieman alavireinen, eikä suurten vaikeuksien jälkeen paluuta maailmancupiin tekevän Ingvild Flugstad Östberginkään vauhti luonnollisestikaan ollut vielä parhaalla tasolla. Myös tulevaisuuden tähdeksi veikatun Helene Marie Fossesholmin meno oli varsin vaikeaa etenkin perinteisellä.

Jokerikortti maailmancupin kärkitaistoon voisi olla Saksan Katharina Hennig. Parisprintin olympiavoittoa viime kaudella juhlinut Hennig voitti Oloksella perinteisen kisassa sekä Niskasen että Pärmäkosken ja taitaa hyvin molemmat hiihtotavat, vaikka hän onkin vahvempi perinteisellä.

Hennigin vauhti ei välttämättä riitä aivan kokonaisvoitosta taisteluun, mutta ainakin hänellä on heti Rukalla erinomainen mahdollisuus katkaista saksalaisnaisten pitkän voitottoman kauden maailmancupissa. Edellinen osakilpailuvoittoa juhlinut saksalaisnainen on Claudia Nystad, joka päihitti kaikki vastustajansa Falunissa kisatussa prologissa maaliskuussa 2009.

Mielenkiintoisia keskieurooppalaisia nimiä ovat myös Itävallan Teresa Stadlober sekä Sveitsin Nadine Fähndrich, jotka ovat urheilijatyyppeinä toistensa vastakohtia. Kestomatkojen prototyyppi Stadlober kerää tasaisesti hyviä pisteitä normaalimatkoilta, kun taas Fähndrich haastaa ruotsalaiset taistossa sprintticupin voitosta. Sveitsiläinen kerää tililleen lisäksi myös mukavasti pisteitä normaalimatkojen sijoilta 8-20.

Nähdäänkö miesten puolella Norjan avoimet mestaruuskisat?

Miesten maailmancupin voitosta kilpailevat todennäköisesti vain yhden maan urheilijat. Jo useamman vuoden ajan norjalaiset ja venäläiset urheilijat ovat miehittäneet etenkin normaalimatkoilla kisojen kärkipään ja tällä kaudella kukaan ei ole todennäköisesti täyttämässä venäläisten aiheuttamaa tyhjiötä.

Viime kaudella maailmancupin kokonaiskilpailun 30 kärjessä oli yksitoista norjalaista ja yhdeksän venäläistä. Heidän lisäkseen mukaan mahtui vain kolme ranskalaista, kaksi italialaista, yksi suomalainen, yksi tshekki, yksi ruotsalainen, yksi saksalainen ja yksi britti. Heistäkin puolet olivat sijoilla 22-30.

Kaikki viittaa siis ennen kauden alkua siihen, että punanuttuiset vuonomaan edustajat tulevat viemään ja muut vikisemään. Kauden aikana on suuri riski nähdä useampikin toisinto marraskuussa 2001 käydystä Kuopion 15 kilometrin kisasta, jossa kahdeksan ensimmäistä urheilijaa tulivat Norjasta.

Ykkössuosikki kokonaiscupin voittajaksi on cupin hallitseva voittaja Johannes Hösflot Kläbo. Loukkaantuminen häiritsi Norjan mieshiihdon ykköstähden valmistautumista kauteen ja hän itse sanoi olevansa yllättynyt, jos hän pystyy taistelemaan voitoista kauden alkupuolella. Beitostölenin kansalliset kisat osoittivat kuitenkin sen, että Kläbo on valmis voittotaistoon heti avausviikonloppuna.

Koska loukkaantumismurheet eivät näytä juurikaan Kläboa alkukaudesta hidastavan, on hänen uransa neljäs kokonaiscupin voitto erittäin todennäköinen. Kläbo napsii sprinteistä yleensä lähes täydet pisteet ja normaalimatkoillakin miehen jo valmiiksi kova vauhti tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta. Jos Kläbo ei kokonaiscupia ilman sairasteluja tai muita murheita voita, on se kauden suuri yllätys.

Cupin kärkitaistossa nähdään varmasti myös samoja tuttuja norjalaisnimiä kuin edellisinäkin kausina. Normaalimatkojen taiturit Simen Hegstad Krüger, Sjur Röthe, Hans Christer Holund ja Didrik Tönseth tosin antavat liikaa tasoitusta sprinteissä. Erik Valnesilta sprintit puolestaan sujuvat erinomaisesti, mutta normaalimatkoilla riittää vielä töitä, vaikka viime kaudella hän ottikin myös sillä rintamalla suuren harppauksen.



Pål Golberg saattaa kaikkien matkojen taiturina olla jopa toiseksi paras norjalainen kokonaiscupissa, jos hän pääsee hyvään lentoon. Alkukauden kisoissa Beitostölenissä Golbergin meno oli kuitenkin vielä hieman tahmeaa. Sen sijaan jopa hieman salakavalasti kohti maailman kärkeä noussut Martin Löwström Nyenget vaikuttaisi olevan vahvassa alkukauden kunnossa.

Suurien vaikeuksien kanssa viime kaudella paininutta hallitsevaa viidenkympin maailmanmestaria Emil Iverseniä ei myöskään saa unohtaa. Beitostölenin kakkossija Kläbon takana oli miehelle itselleen tärkeä osoitus siitä, että hän pystyy taistelemaan taas maajoukkueen kärkimiesten kanssa.

Tulevan kauden jokerikortti saattaa olla nuoremman polven norjalaishiihtäjä Håvard Moseby, joka väläytteli jo viime kaudella niissä harvoissa maailmancupin kisoissa, joissa hän pääsi hiihtämään. Beitostölenissä Moseby hiihti hyvin, mutta tälläkin vuodella hänen suurin haasteensa saattaa olla näyttöpaikkojen saaminen. Kaksi peräkkäistä Norjassa hiihdettävää viikonloppua kauden alussa auttanevat kuitenkin tässä.

Ennen kauden alkua norjalaisdominanssin ainoana potentiaalisena haastajana pystyi pitämään oikeastaan vain viime kauden kokonaiscupin kolmosta ja distanssicupin voittajaa Iivo Niskasta. Juuri ennen Rukaa tullut koronatartunta laittaa Niskasen kuitenkin todella rajulle takamatkalle kokonaiscupissa, varsinkin jos sairastelu pakottaa Niskasen jättämään väliin useampia cup-viikonloppuja.

Toinen mahdollinen haastaja norjalaisille voisi olla Ruotsin hiihdon pelastajaksikin tituleerattu William Poromaa. Viime vuonna olympialaisissa ja loppukaudesta vahvoja hiihtoja tehnyt nuori ruotsalainen on normaalimatkoilla potentiaalinen haastaja norjalaisille ainakin yksittäisissä kisoissa. Kokonaiscupin voittotaistoon nouseminen olisi Poromaalta kuitenkin suuri yllätys.

Kauden ensimmäisten hiihtojen perusteella tänä vuonna kannattaa seurata myös kokeneempaa ruotsalaista Calle Halfvarssonia. Monien vaikeiden kausien jälkeen Halfvarsson vaikuttaisi olevan hyvässä alkukauden vireessä ja erinomaisena yleishiihtäjänä hän voi olla yllättävänkin korkealla cupin loppupisteissä, jos hän pysyy hyvässä kunnossa läpi kauden.

Sprinttipuolella norjalaisille löytyy haastajia Etelä- ja Keski-Euroopasta. Viime vuoden sprintticupin voittaja ja kokonaiscupissakin varsin korkealle sijoittunut Richard Jouve tuottaa varmasti tänäkin vuonna koville norjalaisille päänvaivaa sprinttikisoissa. Lisäksi Jouven kestävyys on parantunut varsin selvästi, joten kympin väliaikalähtö voi olla hänelle kauden mittaan yllättävänkin hyvä matka.

Hänen maanmiehensä Lucas Chanavat ei normaalimatkoilla kärkikamppailuihin mukaan pääse, mutta sprinteissä hän on lähes yhtä kova riesa kuin Jouve, etenkin vapaalla hiihtotavalla. Sama pätee myös Italian lähes kaiken voittaneeseen sprinttitähteen Federico Pellegrinoon. Tosin hänellekin kympin väliaikalähtö etenkin perinteisellä voi tuoda hyviä sijoja.



Normaalimatkojen puolella keskieurooppalaisista kannattaa tuttuun tyyliin seurata ranskalaisia. Etenkin Hugo Lapalus on ottanut tasaisia askeleita kohti maailman kärkeä ja tulevalla kaudella Lapalus’n nousu palkintosijoille ei olisi kovinkaan suuri yllätys, etenkään vapaan väliaikalähtökisoissa. Sama pätee myös Tshekin Michal Novakiin.

Normaalimatkoilla kauden yllättäjä voisi olla Saksan Friedrich Moch, joka voitti Oloksella vapaan kisan ylivoimaiseen tyyliin. Nuori saksalainen on väläytellyt ajoittain erittäin hyvää vauhtia jo kolmen edellisen kauden aikana, mutta toistaiseksi saksalaisen otteista on puuttunut tasaisuus. Tuleva kausi näyttää, tuleeko Mochista vakiovieras kärkikymppiin.

Yhdysvaltain junioritähdestä Gus Schumacherista on odotettu jo parin vuoden ajan amerikkalaista huippuhiihtäjää myös miesten puolelle. Vielä viime kaudella odotukset Schumacheria kohtaan eivät täyttyneet, joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka vuoden kokeneempi yhdysvaltalainen maailmancup-karkeloissa pärjää.

Nuorista yhdysvaltalaisista toistaiseksi kovempia näyttöjä on antanut James Clinton Schoonmaker, joka pääsi viime vuonna jo useampaan otteeseen sprinteissä välierävaiheeseen. Jos Schoonmakerin kehitys on jatkunut, voi hän hyvinkin nousta vakiokasvoksi jopa finaalivaiheeseen.

Lopuksi on mainittava myös nuoret kanadalaishiihtäjät Antoine Cyr ja Olivier Leveille, jotka tekivät viime vuonna muutaman todella hyvän hiihdon jopa hieman tutkan alta. Heistä Cyriltä voi odottaa hyviä suorituksia perinteisellä ja Leveille'ltä puolestaan vapaalla. Viime kauden päätöskisassa 21-vuotias Leveille hiihti jo monien yllätykseksi kymppisakkiin vapaan väliaikakisassa