Lasse Virénin ensimmäisestä ME:stä 50 vuotta

Tukholman kansainvälisissä kutsukisoissa syntyi kahdella maililla (3218,69 metriä) tulos 8.14,0. Münchenin olympiakisoihin oli aikaa pari viikkoa, ja testijuoksu näytti lupaavalta.

Lasse Virén oli keventänyt harjoitteluaan heinäkuussa 1972, ja tuloksia oli alkanut putoilla. 5000 metrin SE aleni lukemiin 13.19,0, 3000 metrin 7.43,2 ja 10 000 metrin 27.52,4. Ennen Tukholman kisaa Myrskylän mies kävi vielä testaamassa nopeuttaan keräämällä 1500 metrin voittopytyt Kalevan kisoissa ja poliisien EM-kisoissa.

Olympiakierrosten käydessä kuumana alkoi myös psykologisessa kamppailussa tunnelma tiivistyä. Virén, Seppo Tuominen ja valmentaja Rolf Haikkola hieroivat koipiin linimenttiä Tukholman olympiastadionin kulahtaneessa pukusuojassa, kun tilaan pelmahti myös vanha tuttu David Bedford, joka jätti tylysti tervehtimättä suomalaispartiota. Ennen kisaa ja sen aikana ovat rauhan ja rakkauden elkeet yleensä tiukassa.

600 metrin kiri puree

Virén-Haikkola-voimakaksikko oli kesän aikana kokeillut eri kirivaihtoehtoja. Vitosen SE 13.19,0 oli syntynyt viiden kierroksen loppurypistyksen jälkeen. Tukholmassa tarkattiin, miten sujuu 600 metrin loppupyrähdys. Se onnistui täydellisesti, sillä toiseksi ja kolmanneksi sinnitelleet Emiel Puttemans (8.17,2) ja Anders Gärderud (8.20,6) jäivät viimeisellä kierroksella 3-7 sekuntia. Viimeiseen 400 metriin Virén käytti 54 sekuntia (55,2 Montrealin olympiakisojen vitosella).

Kisassa kipaistiin negativiset puoliskot eli ensimmäinen maili meni ajassa 4.09.4 ja toinen rivakammin 4.04,6. Virénille napattiin virallinen väliaika myös 3000 metrin paalun luona. 7.43,6 jäi hänen omissa nimissään olleesta SE:stä 0,4 sekuntia.

Kahden mailin ME olisi saattanut alentua enemmänkin, mikäli huippukuntoa puhkunut Virén olisi saanut tahtonsa läpi ja lähtenyt rutistamaan aikaisemmin. Valmentaja Haikkola oli kuitenkin tiukkana ja käski säästää kaikki räjähteet viimeiselle kilometrille.

Uusinta Münchenissä

Tukholman kisaa oli etukäteen pedattu Bedfordille, joka kiskoi ME-vauhtia viimeisille kierroksille saakka. Tappio suomalaiselle kismitti brittiä. Lehdistötilaisuudessa hän ilmoitti, ettei tunne koko miestä [Viréniä]. Tuore ME:n haltija puolestaan kampesi itselleen henkisen yliotteen ilmoittamalla huolettomasti, että “kaikki meni suunnitelmien mukaan”.

Suomen lehdistössä ylistettiin Virénin vahvaa kirikykyä maailmanennätyksen jälkitunnelmissa. Juoksija itse ei siihen uskonut vaan avautui valmentajalleen yksityisesti ja epäili, ettei se vieläkään riitä. Lisäksi maailmanennätys aiheutti sen, ettei Münchenin pystytty enää lähtemään yllättäjän ja altavastaajan savuverhoon kietoutuneena.

Tukholman taktiikka valittiin lopulta myös Münchenin olympiakisojen 10 000 metrille, jossa Virén tuhosi vastustajansa 650 metrin kirillään. Belgian Puttemans sai silloin jo toisen kerran peräkkäin tarkata takaapäin Myrskylän miehen piikkareiden pohjakuviointia.

Kahden mailin ME-kisasta on mustavalkoinen videotallenne Ruotsin television arkistossa. Siitä saksittuja pätkiä nähdään urheilutoimittaja Petra Mannerin Ylelle valmistamassa dokumentissa “Lasse Virén – jälkikaikuja” (2017), joka uusitaan ohjelmistossa muutaman vuoden välein.

Lähteitä
Helsingin Sanomat 15.8.1972
Haikkola, Rolf, Lasse Virénin menestyksen portaat. Jyväskylä, 2003.
Quercetani, Roberto L., A World History of Long Distance Running, 1880-2002. Italy, 2002.