Vuosi vuodelta rimaa ylemmäs hilaavan Laura Ollikaisen pitkäaikainen unelma toteutuu Ruotsi-ottelussa: ”Olen haaveillut siitä pikkutytöstä asti”

Vuosi vuodelta rimaa ylemmäs hilaavan Laura Ollikaisen pitkäaikainen unelma toteutuu Ruotsi-ottelussa: ”Olen haaveillut siitä pikkutytöstä asti”


Tasaisesti kehittyneen seiväshyppääjä Laura Ollikaisen kuluvaan kauteen on mahtunut paljon ilonaiheita, mutta myös yksi raju pettymys.
Joona Klemi: 22.08.2019 19:05Yleisurheilu
Vuosi vuodelta rimaa ylemmäs hilaavan Laura Ollikaisen pitkäaikainen unelma toteutuu Ruotsi-ottelussa: ”Olen haaveillut siitä pikkutytöstä asti”
Kuva: Anssi Mäkinen
Laura Ollikainen
Varkauden Kenttä-Veikkojen seiväshyppääjä Laura Ollikainen on noussut kaikessa hiljaisuudessa Suomen kaikkien aikojen tilaston viidenneksi tänä kesänä tuloksella 430.

Vaikka 21-vuotiaan hyppääjän edelle olevista naisista ainoastaan Vanessa Vandy on lopettanut uransa, On Ollikainen kuitenkin joukon ainoa hyppääjä, jonka ennätys on tuore. Itse asiassa kaikkien muiden kärkinaisten ennätykset ovat jo useamman vuoden takaa, Wilma Murron ulkoratojen ennätystä lukuun ottamatta.

Vuonna 2016 nuorten maailmanennätyksen 471 hypänneen Murron kanssa samaan ikäluokkaan kuuluva Ollikainen ei ollut vielä kyseisenä vuotena ylittänyt edes neljän metrin rajaa. Sittemmin naisten ero on kaventunut selvästi.

- Urheilijat nyt vaan kehittyy eri tahtiin. Itse olen hivuttautunut pikkuhiljaa kohti kärkeä, Ollikainen toteaa.

Juniorina myös otteluissa menestynyt urheilija on tosiaan pystynyt hivuttautumaan vuosi vuodelta lähemmäs Suomen huippua. Naisen ennätys on parantunut lähes joka vuosi vähintään kymmenellä sentillä, ja sekä tänä että viime kesänä rimaa on hilattu 15 senttiä korkeammalle kuin aiemmin.

Onnistuneita muutoksia


Monella nuorella urheilijalla kriittinen uravaihe on kohta, jossa muutetaan omilleen ja usein myös uudelle paikkakunnalle. Monen kehitys pysähtyy ja motivaatio katoaa tai ainakin heikkenee. Useilla urheilijan aluilla urat myös loppuvat kokonaan.

Vuoden ajan Jyväskylässä asunut ja bio- ja ympäristötieteitä opiskellut Ollikainen on ainakin tulosten valossa selättänyt muutosten tuomat haasteet, mutta helppoa se ei ole hänellekään ollut.

- Itse olen tehnyt käytännössä kaiken ja paljon töitä sen eteen, että olen saanut arjen toimimaan.

Muutoksia on tapahtunut myös harjoituskentillä: isänsä Jukka Ollikaisen valmennuksessa pysyttelevä hyppääjä kertoo muokanneensa tekniikkaansa noin vuoden ajan.

- Saan tehtyä aika hyviä lyhyen vauhdin hyppyjä. En ole ihan vielä kerennyt siirtämään teknisiä muutoksia pitkään vauhtiin, joten sitä tavoitellaan ensi harjoituskaudella.

Osaltaan tekniikan hioutumista on hidastanut keväällä kiusannut polvivaiva, joka hankaloitti juuri pitkävauhtisten hyppyjen treenaamista. Muutamiin aiempiin kausiin verrattuna Ollikaisen terveydentila on kuitenkin ollut hyvällä tolalla.

Tunteiden vuoristorataa


Tämä vuosi on ollut tietynlainen virstanpylväs Ollikaisen uralla, sillä hän on saavuttanut ensimmäiset aikuisten SM-mitalinsa sekä hallissa että ulkoradoilla. Kalevan kisojen hopea toi odotetusti myös kutsun ensimmäiseen aikuisten Ruotsi-otteluun.

- Ruotsi-ottelu on ollut minulle tosi iso unelma. Olen haaveillut siitä ihan pikkutytöstä asti, hyppääjä hehkuttaa.

Ihan pelkkää ylämäkeä ei ole tämäkään kesä nuorelle naiselle ollut. Alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa Gävlessä Ollikainen karsiutui niukasti finaalista, mikä oli hänelle todella kova pettymys.

- EM-kisojen jälkeen minulla oli henkisesti aika raskasta. Olin todella väsynyt ja ehkä vähän masentunut. Vielä viikkoa ennen Kalevan kisoja en jaksanut edes ajatella urheilua enkä meinannut pysyä hereillä.

Arvokisoista puhuttaessa harvemmin nousee esiin niiden Calling-systeemi eli aikataulu, jonka puitteissa urheilijat viedään kentälle. Ollikaisen mukaan arvokisoissa on usein kaksi tai jopa kolme erillistä Callingia. Sitä systeemiä ei kuitenkaan pääse harjoittelemaan kuin isommissa kisoissa.

Ovien entistä isompiin kisoihin luulisi avautuvan tulevina vuosina, mikäli Ollikainen jatkaa kehittymistä tasaiseen tahtiin. Motivaatiosta homma ei ainakaan jää kiinni.

- Kyllä minä haluan hypätä vielä olympialaisissa joku päivä, Ollikainen ilmoittaa.




Lue myös


Katso kaikki uutiset