EM-hallien kautta aikain menestyneimpien urheilijoiden joukossa on monia nimiä, jotka eivät saavuttaneet urallaan yhtään arvokisamitalia ulkoradoilla tai joiden saavutukset jäivät muuten selvästi hallia vaisummiksi.
EM-hallien historiassa on nähty monia menestyneitä urheilijoita, joiden saavutukset ulkoradoilla ovat jääneet syystä tai toisesta selvästi vaatimattomimmiksi. Etusuora perehtyi EM-halleissa uransa kovimmat suorituksensa tehneisiin urheilijoihin.
He eivät koskaan yltäneet mitaleille ulkoradoilla
Elly van Hulst, Hollanti
Yhteensä viisi kultaa MM- ja EM-halleissa 1500 ja 3000 metrillä juossut hollantilainen ylsi olympialaisissa parhaimmillaan yhdeksänneksi Soulin 3000 metrillä vuonna 1988. Sama sijoitus tuli myös Pariisin EM-kisoissa kuusi vuotta myöhemmin.
Lidia Chojecka, Puola
Saavutti EM-halleissa kolmesti sekä kultaa että hopeaa 1500 ja 3000 metrin matkoilla. MM-tasolta mukaan lähti puolestaan kolme pronssia. Ulkoradoilla parhaiksi sijoituksiksi jäivät 1500 metrin viidennet sijat Sydneyn olympialaisissa 2000, Edmontonin MM-kisoissa vuotta myöhemmin sekä Göteborgin EM-kisoissa vuonna 2006.
Grażyna Rabsztyn, Puola
60 metrin aidoissa peräti seitsemän hallimitalia, joista kaksi kultaista, napannut puolalainen ylsi kahdesti viidenneksi 100 metrin aitojen olympiafinaaleissa vuosina 1976 ja 1980.
László Szalma, Unkari
Pituushypyn kaksinkertaisen hallimestarin ja kuusinkertaisen mitalistin parhaaksi saavutukseksi ulkoradoilla jäi Moskovan olympialaisten neljäs sija vuonna 1980. Samalle sijalle hän ylsi myös Helsingin MM-kisoissa kolme vuotta myöhemmin.
Ronald Desruelles, Belgia
Yhteensä viisi EM-mitalia, joista yksi tuli pituudesta, sisäradoilla saavuttanut belgialainen voitti kertaalleen 60 metrin Euroopan mestaruuden ja ylsi samalla matkalla myös MM-pronssille vuonna 1985. Ulkoradoilla hän ei yltänyt kertaakaan edes loppukilpailuun.
John Mayock, Iso-Britannia
Viidesti mitaleille ja kertaalleen mestariksi 3000 metrillä juosseen britin parhaiksi ulkoratojen arvokisasijoituksiksi jäivät Ateenan vuoden 1997 MM-kisojen 9. sija sekä sama sijoitus Sydneyn olympialaisissa kolme vuotta myöhemmin.
Reijo Ståhlberg, Suomi
Kolmesti kuulan EM-hallikultaa pukannut ulkoratojen Suomen ennätyksen (21,69) haltija sijoittui ulkona parhaimmillaan neljänneksi vuoden 1978 Prahan EM-kisoissa sekä Moskovan olympialaisissa kaksi vuotta myöhemmin.
Antti Loikkanen, Suomi
Maileri saavutti yhteensä kolme hallimitalia 1500 metrillä, kirkkaimpana mestaruus Milanossa 1978. Samana vuonna tuli myös uran paras arvokisasijoitus ulkoradoilla - vauhti riitti Prahan EM-karkeloissa viidenteen sijaan.
Jason Gardener, Iso-Britannia
Nelinkertainen 60 metrin Euroopan mestari vei kertaalleen myös matkan maailmanmestaruuden. Ulkoradoilla ainoat mitalit tulivat kuitenkin viesteistä, joista kirkkaimpana Ateenan olympiakulta vuonna 2004. Nykyään Britannian yleisurheiluliiton puheenjohtajana toimivan Gardenerin ulkoratojen paras henkilökohtainen sijoitus oli 100 metrin seitsemäs tila Sevillan MM-kisoissa vuonna 1999.
Richard Kilty, Iso-Britannia
60 metrin maailmanmestarin ja kaksinkertaisen Euroopan mestarin ainoa ulkoratojen mitali on Zürichin EM-kisojen pikaviestikulta vuodelta 2014. 29-vuotias pikakiituri puolustaa mestaruuttaan myös Glasgow'n kisoissa.
He eivät koskaan voittaneet mestaruutta ulkoradoilla
Marian Woronin, Puola
Voitti peräti neljä hallimestaruutta 60 metrillä ja yhden 50 metrillä. Ulkoradoilla ainoa henkilökohtainen mitali oli Ateenan EM-kisojen 100 metrin pronssi vuonna 1982. Voitti lisäksi pikaviestissä EM-kultaa 1978 ja olympiahopeaa vuonna 1980.
Nelli Cooman, Hollanti
Kuusinkertainen 60 metrin Euroopan mestari voitti kahdesti myös matkan MM-tittelin. Ulkoradoilla ainoaksi mitaliksi jäi Stuttgartin EM-kisojen 100 metrin pronssi vuonna 1986.
José Luís González, Espanja
Yhteensä viisi mestaruutta 1500 metrillä ja 3000 metrillä. Ulkoratojen ainoa mitali oli 1500 metrin MM-hopea Roomassa 1987.
Brigitte Kraus, Länsi-Saksa
Kolme mestaruutta ja yhteensä kahdeksan hallimitalia 1500 ja 3000 metrillä napannut saksalainen sai ulkoradoilla tyytyä yhteen MM-hopeaan 3000 metrillä vuoden 1983 Helsingin MM-kisoissa.
Galina Chistyakova, Neuvostoliitto
Kolmesti pituuden ja kertaalleen kolmiloikan hallimestaruuden voittanut nainen joutui ulkoradoilla tyytymään himmeämpiin mitaleihin. Stuttgartista irtosi EM-hopeaa vuonna 1986 ja Soulista olympiapronssia kaksi vuotta myöhemmin. Lajeina oli molemmilla kerroilla pituus, josta irtosi myös yksi hallimaailmanmestaruus Budapestissä vuonna 1989.
Geoff Capes, Iso-Britannia
Kahdesti maailman vahvimmaksi mieheksi valittu britti kunnostautui myös kuularingissä. Voitti hallissa yhteensä kuusi mitalia, joista kaksi kultaista. Ulkoratojen ainoaksi mitaliksi jäi Rooman EM-kisojen pronssi vuonna 1974.
Jarmila Nygrýnová, Tsekkoslovakia
Hallissa kaksi mestaruutta ja yhteensä kuusi mitalia voittanut pituushyppääjä kiipesi ulkoradoilla palkintokorokkeelle ainoastaan Prahan EM-kisoissa vuonna 1978, jolloin naisen kaulaan pujotettiin pronssimitali.
Béla Bakosi, Unkari
Kaksinkertainen kolmiloikan hallimestari ja kuusinkertainen mitalisti saavutti ulkoradoilla vain yhden EM-pronssin Ateenassa vuonna 1982.
Hans Baumgartner, Länsi-Saksa
Kolminkertaisen pituushypyn hallimestarin ja kaksinkertaisen hopeamitalistin ulkoratojen ainoa mitali on Münchenin olympiahopea vuodelta 1972.
Arto Bryggare, Suomi
Kertaalleen sekä 50 että 60 metrin aitojen mestariksi juossut Bryggare ei koskaan yltänyt korkeimmalle korokkeelle ulkoradoilla. Hopeaa tuli kertaalleen sekä MM- että EM-kisoista.
Antti Kalliomäki, Suomi
Seiväshyppääjä voitti urallaan olympia- ja EM-hopeaa. Ainoa mestaruus tuli kuitenkin vuoden 1975 EM-halleista. Saavutti sisäradoilla yhteensä viisi EM-mitalia.
.png)
.jpg)
