Michael Johnson yrittää kiristää tiensä ulos surkeasta rahareiästä - Grand Slam Trackin tulevaisuus näyttää synkkääkin synkemmältä

Vanhan sanonnan mukaan “jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta”.

Näin näyttää käyneen myös entisen ME-mies Michael Johnsonin johtamalle Grand Slam Track -kilpailusarjalle. Uuden ja modernin sarjan piti muuttaa yleisurheilun kansainvälinen kilpailukalenteri ja tarjota laajalle joukolle maailmantähtiä iso palkkapäivä.



Paperilla kaikki näytti hyvältä, ja kaksi ensimmäistä osakilpailua Jamaikan Kingstonissa ja Yhdysvaltojen Miamissa tarjoilivat jo mielenkiintoisia, osittain kovatasoisiakin mittelöitä. Kulisseissa Johnsonin korttitalo huojui kuitenkin uhkaavasti, kun sijoittajien lupaamasta rahapotista puuttui suuri siivu. Tämä johti siihen, että Philadelphian osakilpailu typistyi kolmesta päivästä kahteen ja Los Angelesiin kaavailtu neljäs kisaviikonloppu pyyhittiin kokonaan pois kalenterista.

Grand Slam Trackin viimeisestä kilpailusta on kulunut jo yli puoli vuotta, mutta kilpailusarja on ollut jatkuvasti otsikoissa - eikä hyvistä syistä. Urheilijoille luvattuja palkinto- ja lähtörahoja ei ole maksettu ajallaan, mikä on herättänyt oikeutettuja kysymyksiä koko GST:n tulevaisuudesta.

Johnsonin alkuperäinen idea GST:n taustalla oli toivottu ja jopa tarpeellinen, mutta kilpasarjan ytimeen porautuneet ongelmat kuvaavat hyvin kansainvälisen yleisurheilun tämänhetkistä tilaa. Olympialaiset ja MM-kisat ovat lajin kruunun jalokiviä, jotka keräävät suurien TV-lukujen lisäksi myös kiinnostusta ympäri maailmaa. Samaan aikaan yleisurheilun "runkosarjaotteluista", eli Timanttiliigan kaltaisista yhden päivän kilpailutapahtumista on tullut viime vuosien aikana tylsähköä pakkopullaa.

Kun perustapahtumien kiinnostus lopahtaa, kärkiurheilijat kärsivät. Yleisurheiluhuippujen palkkapussit kalpenevat usean muun yksilölajin vastaavien edessä, eikä tilanne ole kohentunut paljoakaan viimeisten vuosikymmenien aikana.



Oman kilpauransa jälkeen pitkään muun muassa TV-kanava BBC:llä asiantuntijana toimineen Johnsonin pyrkimyksissä oli paljon hyvääkin. Entinen ME-mies lupasi palauttaa kilpailun keskiöön poistamalla keskimatkojen juoksuista millisekunnin tarkkuudella toimivat valojänikset sekä muut Timanttiliigasta tutut olosuhdekikkailut. Markkinoinnin puolella kilpailusarja otti askelia oikeaan suuntaan, mikä näkyi muun muassa parantuneina TV-grafiikkoina ja aktiivisena sosiaalisen median presenssinä.

Loppuvuodesta on nähty kaksi mielenkiintoista käännettä, jotka näyttelevät suurta roolia koko Grand Slam Trackin tulevaisuudessa. Johnson sai Forbesin saamien tietojen mukaan marraskuussa kasaan 5,5 miljoonan dollarin potin, jolla on tarkoitus kuitata urheilijoiden maksamattomat palkintorahat. Raporttien mukaan muun muuassa maailmanmestari Josh Kerr odottaa vielä kuusinumeroista palkintosummaa omista juoksuistaan.

Samoihin aikoihin Johnson lähestyi kuitenkin myös kilpailusarjan yhteistyökumppaneita ja sponsoreita astetta synkemmällä ehdotuksella. Johnsonin ehdotuksen mukaan Grand Slam Track välttäisi konkurssin, jos yhteistyökumppanit, kuten lajiliitto World Athletics, suostuisi hyväksymään vain 50 prosentin osuuden maksamattomista veloista.



World Athletics asettui jo poikkiteloin tätä ehdotusta vastaan, eikä kannatusta ole tullut muidenkaan yhteistyökumppaneiden keskuudessa. The Timesin saamien tietojen mukaan WA:lla saatavia on noin 40 000 dollarin verran, ja toista osakilpailua isännöinyt Miramarin kaupunki karhuaa vielä lähes 80 000 dollarin velkoja.

Lajin kattojärjestön toimintamalli asettaa kuitenkin kilpailusarjan suurimmat tähdet, eli urheilijat, suureen vaaraan. Jos koko Johnsonin sirkus kaatuu konkurssiin, moni tähtiurheilija jää ilman kauan odotettua palkkapäivää. The Timesin lakiasiantuntijoiden mukaan Yhdysvaltojen konkurssilakien mukaan jäljellä olevat rahat jaettaisiin tässä tapauksessa kaikkien velkojien kesken - eikä urheilijoilla olisi mitään erityisasemaa.



Nyt kysymys lienee, mitä seuraavaksi tapahtuu?

Maalaisjärjellä ajateltuna kaikki osapuolet eivät voi saada kiistasta tyydyttävää lopputulosta. Ilman uusia sijoittajia yhteisessä rahapotissa on tällä hetkellä yksinkertaisesti liian vähän dollareita kaikille jaettavaksi.

Taloudelliset vaikeudet ovat oma asiansa, mutta Johnsonin ja Grand Slamin suurin tappio on silti mainehaitta. Edes yltiöpositiivisimmat yleisurheiluniilot eivät enää näe Grand Slam Trackille kirkkaampaa tulevaisuutta.