Miesten kestävyysjuoksu elää Yhdysvalloissa uutta kulta-aikaansa

Yhdysvalloista on aina tullut hyviä kestävyysjuoksijoita, mutta nyt ratoja hallitsee todellinen kultainen sukupolvi. Amerikkalaistähtiä on totuttu näkemään vuodesta toiseen pikamatkoilla, mutta keski- ja kestävyysmatkoilla he ovat jääneet eurooppalais- ja afrikkalaisjuoksijoiden varjoon.

Yhdysvallat lähettää yleisurheilun arvokisoihin lähes järjestään täyden joukkueen, mutta keski- ja kestävyysmatkoilla globaalien kisojen menestys on jäänyt laihaksi. USA on voittanut edellisten 34 vuoden aikana vain kaksi olympiakultaa yli 400 metrin matkoilla, ja nämä molemmat ovat tulleet miesten 1500 metriltä.



Cole Hocker vastasi yhdestä Pariisin 2024 kesäkisojen suurimmasta yllätyksestä, kun hän kiri huimalla kirillä 1500 metrin voittoon. Ennakkokaavailuissa kirkkaimmat mitalit piti jakaa Norjan Jakob Ingebrigtsenin ja Iso-Britannian Josh Kerrin välillä, mutta tuohon aikaan melko kokematon arvokisajuoksija Hocker oli toista mieltä.

Vielä suurempi yllätys nähtiin kymmenen vuotta sitten Brasiliassa, kun Matthew Centrowitz Jr. voitti yhden arvokisahistorian hidasvauhtisimmista 1500 metrin loppukilpailuista. Loppukilpailun ensimmäinen kierros juostiin ajassa 66,83, ja vauhti kiihtyi lopulta vasta huiman viimeisen kierroksen aikana. Centrowitz oli loppukiritaiston ykkönen, ja hänen voittoaikansa 3:50,00 oli hitain yli 80 vuoteen.

Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, että Yhdysvaltojen menestysmahdollisuudet ovat tulevissa arvokisoissa varsin lupaavat. Vuonna 2026 ohjelmassa ei ole globaaleja arvokisoja, joten seuraavat mitalit ovat jaossa syksyllä 2027 Pekingin MM-kisoissa. Jenkkiurheilijoita motivoivat toki myös lähitulevaisuudessa siintävät Los Angelesin 2028 kesäolympialaiset.

Uudet tähdet ovat päivittäneet historiankirjoja tiuhaan tahtiin

Yhdysvaltojen uuden “kultaisen sukupolven” hallintajakso lähti todenteolla käyntiin viime vuonna, kun Grant Fisher otti hallikaudella nimiinsä 3000 ja 5000 metrin maailmanennätykset. Ennätystehtailu sai jatkua, kun Pariisin olympialaisissa mitaleille juossut Yared Nuguse paranteli New Yorkissa mailin halliennätystä.

Viime kesänä 800 metrin maailmaneliittiin noussut Josh Hoey ei pelkää halliradan tiukkoja kaarteita, ja hän on laittanut viime aikoina keskimatkojen ennätyskirjat uuteen uskoon. Hoyey paranteli jo joulukuussa 600 metrin ME:tä aikaan 1:12,84, ja tammikuussa hän painoi historiaan Wilson Kipketerin 29 vuotta vanhan 800 metrin sisäratojen ennätysajan.

Kirsikkana kakun päällä onHobbs Kesslerin hiljattain juoksema 2000 metrin maailmanennätys, joka pyyhki lajilegenda Kenenisa Bekelen lopullisesti ennätyskirjoista.

Osa ennätyksistä on syntynyt lajeissa, joita kisataan erittäin harvoin. Mailin ja 2000 metrin matkat voivat tuntua suomalaisyleisölle vierailta, mutta varsinkin mailia (1609 metriä) juostaan todella ahkerasti rapakon toisella puolella. Hallikisat eivät ole aina houkutelleet lajien parhaita juoksijoita mukaan, mutta esimerkiksi miesten 800 metrillä Kipketer piti pitkään hallussa myös ulkoratojen maailmanennätystä.

Amerikkalaisjuoksijoiden uuden nousun takana on monia syitä, eikä tässä yhteydessä voi olla mainitsematta juoksukenkien kehitystä tai ruokasoodan käytön yleistymistä. Näillä on ollut merkittävä vaikutus keski- ja kestävyysmatkojen yleiseen tasoon, eikä Yhdysvallat tee tähän poikkeusta.

USA:n kohdalla kovien hallitulosten takaa löytyy myös hyvin järkipohjainen syy. Moni maan huippu on kasvanut yliopistomaailmassa, jossa kilpaillaan ahkerasti hallissa. Kilpailuja on viikonlopusta toiseen, ja kausi alkaa jo hyvissä ajoin joulukuun puolella. Ei ole siis ihme, että myös ammattijuoksijoilla riittää motivaatiota virittää itsensä huippukuntoon jo talvikauden aikana.

Ulkoratojen menestys odottaa vielä itseään

Yhdysvaltojen tähtijuoksijat pärjäävät todella hyvin halliolosuhteissa, mutta ulkoradoilla menestys on jäänyt vielä vaisummaksi. Viime vuosina kunniakierroksia tähtilipun kanssa on juossut pääosin Hocker, joka juhli viime syksynä Tokiossa miesten 5000 metrin MM-kultaa.

Hallissa huimaa vauhtia pitänyt Fisher sai tyytyä Tokiossa pistesijoihin, kun hän sijoittui 5000 ja 10 000 metrillä sijalle kahdeksan. Yhdysvaltojen sisäisestä tasosta kertoo jotain se, että Kessler ja Hoey eivät selvittäneet tietänsä Tokion kisajoukkueeseen.

Totuus on kuitenkin se, että Yhdysvalloilla ei ole ollut pitkään aikaan näin lahjakkaita miesjuoksijoita keski- ja kestomatkoilla. Ennen Fisherin viime vuoden 3000 metrin ME:tä, edellinen amerikkalaisjuoksijan tekemä maailmanennätys oli peräti 23 vuoden takaa (Khalid Khannouchi, maraton).

Kilpailu on ulkoradoilla odotetusti entistä tiukempaa, mutta Yhdysvaltojen mitaliodotukset ovat nyt jo korkealla vuoden 2027 MM-kisojen ja kesän 2028 kotiolympialaisten suhteen.