Puolitoista vuotta sitten seiväshyppyuransa lopettanut Minna Nikkanen täytti viime perjantaina 33 vuotta. Etusuora perkaa Nikkasen uraa sekä pohtii tämän jättämää perintöä suomalaiselle seiväshypylle.
Minna Nikkanen lopetti pitkän ja kunniakkaan seiväshyppyuransa vuonna 2019. Hänet tunnettiin urheilijana, joka ei tehnyt itsestään numeroa. Hän tuskin pahastuikaan siitä, ettei komean arvokisauran tehnyttä urheilijaa ruodittu mediassa juuri yhtään.
Poissa loistivat jutut Nikkasen uran kohokohdista sekä hienot kolumnikirjoitukset hänen jättämästään perinnöstä suomalaiselle seiväshypylle. Nyt Nikkasen syntymäpäivän tuntumassa on kuitenkin hyvä käydä tarkemmin läpi puolitoista vuotta sitten päättynyttä seiväshyppyuraa.
Pekingin MM-kisat kohokohta
Nikkanen oli naisten seiväshypyssä aikoinaan eräänlainen suomalainen tienraivaaja. Toki ennen häntäkin oli ollut yli neljän metrin hypänneitä naisia, mutta somerolainen vei lajia aivan eri tasolle Suomessa ensin
Vanessa Vandyn kanssa ja sitten pitkään täysin yksin.
Vuonna 1988 syntynyt urheilija saavutti naisten seiväshypyssä yhteensä 11
Kalevan kisojen mestaruutta, mikä on kunnioitettava lukema. Saavutuksista puhuttaessa moninkertaisen SE-naisen merkittävimmät meriitit liittyvät kuitenkin arvokisoihin. Nikkanen edusti Suomea aikuisten arvokisoissa peräti 17 kertaa: kahdesti
olympialaisissa, neljästi ulkoratojen MM-kisoissa, viidesti ulkoratojen EM-kisoissa sekä kuudesti sisäratojen EM-kisoissa.
Kun suomalainen yleisurheilija kilpailee arvokisatasolla lähes parikymmentä kertaa ilman mitalimenestystä, suuren yleisön silmissä hän voi näyttäytyä urheilijatyyppinä, joka käy kisoissa vain edustamassa. Tällainen urheilija Nikkanen ei kuitenkaan lainkaan ollut, sillä hyppääjän arvokisauralle sisältyi useita onnistumisia. Lähemmäksi mitalisijoja hän pääsi EM-hallitasolla vuosina 2011 ja 2017, jolloin hän oli silloisella halliennätyksellään 460 neljäs 455-tuloksella kuudes.
Nikkasen uran kovin veto ajoittuu kuitenkin Pekingin MM-kisoihin 2015. Tuona kesänä suomalainen oli uransa kovimmassa vireessä taivuttaen kolme kertaa uuden SE:n ja parantaen aiempaa halliennätystään kahdeksalla sentillä. Kauden päätapahtumassaan hän hallitsi hermonsa erinomaisesti ja suoritti ennätyskesänsä tasolla. Kun aiemmin Kuortaneella hän oli ulkoratojen ennätyshypyssään 460 mennyt kyseisen korkeuden vasta toisella yrittämällään, Pekingin MM-finaalissa kymmenenneksi sijoittunut urheilija selvitti samaisen korkeuden hallitusti ensimmäisellään.
Jotain Nikkasen hienosta urasta kertoo se, että hän oli arvokisaurheilijana lähes yhtä kova kuin 2000-luvun parhaimpiin suomalaisyleisurheilijoihin kuuluva pituushyppääjä
Tommi Evilä. Kun Helsingin MM-kisojen pronssi jätetään syrjään, Evilän ja Nikkasen arvokisaura oli lähes identtinen.
EM-halleissa Nikkasen parhaimmat sijoitukset olivat siis 4 ja 6, kun Evilällä numerot olivat 4, 6 ja 7. Hallissa Evilä oli siis yhden kerran enemmän pistesijoilla, mutta toisaalta taas ulkoratojen EM-finaalissa seiväshyppääjä oli kolmesti ja pituusmies kahdesti. Näissä kisoissa Nikkanen ylsi kertaalleen pisteille (7:s), minkä lisäksi hänen kaksi muuta finaalisijoitustaan olivat parempia kuin Evilällä, joka jäi kahdesti kymmenenneksi.
Molempia yhdistää myös karsiutuminen MM- tai olympiafinaalista kovalla tuloksella. Berliinin MM-kisojen kovatasoisessa miesten pituuskarsinnassa Evilä oli 14:s tuloksella 801. Rion olympialaisten naisten seiväskarsinnassa Nikkanen taivutti kauden parhaansa 455, mutta heikomman pöytäkirjansa takia hän jäi niukasti finaalipaikasta ja oli karvaasti 13:s.
Toisaalta kun Evilän uran paras arvokisasaavutus on MM-pronssi, Nikkasen kymmenes sija ennätystä 460 sivuten käy varteenotettavana verrokkina. Nikkasta voidaankin pitää laadukkaana arvokisaurheilijana, ja 2010-luvulla hän kuuluu tässä asiassa heti keihäsmiesten jälkeen toiseksi parhaimpaan kastiin.
Nikkasen tarinan keskeinen oppi
Naisten seiväshypyssä Nikkanen oli siis ensimmäinen kunnon kansainvälisen tason pioneeri, jonka viitoittamaa tietä jatkavat parhaiten 1998 syntyneet
Wilma Murto ja
Elina Lampela. Ansiokkaiden arvokisaesitysten lisäksi Nikkanen oli suunnannäyttäjänä siinä, kuinka hän hankki saavutuksillaan nuorelle lajille lisää arvostusta Suomessa. Muun muassa resurssit, valmentajien arvostus sekä valmentajan läsnäolo treeneissä ovat toista luokkaa kuin silloin, kun Nikkasen oli urheilu-uransa alussa. Näin urheilija koki asian kesällä 2017:
– Olen joutunut raivaamaan monenlaisia asioita. Minulla ei ollut esimerkiksi samanlaista valmennusta Wilman ikäisenä (lukioikäisenä). Oli minulla valmentaja, mutta ei ketään, joka olisi katsonut treenejä niin paljon viikossa. Aamutreeneissä valmentaja oli silloin tällöin, jos hän ehti paikalle. Myös videotarkkailut ja muut systeemit ovat nykyään parempia.
Nikkasen myötä naisten seiväshyppy sai koko ajan enemmän ja enemmän näkyvyyttä mediassa. Laji tuli tietoiseksi suomalaisille, ja nykyään sen asema on näkyvä suomalaisessa yleisurheilussa. Esimerkiksi Murto on kertonut pitäneensä Nikkasta esikuvanaan, joten hänen esimerkkivaikutustaan nykyisille suomalaishyppääjille ei voi ainakaan vähätellä.
Millainen sitten on Nikkasen tarinan tärkein oppi? Murron tapaan myös Nikkasta pidettiin aikoinaan kovana seiväslahjakkuutena. Alle 20-vuotiaiden sarjassa hän voitti EM-kultaa ja alle 23-vuotiaiden kisoissa suomalainen oli toinen. Vaikka Nikkasen seiväsura etenikin aluksi vahvassa myötätuulessa ja jo 22-vuotiaana hän ylitti hallissa silloisen halliennätyksensä 460, loukkaantumisista kärsineen urheilijan ura polki monta kesää paikoillaan. Kesällä 2009 tekemänsä ulkorataennätyksensä 446 jälkeen kesti neljä vuotta ennen kuin hän pystyi parantamaan ennätystään ulkona.
Niin monen suomalaisen junioriyleisurheilijan lupaavasti alkanut kehityskulku on tyssännyt loukkaantumisiin tai muihin terveysongelmiin. Nikkasen tarinassa hienointa on se, että hän pystyi selättämään vastoinkäymiset ja kasvamaan hyväksi kansainvälisen tason urheilijaksi yli 25-vuotiaana. Hän kisasi ennätystasollaan MM-finaalissa ja taisteli mitalista
EM-halleissa. Harvassa ovat ne suomalaiset yleisurheilijat, jotka ovat tähän viimeisen kymmenen vuoden aikana pystyneet.