Näkökulma: Naisten hyppylajit ovat nousemassa suomalaisen yleisurheilun lippulaivaksi pika-aitojen rinnalle

Kotimaisessa yleisurheilussa puhaltaa tällä hetkellä selkeä myötätuuli. Niin selkeä, että jopa vastatuuleen syntyy kovia tuloksia.

Taika Koilahden Jämsän lajikarnevaaleilla hypätty ennätys oli vain jatkumoa vahvasti alkaneelle kaudelle. Koilahden ja pituuden ohella myös muissa hyppylajeissa puhaltaa positiivinen puhuri, ja nimenomaan naisten puolella.

Naisten pika-aidoista on vouhkattu paljon, ja ihan aiheesta. Onhan yksittäisen lajin noin laaja ja kova taso jotain, mitä on totuttu näkemään vain miesten keihäässä. Kuitenkin kokonaisen lajiryhmän rynnistys nykyiselle tasolle on jotain poikkeuksellista.

Kaikissa naisten hyppylajeissa on joko rikottu tai hätyytelty Suomen ennätyksiä vuoden sisällä. Korkeudessa Suomen ennätystä on korjailtu peräti kahden naisen toimesta reilun kolmen vuoden aikana. Lisäksi seipään kaikkien aikojen tilaston viiden kärjestä vain yksi on lopettanut uransa.

Kapeamman kärjen pituudessa ja kolmiloikassa Suomen ennätyksiä ei ole rikottu aikoihin, mutta todennäköisesti tämä on molemmissa lajeissa vain ajan kysymys. Ennätyslukemien korjailu on usein käynnistänyt myös positiivisen kierteen lajin ympärille. Nimittäin sekä pika-aidat, korkeus että seiväs uinuivat varsin sikeästi ennen Nooralotta Nezirin, Linda Sandblomin ja Minna Nikkasen ennätystalkoita.

Suomen ennätysten lähimaastossa liikkuminen ei voi olla näkymättä myöskään kansainvälisellä tasolla: Koilahti, Ella Junnila ja Wilma Murto kuuluvat kaikki alle 23-vuotiaiden EM-kisojen mitalisuosikkeihin. Alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa mitalia voidaan puolestaan odottaa ainakin seipään kaikkien aikojen tilastokolmoselta Saga Anderssonilta.

Lisäksi monilahjakkuus Jessica Kähärä on rikkonut kyseisen ikäluokan EM-rajan peräti kolmessa hyppylajissa, ja kaiken huipuksi myös pika-aidoissa. Nuorten Suomen ennätyksiä sekä korkeudessa että kolmiloikassa rikkoneesta Kähärästä voi hyvin tulla jopa ottelija. Sekään ei estä tekemästä huipputuloksia yksittäisissä lajeissa, kuten on nähty esimerkiksi Jessica Ennis-Hillin ja Maria Huntingtonin kohdalla.

Nuorista lahjakkuuksista vain Junnila on toistaiseksi rikkonut Dohan MM-kisojen tulosrajan. Samaa temppua voidaan odottaa myös Murrolta ja Koilahdelta, joka on tällä hetkellä kiinni kisapaikassa rankingin turvin. Kun Kristiina Mäkelä on jo kisalipun lunastanut, ei olla kovin kaukana tilanteesta, että Suomi saisi ensimmäistä kertaa naisedustajan neljään hyppylajiin MM-tasolla.

Historiallinen temppu saattaa tapahtua myös kisajoukkueen koostumuksessa, sillä naisia saattaa olla kisajoukkueessa ensi kertaa miehiä enemmän. Viime vuosina muissa arvokisoissa naiset ovat jo ottaneet niskalenkin miehistä, mikä alleviivaa pysyvämpää muutosta: suomalainen yleisurheilu on siirtymässä yhä vahvemmin naisten komentoon. Siinä myllerryksessä hyppääjillä on aitureiden ohella merkittävä rooli.

Tämä ei välttämättä tarkoita mitalisadetta, mutta kenties historiallista tihkua. Suomalaisnaisilla kun ei ole vielä yhtään hyppylajien mitalia MM-tasolla eikä pystysuuntaisissa hypyissä edes EM-tasolla.