Oona Sormunen vaihtoi lajia - jenkkifutis kiehtonut historian saatossa useita kansainvälisen tason yleisurheilutähtiä

Oona Sormunen vaihtoi lajia - jenkkifutis kiehtonut historian saatossa useita kansainvälisen tason yleisurheilutähtiä


Keskiviikkona Sanomalehti Karjalainen uutisoi keihäänheittäjä Oona Sormusen uudesta lajista. Viidesti peräkkäin keihään Suomen mestaruuden voittanut Sormunen pelaa nykyisin amerikkalaista jalkapalloa joensuulaisessa She-Wolves -joukkueessa.
Etusuora: 10.01.2019 07:19 Yleisurheilu
Oona Sormunen vaihtoi lajia - jenkkifutis kiehtonut historian saatossa useita kansainvälisen tason yleisurheilutähtiä
Kuva: Olavi Kaljunen/Trackpic
Oona Sormusta keihäänheitossa valmentanut lajilegenda Seppo Räty ilmoitti puolestaan Iltalehdessä, ettei voi sietää minkäänlaisia joukkuepelejä - ei myöskään amerikkalaista jalkapalloa. Räty ei ole omien sanojensa mukaan koskaan kuullutkaan amerikkalaisen jalkapallon vuoden suurtapahtumasta Super Bowlista.

Amerikkalainen jalkapallo - tuttavallisemmin jenkkifutis - on kiehtonut useita kansainvälisesti erittäin menestyneitä yleisurheilijoita varsinkin lajin kotimaassa Yhdysvalloissa. Suomalaisista yleisurheilijoista jenkkifutiksessa on kansallisella tasolla menestynyt muun muassa 100 ja 200 metrillä useita Suomen mestaruuksia 1980-luvulla voittanut Kimmo Saaristo.

Sormusen ja Rädyn leipälajissa keihäänheitossa kansainvälisellä tasolla meritoituneita jenkkifutareita ei maailmalta juuri löydy. Neljästi Super Bowlin Pittsburgh Steelersin pelinrakentajana voittanut ja vuonna 1978 NFL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Terry Bradshaw paiskasi aikoinaan Yhdysvaltain junioriennätyksen 74,68. Vuonna 1984 Super Bowlia San Francisco 49ers -joukkueessa voittamassa ollut Russ Francis heitti puolestaan Yhdysvaltain lukioiden keihäsennätyksen 79,17 vuonna 1971.

Suomalaisista Jukka Kunnas heitti vanhan mallin keihästä 79,84 vuonna 1984 ja ansioitui myöhemmin Helsingin GP-yleisurheilukisojen promoottorina, on pärjännyt Kimmo Saariston tapaan jenkkifutiksessa kansallisella tasolla.

Etusuora laati katsauksen amerikkalaista jalkapalloa ammattilaisena pelanneisiin yleisurheilijoihin, jotka ovat menestyneet yleisurheilussa kovimmalla kansainvälisellä tasolla.

Michael Bates

200 metrin olympiapronssimitalisti Barcelonassa 1992. Ennätys 20,01. Valittiin viidesti (1996-2000) NFL:n Pro Bowl -tähdistöotteluun.

Jim Bauch

10-ottelun olympiavoittaja 1932 ennen Suomen Akilles Järvistä, jolta Bauch vei kyseisessä kisassa myös maaimanennätyksen. Pelasi NFL:ää Chicago Cardinalsissa ja Cincinnati Redsissa.

Ron Brown

4x100 metrin juoksun olympiavoittaja ja 100 metrin nelonen Los Angelesissa 1984. Ennätys 10,01. Yksi Pro Bowl -ottelu 1985.

Milt Campbell

10-ottelun olympiavoittaja Melbournessa 1956 ja olympiahopeamitalisti Helsingissä 1956. Pelasi NFL:ää Cleveland Brownsissa yhden kauden ajan 1957.

Henry Carr

200 metrin ja 4x400 metrin olympiavoittaja Tokiossa 1964. Kolme kautta NFL:ää New York Giantsissa 1965-1967.

Michael Carter

Kuulantyönnön olympiahopea Los Angelesissa 1984. Ennätys 21,76. Kolminkertainen Super Bowl -voittaja San Francisco 49ers -joukkueessa. Tytär Michelle Carter voitti kuulan olympiakullan Riossa 2016.

Glenn Davis

400 metrin aitojen olympiavoittaja 1956 ja 1960 sekä 4x400 metrin olympiavoittaja 1960. Ennätys 49,2. Pelasi kaksi kautta NFL:ää Detroit Lionsissa.

Willie Gault

Arto Bryggaren jälkeen pronssi pika-aidoissa Helsingin MM-kisoissa 1983. Samoissa kisoissa 4x100 metrin MM-kulta. Super Bowl -voitto Chicago Bearsin joukkueessa 1985.

Sam Graddy

4x100 metrin olympiavoittaja ja 100 metrin olympiakakkonen 1984. Yleisurheilu-uran jälkeen muutama kausi NFL:ssä Denver Broncosin ja Los Angeles Raidersin joukkueissa.

Bob Hayes

100 metrin ja 4x100 metrin olympiavoittaja Tokiossa 1964. Super Bowl -voittaja Dallas Cowboysin riveissä 1971. Edelleen ainoa mies, joka saavuttanut sekä olympiakullan että Super Bowl -mestaruuden.

Jim Hines

100 metrin ja 4x100 metrin olympiavoittaja Mexicossa 1968. Satasen olympiafinaalin voittoaika 9,95 oli sähköajanotolla ensimmäinen 10 sekunnin alitus koskaan lajin historiassa. Maailmanennätyksen rikkoi Calvin Smith vasta 15 vuotta myöhemmin 1983. Pelasi myöhemmin pari kautta NFL:ää Miami Dolphinsin ja Kansas City Chiefsin joukkueissa.

James Jett

Saavutti olympiakullan 4x100 metrin juoksussa 1992, koska juoksi kisoissa lajin alkuerissä Yhdysvaltain joukkueessa. Pelasi myöhemmin vuosikymmenen ajan NFL:ää Oakland (Los Angeles) Raidersin joukkueessa.

Johnny Jones

4x100 metrin juoksun olympiakulta ja 100 metrin kutossija Montrealissa 1976. Pelasi vuodesta 1980 vuoteen 1987 NFL:ssä New York Jetsin, San Francisco 49:ersin ja Dallas Cowboysin joukkueissa.

Leif Larsen

Norjalainen ei varsinaisesti ole menestynyt yleisurheilussa aikuisten sarjoissa, mutta nelossija kuulantyönnössä nuorten MM-kisoissa 1994 on suomalaisittain mielenkiintoinen saavutus, sillä pronssin tuossa kisassa otti Ville Tiisanoja ja kuudenneksi sijoittui Conny Karlsson. Pelasi NFL:ää pari kautta vuosituhannen alussa Buffalo Billsissä. Tehnyt penkkipunnerruksessa huimat 45 toistoa 102 kilolla ja menestynyt myös ammattinyrkkeilyssä.

Ollie Matson

400 metrin olympiapronssimitalisti Helsingissä 1952. Pelasi NFL:ää viitisentoista vuotta 1950- ja 1960-luvuilla ja nähtiin Pro Bowl -ottelussa kuudesti.

Earl McCullouch

110 metrin aitajuoksussa maailmanennätys 13,43 vuonna 1967. NFL:ää sittemmin seitsemän kautta Detroit Lionsin ja New Orleansin Saintsin joukkueissa.

Eric Metcalf

Pituushyppyennätys hurja 844 vuodelta 1988. Sijoittui samana vuonna vasta kahdeksanneksi pituudessa Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa. Pelasi sittemmin NFL:ää yli kymmenen vuotta ja valittiin Pro Bowliin kolmesti.

Renaldo Nehemiah

110 metrin aitajuoksussa huima maailmanennätys 12,93 vuonna 1981 - ensimmäinen miespika-aituri koskaan alle 13 sekunnin. Sen jälkeen pari kautta NFL:ää San Francisco 49ers -joukkueessa.

O.J. Simpson

Oli mukana pikaviestin Yhdysvaltain pikaviestin ME-joukkueessa 1967 - käsiaika oli silloin 38,6. Kohosi sittemmin yhdeksi NFL:n suurimmista pelaajalegendoista, elokuvanäyttelijäksi ja viimeistään murhaoikeudenkäynnin takia julkkikseksi kaikkialla maailmassa.

Tommie Smith

200 metrin olympiavoittaja 1968. Muistetaan erityisesti Black Power salute -protestistaan, jonka teki John Carloksen kanssa kyseisten kisojen palkintojenjaossa. Yksi kausi NFL:ää Cincinnati Bengalsissa 1969.

Jim Thorpe

Kymmenottelun ja viisinottelun voittaja Tukholmassa 1912. Hannes Kolehmaisen ohella kyseisten kisojen supertähti. Kansainvälinen olympiakomitea riisti mitalit intiaanitaustaiselta Thorpelta ammattilaissyytösten takia, ja palautti mitalit hänen nimiinsä vasta 1982 eli kolme vuosikymmentä Thorpen kuoleman jälkeen. Pelasi ammattilaisena baseballin ja koripallon ohella myös jenkkifutista kuudessa eri joukkueessa.

Gerald Tinker

4x100 metrin juoksun olympiavoittaja Münchenissä 1972. NFL:ää muutaman kauden ajan 1970-luvun puolivälissä Atlanta Falconsin ja Green Bay Packersin joukkueissa.

James Trapp

Hallimaailmanmestari Torontossa 1993 sittemmin sisäratojen arvokisojen lajiohjelmasta poistetulla 200 metrin matkalla. Super Bowl -voittaja Baltimore Ravensin joukkueessa 2000.

Margus Hunt

Virolainen saavutti nuorten MM-kullan sekä kuulantyönnössä että kiekonheitossa Pekingissä 2006. NFL-ura alkoi Cincinnati Bengalsissa 2013 ja jatkuu nykyisin Indianapolis Coltsissa.

Lawrence Okoye

Kiekonheiton Iso-Britannian ennätysmies - 68,24 vuodelta 2012. Jäi Lontoon olympiafinaalissa 12:nneksi. Pelasi sen jälkeen muutaman kauden ajan NFL:ää eri seuroissa.

Karjalaisen alkuperäinen uutinen Sormusen lajinvaihdosta.