Rion mahtavat maratonennakot - naisten maraton

Rion mahtavat maratonennakot - naisten maraton


Etusuora: 13.08.2016 10:18Yleisurheilu
Rion mahtavat maratonennakot - naisten maraton
Kuva: Olavi Kaljunen/Trackpic
Etusuora.com sai tänäkin kesänä kunnian julkaista Suomen kovimman maratontietoniekan Tuomas "Z" Zacheuksen äärimmäisen kattavat ja viihdyttävät ennakot.

Olympiamaraton on kilpa, jota maratonfanit ovat odottaneet neljän vuoden ajan kuin rokkarin morsian armastaan maailmankiertueelta palaavaksi. Olympiamaratonikävää lievittääkseen maratonfanit ovat neljän vuoden aikana katsoneet videoilta vanhoja olympiamaratoneja, perehtyneet maratontilastoihin, lukeneet maratonkirjallisuutta, keskustelleet maratonista maratonkeskusteluun taipuvaisten kanssa, nähneet unta maratonista sekä miettineet valveilla ollessaan maratonia. Kaikkien maratonhullujen iloksi olemme saaneet vuodesta 1984 alkaen seurata olympiamaratoneja aina kaksin kappalein, kun naisetkin on hyväksytty olympiaperheeseen maratonin jyystäjiksi.

Naisten olympiamaraton juostaan Riossa yleisurheilukilpailuiden kolmantena päivänä 14.8. klo 9.30 paikallista aikaa. Silloin kello nykii Suomessa jo iltapäivää, mutta sehän ei maratonfaneja haittaa. Maratonfaneja ei haittasi, vaikka kello nykisi Suomessa mitä vuorokauden aikaa tahansa, sillä kaikki vuorokauden ajankohdat ovat sopivia maratonin seuraamiseen. Urheilijoiden kannalta olisi tosin suotavaa, että maraton juostaisiin mahdollisimman viileään vuorokaudenaikaan, sillä 42 kilometrin ja siihen vielä päälle juostavan 195 metrin kilpa rasittaa tarpeeksi kehoa ilman hellettäkin. Valitettavasti järjestäjät päästävät maratoonarittaret matkaan liian myöhään inhimillistä keliä ajatellen. Paras lähtöaika maratonkilvalle olisi Rion olosuhteissa keskellä yötä paikallista aikaa tai viimeistään klo 6 aamulla. Päätökset on kuitenkin tehty ja juoksijoilla on aikataulu tiedossaan.

Etiopia, tuo kestävyysjuoksun suurvalta aina 1960-luvulta lähtien, laittaa kehiin kolmikon, joka on paperilla kova kuin vesi kymmenestä metristä makopritsillä hypättynä. Mare Dibaba näet voitti maratonin maailmanmestaruuden viime vuonna Pekingin MM-kisoissa ajalla 2.27.35, vaikka keli oli mitä kuumin ja kostein. Niinpä yllätys ei ole, että hänen henkilökohtainen rekordinsa on vielä paljon kovempi, 2.19.52. Samoin puolimaraton on kulkenut Marelta joskus aikamoista laukkaa, mikä voidaan päätellä numeroista 1.07.13. Hän on myös erittäin kokenut 42195:tar, sillä hänen kymmenen parhaan tuloksensa keskiarvo on 2.23.07. Edellä mainittujen tosiseikkojen vuoksi Mare on monien mielestä suurin suosikki olympiamaratonin kultaiseksi mitalistiksi. On kuitenkin syytä muistaa, että Dibaban uralle mahtuu myös yksi aika paha epäonnistuminen arvokilpailuissa. Neljä vuotta sitten hän näet hyytyi Lontoon olympiamaratonilla 30 kilometrin paalun jälkeen kuin lätkävaimo oikeissa töissä ja saapui maaliin olympian 22. parhaana ajalla 2.28.48. Sen kilvan maalissa Dibaballe oli täysin tarpeetonta kertoa minkäänlaisia vitsejä, jotka muka lievittäisivät maratonpettyneisyyttä.

Toinen Etiopian passia verkkareidensa taskussa kantava juoksija kilvassa tulee olemaan Tirfe Tsegaye, tuo tänä vuonna Dubaissa leipälajinsa aikaan 2.19.41 pistellyt hurjatar. Onpa hänellä muutakin näyttöä maratonilta kuin tuo Dubaissa juostu kova maratontulos. Kuinka niin? No kuinkapa muutenkaan kuin niin, että viime vuonna Pekingin MM-maratonilla hän riensi maaliin kilvan kahdeksanneksi parhaana 2.30.54 kuluttua lähtölaukauksesta. Lisäksi Tirfen kymmenen parhaan maratonin keskiarvo on huima, 2.22.25. Hän on tuottoisalla maratonurallaan voittanut myös Berliinin, Pariisin ja Tokion maratonit. Ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio veikatakseen hänen aikoinaan koulussa sanonen opo:n tunnilla tulevaisuuden ammattihaaveekseen maratoonarittaren, vain maratoonarittaren, eikä minkään muun kuin maratoonarittaren.

Kolmanneksi edustajakseen Etiopia on nimennyt Tigist Tufan, jonka rekordi kirjoitetaan tällä haavaa luvuin 2.21.52. Viime vuonna hän sijoittui MM-maratonilla kuudenneksi ajalla 2.29.12. Erittäin kova maratonhipsutar on siis kyseessä. Siitä kertovat myös viime vuoden Lontoon maratonin voitto ja New Yorkin maratonin kolmas sija. Maratonin avulla Tufa on nähnyt aika lailla maailmaa käydessään juoksemassa mielimatkaansa planeettamme metropoleissa. Sen jälkeen hän on suunnitellut manatserinsa kanssa sitä, missä juoksee seuraavan maratoninsa. Sitä on maratonammattilaisen asfaltinkova arki.
Etukäteen ajateltuna kovuudessa Etiopialle maratonjoukkueelle ei juuri häviä Kenian trio. Jemina Sumgong nimittäin voitti tämän kevään Lontoon maratonin 2.22.58 kuluttua lähettäjän pistoolin puhumisesta. Lisäksi on otettava huomioon, että hän sijoittui vuosi sitten Pekingin MM-maratonilla neljänneksi. Se taas tarkoittaa sitä, että nyt hän himoaa mitalia kuin virkamies vip-etuja. Sumgong kuuluu myös niihin harvoihin naarashenkilöihin, jotka ovat onnistuneet elämänsä aikana juoksemaan puolimaratonin alle 1.07. Mitä merkitystä sillä on olympiamaratonilla, on kokonaan toinen asia. Puolimaraton on näet puolimaraton ja maraton on maraton, sanoi kissa kun uunin pankolta olympiamaratonia seurasi.

Toinen Kenian tyttäristä maratonkilvassa on nimeltään Helah Kiprop. Hän on kohtuullisen kova, mitä tulee maantiellä tapahtuvaan kilvanjuoksuun, sillä tämän vuoden Tokion maratonin maalissa häntä ennen ei ollut yksikään nainen. 2.21.27 häneltä kesti siellä maratonin mittaisen matkan taittamiseen, mikä on myös hänen persoonallinen rekordinsa. Kiprop on myös onnistunut arvokisoissa, josta osoituksena viime vuoden MM-maratonin hopeamitali sekunnin voittaja Dibaballe hävinneenä. Tuo loppukiritappio kalvaa vieläkin Helahia kuin teroittamaton puukko. Lähelle arvokisakultaa pääsy merkitsee sitä, että nyt Kipropille ei riitä mikään muu kuin voitto, kultamitali ja Kenian kansallisbiisi ylimmältä korokkeelta kuunneltuna.

Kolmanneksi edustajattarekseen olympialaiseen maratonmittelöön Kenia on ilmoittanut naisen, jolle hänen mutsinsa ja ukkonsa antoi aikoinaan nimeksi Visline Jepkesho. Millainen juoksijatar on Jepkesho? No millainenpa muunlainenkaan kuin tämän vuoden Pariisin maratonin voittaja ajalla 2.25.53. Hänen rekordinsa on viime vuodelta, 2.24.44, mutta samaan vuoteen mahtui myös epäonnistuminen Pekingin MM-maratonilla, jossa 19 naarasta ehti ennen Vislineä maalilinjan ylitse. Jepkesho on myös Kenian kolmikosta selvästi kokemattomin kilvanjuoksija, sillä hän ei ole harjoittanut 42 kilometrin ja 195 metrin mittaista ruumiinkidutusta kuin vasta parin vuoden ajan. Toisaalta lyhyt maratonura tarkoittaa sitä, että hän on varsin kehityskelpoinen yksilö, koska ei ole vielä tylsyttänyt maratonteräänsä ylenpalttisella raastolla. Jepkehsho on hienoinen yllätysvalinta Kenian joukkueeseen, sillä häntä kovemmin maratonin juosseita naaraita löytyy maasta kuin pommeja laatokasta.

Bahrain heittää Rion kivikovalle maantielle aikamoiset ravurittaret. Näin voidaan todeta, kun katsoo Eunice Jepkirui Kirwan saavutuksia maratonilla. Ensinnäkin, hän sijoittui viime vuonna Pekingin MM-maratonilla pronssille ajalla 2.27.39. Toiseksi, hän voitti Aasian kisojen maratonin vuonna 2014 ajalla 2.25.37. Kolmanneksi, hänen ennätyksensä on kirjattu tilastokirjoihin numeroin 2.21.41 (Amsterdam 2012). Neljänneksi, hänen kymmenen parhaan maratonin keskiarvo on 2.25.31. Kirwa on opetellut kolmen vuoden ajan Bahrainin kansallisbiisin sanoja oltuaan sitä ennen Kenian kansalainen. Myös Rose Chelimo on kohtuullinen raastotar, ainakin ennätyksensä perusteella. Hän näet kirmasi tänä keväänä Soulissa 2.24.14. Tämä juuri Keniasta Bahrainin väreihin vaihtanut maratonin himoaja tavoittelee Riosta kultaa, vain kultaa, eikä mitään muuta kuin kultaa. Sen lisäksi hän tavoittelee kultaa. Bahrainin kolmikon täydentää Shitaye Eshete, joka pisteli heti vuoden alkajaisiksi Dubaissa 2.25.36. Eshete on ennen tätä vuotta keskittynyt ennen kaikkea kirnun kiertämiseen maratonin sijaan. Hän vaihtoi Etiopian passin Bahrainin kansallisuuteen jo vuonna 2008, joten kenenkään on turha väittää häntä vastavaihdokkaaksi.

Japanilla on ollut sanansa sanottavana historian saatossa naisten olympiamaratonilla, sillä Naoko Takahashi voitti olympiakultaa vuonna 2000 ja Mizuki Noguchi toisti saman neljä vuotta myöhemmin. Takahashi ja Noguzi juoksivat urallaan mielimatkansa myös kovempaa kuin 2.20. Lisäksi japanilaisista Yuko Arimori oli hopealla vuonna 1992 ja pronssilla vuonna 1996. Viime vuosina nousevan auringon maasta tulevat naarasmaratoonarit ovat kuitenkin pudonneet lajin terävimmästä kärjestä, vaikka Kayoko Fukushi ottikin MM-pronssia Moskovan hornankattilamaisessa pätsissä vuonna 2013. Samainen Fukushi kuuluu Japanin joukkueeseen tälläkin kertaa. Hänen keväällä Osakassa juoksemansa huippuaika 2.22.17 antoi viitteitä jopa olympiamitalikunnosta, mutta kesän aikana japanilaisten maratonfanien korviin on kantanut huolestuttavia tietoja Fukushin jalkavaivoista. ”Kunpa meidän oma Fukushimme olisi kunnossa Riossa”, miettii moni maratonfani roska silmässään ja kutiseva pala kurkussaan. Fukushi ei ole toki ensimmäistä kertaa olympialaisissa juoksemassa, sillä hän on edustanut maataan jo vuosien 2004, 2008 ja 2012 olympialaisissa ratajuoksijana. Hänen ratarekordinsa ovatkin japanilaisittain kovat: 5000m 14.53.22 ja 10 000m 30.51.81. Puolimaratonilla hän omistaa Aasian ennätyksen 1.07.26. Muut Japanin juoksijattaret olympiakilvassa ovat Mai Ito (ennätys 2.24.42) joka oli viime vuoden MM-maratonin seitsemäs (2.29.48) sekä Tomomi Tanaka, joka juoksi keväällä Nagoyassa ennätyksensä 2.23.19. Tanaka muuten pääsi Japanin joukkueeseen sekunnin turvin kukistettuaan maansa karsinnoissa Rei Oharan (2.23.20). Onko hän toipunut henkisesti tuosta hermoja raastavasta loppukiristään olympialaisiin mennessä, on japanilaisia maratonfaneja askarruttava kysymys. Joka tapauksessa on selvää, ja se on aivan selvää, että japanilaiset himoitsevat olympiamenestystä kuin uhkapeliriippuvainen pataässää.

Yhdysvallat on viime vuosina osoittanut uutta nousua kestojuoksun saralla, joten he odottavat maratontyttäriltään Riossa vähintään voittoa. Toki amerikkalaiset odottaisivat tyttäriltään Riossa vähintään voittoa, vaikkei Yhdysvallat olisikaan osoittanut viime vuosina uutta nousua kestojuoksun saralla, sillä amerikkalaisessa yhteiskunnassa naskalit ja naskalittaret opetetaan pienestä pitäen tavoittelemaan voittoa, vain voittoa, eikä mitään muuta kuin voittoa, puhumattakaan voitosta. Shalane Flanagan tietää, mitä on seisoa olympiakisojen mitalipallilla, sillä vuonna 2008 hän sijoittui 10 000 metrillä pronssille hirmuisella ajalla 30.22.22. Sen jälkeen hän alkoi himoitsemaan maratonia, jonka hän on loikkinut parhaimmillaan aikaan 2.21.14 Berliinissä vuonna 2014. Neljä vuotta sitten Flanagan sijoittui olympiamaratonilla yhdeksänneksi, eikä aikakaan ollut hullumpi, 2.25.51. Se ei tietenkään voitonhimoista Shalenea tyydyttänyt alkuunkaan ja niinpä hän tavoittelee maratonin olympiakultaa kuin puutarhuri ruohonkortta. USA:n olympiakarsintamaratonilla Los Angelesissa hänelle tosin meinasi käydä kalpaten, sillä kuumuus oli vähällä nujertaa tajunnan rajamailla maaliin kolmantena ajalla 2.29.19 hiipparoineen Shalanen. Itse asiassa hän oli kilvan jälkeen täydessä elvytyskunnossa koneen kiehuessa jäähdytysnesteettömän moottorin tavoin. Tällä kertaa hän luultavasti nauttii juoman jos toisenkin ennen olympiakilpaa ja sen aikana, jotta samanlainen kokemus ei toistuisi Riossa. Siellä keli näet tulee olemaan sellainen, että maaliskuinen Los Angelesin olympiakarsintamaraton tuntuu Rioon verrattuna jääkaapilta.

Toiseksi USA:n olympiakarsintakilpailuissa sijoittui henkilö, jonka nimi on Desiree Linden. Hän juoksi karsinoissa aika mukavan tuloksen 2.28.53 varsinkin, kun sen suhteuttaa kilvan aikana vallinneeseen säätilaan. Linden on pitkän tien raastotar, joka juoksi ennätyksensä 2.22.38 Bostonissa vuonna 2011. Kestofanit tietävät, että hän oli MM-maratonilla kymmenes jo vuonna 2009 Berliinissä. Hän edusti maataan myös neljä vuotta sitten olympiamaratonilla, mutta Desiree ei siellä maalia nähnyt. Juoksemalla hyvin Rio De Janeiron olympiamaratonilla hän voi hyvittää sielulleen neljän vuoden takaiset tapahtumat ja nukkua loppuelämänsä ajan yöt rauhassa.

USA:n karsinnat voitti joidenkin yllätykseksi Amy Cragg -niminen henkilö. Hän ei kuitenkaan ole mikään kokematon saha. Neljä vuotta sitten hän juoksi Yhdysvaltojen paidassa Lontoon olympiakisoissa 25 ratakierrosta aikaan 31.10.69. Sillä heltisi niissä mittelöissä 11. sija. Sitä Amy lähtee nyt Rion maratonilla parantamaan. Hänen maratonrekordinsa ei ole sen kummempi kuin 2.27.03, mutta olympiakarsintojen selvä voitto ajalla 2.28.20 oli melkoisen vakuuttava näyttö tältä helteensietoiselta raastajattarelta.

Onko Euroopan maratonnaisilla sanaansa sanottavana olympiamaratonilla, miettii moni kotimantereemme maratonfani. Saattaa hyvinkin olla. Portugalin naismaratoonarit ovat keikkuneet jo vuosikaudet aivan maailman valioiden tuntumassa, joten ei ole ihme, että he saavat Rioon maratonjalkeille varsin iskukykyisen maratonjoukkueen. Tuore puolimaratonin Euroopan mestari Sara Moreira pystyy juoksemaan verrattoman hyvin myös martin ja tonin, sillä keväällä 2015 Prahan kilvan päätteeksi hänen aikansa oli 2.24.49. Lisäksi vuonna 2014 hän oli kolmas New Yorkin maratonilla. Tänä vuonna Moreira on keskittynyt viisaasti hiomaan maratonkuntoaan puolimaratonien kautta, mitkä ovatkin mitä parhainta vauhdinsietoista valmistautumista maratonia varten.

Kokeneempi maratoonari Portugalin joukkueessa on Jessica Augusto. Neljä vuotta sitten olympiamaratonilla Augusto sijoittui kuudenneksi (2.25.11) ja kaksi vuotta sitten hän oli Zürichin EM-maratonilla kolmas (2.25.41). Ennätyksensä 2.24.25 hän juoksi vuonna 2014 Lontoossa, joten Jessican voidaan sanoa olevan vuorenvarma 2.24-2.25 juoksija, joka totta vieköön tietää, miten 42195 metrin mittainen tienpätkä on laukattava. Vastikään käydyllä Amsterdamin EM-puolimaratonilla hän oli kolmas, joten Rioon Jessica saapuu täynnä maratonluottoa.

Eipä ole huono maratoonaritar myöskään Portugalin kolmas edustaja Ana Dulce Felix, joka laittoi jalkaa toisen eteen vuoden 2015 Lontoon maratonilla siksi raivoisasti, että kellot näyttivät juoksemisen loputtua aikaa 2.25.15. Hän juoksi Portugalin väreissä myös neljän vuoden takaisella olympiamaratonilla, jolta tuliaisina oli 20. sija 2.28.12 kuluttua liikkeelle lähdöstä. Sen jälkeen hän meni kisaverkkareissaan katsomaan muita olympialaisia kilvoitteluja.

Italialla on sellaiset maratonperinteet, että ne suorastaan huutavat jatkoa Rion olympiakilvassa. Kovimmat meriitit heistä omaa Valeria Straneo, joka oli neljä vuotta sitten olympialaisissa seitsemäs (2.25.27), seuraavan vuoden MM-maratonilla peräti hopealla (2.25.58) sekä hopealla myös sitä seuraavan vuoden Zürichin EM-maratonilla (2.25.27). Moskovan MM-maraton osoitti, että Straneo kestää hellettä kuin kameli, mutta kestääkö hän enää kovaa vauhtia? Kahden vuoden takaisen EM-hopeansa jälkeen häntä ei ole juuri kilpajuoksupuuhissa nähty. Tänä vuonna Würzburgissa juostu 2.39.50 on kaukana Straneon ennätyksestä 2.23.44, joka syntyi vuonna 2012 Rotterdamissa. Voi tosin olla, että Straneo on säästellyt parasta kuntoaan olympialaisiin täydessä maratonkeskittyneisyydessä veisaamatta viis muista kilpailuista kauden aikana. Jos Valeria on kunnossa, hän ampaisee kärkeen heti kilvan alettua, kuten hän teki Lontoon olympiamaratonilla, Moskovan MM-maratonilla ja Zürichin EM-maratonilla. Se on ainoa maratontaktiikka jonka hän tietää.

Vielä kokeneempi maratoonari on Italian toinen edustaja Anna Incerti, jonka ennätys on 2.25.32 (Berliini 2011). Erittäin maratonhimoinen Incerti oli yhdeksäs jo vuosikymmenen takaisella Göteborgin EM-maratonilla ja vuonna 2010 hän juhli maanosamme mestaruutta Barcelonassa 2.32.48 kuluttua kellojen käynnistämisestä hirveässä helteessä, joka kaatoi maratoonareita lakoon kuin hurrikaani heinänkorsia. Incerti on juossut ennen Rioa jo kahdella olympiamaratonilla. Vuonna 2008 Pekingissa hän ylitti maalisen linjan 14. parhaana (2.30.55), kun taas Lontoossa vuonna 2012 tuloksena oli 28 sija (2.29.38). Vuonna 2014 hän oli Zürichin EM-maratonilla kuudes (2.29.58). On selvää, että hän tavoittelee Riossa kruunua uralleen totaalisessa maratonkeskittyneisyydessä. Kenenkään on turha alkaa neuvoa Annaa sen suhteen, että miten maratoneja juostaan. Hän totta vieköön osaa sen puuhan. Kolmanneksi edustajaksi Italia on ilmoittanut Catherine Bertonen, joka ei ole vielä eläissään alittanut maratonilla 2.30-rajaa. Tämä voidaan päätellä siitä, että hänen rekordinsa on 2.30.19. Joka tapauksessa 44-vuotias Bertone edustaa synnyinmaataan ensimmäistä kertaa maailmanlaajuisissa arvokisoissa ja hän himoaa menestystä kuin hevimimmi kajaalia.

Yksittäisistä urheilijoista suosikki kärkipäähän on myös entinen kilpakävelijä, Valko-Venäjän kotimaakseen tunnustava Volha Mazuronak, joka juoksi tämän kevään Lontoon maratonilla neljänneksi ajalla 2.23.54. Se ei ollut Volhan ensimmäinen näyttö siitä, että hän pystyy ravaamaan 42 kilometriä yhdistettynä 195 metriin julmetun kovaa, sillä vuotta aiemmin hän paineli niin ikään Lontoossa maratonin 2.25.36:een. Jos joku siis väittää, etteikö Volha olisi kova maratoonari, hän puhuu 100 % palturia. Turkin Sultan Haydarilla on kova rekordi (2.24.44) ja tukku muitakin kovia maratontuloksia, mutta arvokisoissa hän on ollut aina tähän saakka eksyksissä kuin tangomarkkinafani hevimetallifestivaaleilla. Toisin sanoen, hän on aina katkennut kuin speedmetallikitaristin kieli skeban skulauksessa. Neljän vuoden takaisella olympiamaratonilla hän oli 69. paras ajalla 2.38.26, vuotta myöhemmin Moskovan MM-maratonilla maaliin pääsy osoittautui liian haastavaksi ja viime vuoden MM-maratonilta kotiin viemisiksi jäi 43. sija 2.47.11 kuluttua liikkeelle lähdöstä.

Vuoden 2014 Euroopan mestari, Ranskan maratonylpeys Christelle Daunay (ennätys 2.24.22) hamuaa Riosta uralleen kultaista päätöstä. Se on tämän kohta 42-vuotiaan juoksijattaren viimeinen mahdollisuus olympiavoittoon. Mahdollista se nimittäin on, sillä viime syksyn New Yorkin maratonilla Christelle sijoittui viidenneksi ajalla 2.26.57, mikä on aivan kelpo aika Nykin vuoristoradalla. Tänä vuonna hän on puolestaan juossut puolimaratonin aikaan 1.09.55. Kahdeksan vuoden takainen olympiamaratonin 20. sija ei lämmitä Christelleä alkuunkaan, joten nyt jos koskaan hänen on jätettävä puumerkkinsä olympiamaratonin historiaan, jos on jättääkseen.

Sveitsin Maja Neuenschwander veti viime vuonna Berlinissä 2.26.49 ja tänä vuonna Tokiossa 2.27.36, mutta ei ole muuten maratonurallaan saavuttanut ihmeempiä, ellei sellaiseksi lasketa vuoden 2014 EM-maratonin 9. sijaa. Namibian Beata Naigambo juoksi viime vuonna Valenciassa rekordikseen 2.26.57 ja on kolmella muullakin maratonilla uransa aika rikkonut 2.30-muurin, mutta arvokisoissa hän ei ole pärjännyt, lukuun ottamatta vuoden 2010 Kansanyhteisön kisoja, jossa hän ennätti maaliin neljäntenä. Sen sijaan Algerian Souad Aït Salem (ennätys 2.25.08, viime vuonna 2.27.21) onnistui perin hyvin Pekingin olympialaisissa vuonna 2008, jolloin hän sijoittui yhdeksänneksi (2.28.29).

Latvian Jelena Prokopcuka (ennätys 2.22.56) on eräs Rion kilvan kokeneimmista maratoonareista. Ensimaratoninsa tämä kaksinkertainen New Yorkin ja Osakan maratonien voittaja juoksi jo vuonna 2002. Hänellä ei ole ollut tapana juosta maratoneja päälle 2.30, mitä nyt tämän kevään Bostonin vastatuulessa livahti 2.32.28. Prokopcukan kymmenen parhaan maratonin keskiarvo (2.24.34) on kova kuin karkaistu teräsbetoni. Tähän saakka hän on kuitenkin vältellyt maratonin juoksemista arvokisoissa. Jos hän on arvokisoihin ilmestynyt, matkana on yleensä ollut kymppi, kuten vaikkapa vuonna 2004 Ateenan olympiakisoissa (sijoitus 7, aika 31.04.10) tai vuoden 2006 Göteborgin EM-kisoissa (sijoitus 6, aika äärimmäisen kova 30.38.78). On myös huomioitava, että jo vuonna 2000 hän juoksi Sydneyn olympiakisoissa 5000m alle 15 minuutin. Siellä aikaa kului 14.55.46 ja sijoitus oli yhdeksäs. Kokonaan ilman metallia Jelenan ei ole tarvinnut saapua kotiinsa arvokilpailuista, sillä vuonna 2002 hän sijoittui puolimaratonin MM-kisoissa pronssille. Nyt on tänä vuonna 40 täyttävän Prokon viimeinen mahdollisuus päästä olympiamitaleille.

Kokemuksesta puheen ollen, Meksikon Madai Perez on juossut maratoneja reilusti yli vuosikymmenen ajan. Hurjan rekordinsa, 2.22.59 hän juoksi kymmenen vuotta sitten Chicagossa, mutta vielä tänä keväänä hän särki Hampurissa 2.30-muurin kuin vasara kananmunan. Madain paras olympiasijoitus on tällä haava Pekingistä vuonna 2008 lohjennut 19. sija (2.31.47), mutta MM-maratonilla hän on ollut parhaimmillaan jopa seitsemäs. Moskovassa vuonna 2013 tämä tapahtui. Viimeksi mainittu juoksu osoitti, että pilvettömältä taivaalta paahtava aurinko ei Madaita lannista. Voi olla, että häntä ei lannista mikään mukaan.

Pitkän tien sahaajatar on myös Australian Lisa Jane Weightman (ennätys 2.26.05, tänä vuonna 2.27.35) jolla on takanaan ennen Rioa jo kaksi olympiamaratonia. Niissä ei ole ollut mitaleille asiaa, mutta sitkeästi tämä maratonhipsutar on juossut aina maaliin, halveksuen keskeytystä kuin absolutisti kaljan kittaajia. Varsinkin Lontoon olympiamaratonin 16. sija ajalla 2.27.32 oli tosi hyvä veto Lisa Janelta. Toinen aussi kilvassa, nimeltään Jessica Trengove (viime vuonna 2.27.45) himoaa olympiamaratonia kuin ruohonleikkuri jalkapallokenttää.

Maratonin kansainvälisestä levinneisyydestä ja tason uskomattoman kovasta laajuudesta kertoo se, että kovia maratonnaaraita tulee joka puolelta asuttamaammme palloa. Esimerkiksi Perun Inés Melchor on juossut 42 kilometriä lisättynä 195 metriin parhaimmillaan 2.26.48:aan (Berliini 2014, tänä vuonna 2.27.40). Toisin sanoen, hän on vetänyt maratonin kovempaa kuin 3 minuuttia 30 sekuntia kilometriä kohden. Tämä Lontoon olympiamaratonin 24. (aika 2.28.54) tähtää Riossa parempaan sijoitukseen totaalisessa maratonkeskittyneisyydessä kotimaanosansa ensimmäisissä olympiakisoissa.

On hienoa, että Suomen naisilla on jo toisissa olympialaisissa peräkkäin edustus maratonilla. Tällä kertaa valintaseulan on läpäissyt Anne-Mari Hyryläinen, joka kiskoi keväällä Hampurin maratonilla ajan 2.34.12. Kuten maratonasiantuntijat tietävät, maraton on yleisurheilulajeista eniten sellainen, jossa kauden aikana juostut tilastot merkitsevät vähiten. Kilvan aikana ja siihen valmistautuessa on niin monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen, että arvokisamaraton on aina täysin oma lukunsa. Hyryläisellä on olympiakilvassa puolellaan eräs merkittävä etu: hän kestää kuumuutta aika lailla kestäväisesti. Dubaissa asuessa siltä on näet vaikea välttyä. Rion kaikkea muuta kuin maratoonareille ihanteelliset olosuhteet saattavat olla siis Hyryläiselle ihanteelliset kilpasisariin verrattuna. Hän on myös osoittanut kesän aikana hyvää kilpailuvirettä juoksemalla EM-puolimaratonilla ennätyksensä (1.12.27) pintaan ajalla 1.13.13. Se riitti helteisessä EM-puolimaratonkilvassa 20. sijaan, mutta kun Riossa kehissä on lisää löylyä ja matka puolet pidempi, niin…

Edellä mainittujen kilpailijattarien lisäksi monella muullakin, kuten vaikkapa kiinalaisilla, pohjois-korealaisilla, puolalaisilla, briteillä, espanjalaisilla ja kymmenillä ja taas kymmenillä muilla maratonin alle 2.30-juosseilla on mahdollista menestyä olympiamaratonilla, sillä arvokilpailumaratonin ennustaminen on yhtä helppoa kuin pitkä matematiikka lyhyen matematiikan suorittaneille. Jos haluaisi varmistaa esittelevänsä maratonennakossa kaikki mitalisuosikit, pitäisi esitellä koko olympiamaratonin osanottajalista. Globaalissa levinneisyydessään maraton ei todellakaan kuulu peleihin ja leikkeisin.

Teksti: Tuomas "Z" Zacheus

Lue myös


Katso kaikki uutiset