Näkökulma: Kenttälajeissa kokeillaan käsittämättömiä pellesääntöjä – yleisurheilijoiden lakkoaalto olisi talven toivotuin työtaistelu

Kansainvälinen halliyleisurheilukausi on lähtenyt viime päivien aikana käyntiin toden teolla ja ensimmäisiä kisoja seuratessaan yleisurheilun ystävät ovat hieroneet epäuskoisina silmiään. Kansainvälinen yleisurheiluliitto on nimittäin tuonut suuressa viisaudessaan jälleen kenttälajeihin uusia kokeiluja, joilla tavoitellaan Luoja ties mitä.

Saksan Karlsruhessa järjestetyssä miesten pituuskilpailussa esimerkiksi testattiin kilpailusysteemiä, jossa vain kilpailun kolme parasta pääsi viimeiselle kilpailukierrokselle. Kilpailumallin ihanuus ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan tämän lisäksi viimeisen kierroksen hyppy ratkaisi koko kisan voiton. Ei siis väliä, vaikka urheilija olisi aiemmilla kierroksilla hypännyt maailmanennätyksen, niin epäonnistuminen viimeisellä kierroksella veisi häneltä kisan voiton ja palkintorahat.

Eivätkä suinkaan nämä ihanat uudistukset jääneet tähän. Muutamaa päivää myöhemmin Pariisissa järjestettiin kolmiloikkakilpailu, jossa kolmen kierroksen jälkeen järjestettiin ensin semifinaalit neljännellä ja viidennellä kierroksella ja tämän jälkeen kaiken ratkaiseva finaali kuudennella kierroksella.



Tämän kilpailun lopulta voitti aiemmin kisassa Afrikan ennätyksen hypännyt Burkina Fason Hugues Fabrice Zango. Epäonnistumalla viimeisellä kierroksella hän olisi hyvin kuitenkin voinut hävitä kilpailun voiton, vaikka hyppäsi kilpailun aikana yli metrin pidemmälle kuin toiseksi sijoittunut urheilija. Tämä olisi ollut kaikkien aikojen skandaali, jolta nyt siis onneksi vältyttiin.

Yleisurheilun seuraajille on siis tarjoiltu uudenlaisia kilpailumuotoja, jotka järisyttävät perustavanlaisesti lajin perusrakenteita. Yhtäkkiä kenttälajeissa kaikki onkin kiinni vain yhdestä suorituksesta eikä aiemmilla suorituksilla olekaan mitään painoarvoa, olivatpa ne olleet kuinka loisteliaita tahansa. Olisi jälleen ollut mielenkiintoista olla seuraamassa sitä aivoriihtä, joissa näihin kilpailumuotoihin päädyttiin.

Vieläkin järkyttävämpää näistä uusista kilpailumuodoista tekee sen, että ne selvästikin vaihtelevat kilpailuista toiseen. Missä muussa lajissa kilpaillaan aina eri kisoissa erilaisella kilpailusysteemillä? Mikä on urheilijoiden oikeusturva, kun kisasta toiseen keksitään uudenlaisia toinen toistaan järjettömämpiä kilpailumuotoja? Entä ovatko halliyleisurheilun korkeimman tason kilpailut oikea näyttämö tehdä tällaisia kokeiluja?



Kansainvälisen yleisurheiluliiton järjettömyys on edennyt nyt siihen pisteeseen, etteivät urheilijatkaan voi enää seurata sivusta ja alistua kilpailemaan tällaisilla pellesäännöillä.

Nyt olisi oikea aika näyttää joukkovoimaa ja mennä lakkoon.

Kilpailijoiden pitäisi tylysti ilmoittaa, etteivät he suostu osallistumaan kilpailuihin, joissa käytetään yleisurheilun syvintä olemusta rienaavia sääntöjä. Yleisurheilushow ei pyöri ilman sen pääosan esittäjiä ja siksi urheilijoiden ei ole mikään pakko hyväksyä kaikkea niitä idioottimaisuuksia, joita heidän rakas lajiliittonsa heidän eteensä työntää.

Työtaistelut ja lakot ovat olleet talven aikana näkyvästi otsikoissa ja niiden oikeutus on jakanut voimakkaasti mielipiteitä. Yleisurheilijoiden laaja-alainen työtaistelu kuuluisi kuitenkin varmasti talven toivotuimpiin lakkoihin. Ainakin yleisurheiluväki antaisi tälle lakolle varmasti ehdottoman ja järkkymättömän tukensa. Yleisurheilun ystävien mitta alkaa olla nyt täynnä. Kevyet toimet eivät selvästi enää riitä. Nyt on aika siirtyä radikaaliin toimiin yleisurheilun pelastamiseksi.