Nina Chydenius: Laastarikisat (SM-maastot 2020)

Kauden 2020 pääkilpailumme oli Kalevan kisat, mutta kuumeilun takia en päässyt starttaamaan niihin. ”Kiitos” koronan, kevään SM-maastot siirtyi syksyyn ja minä sain mahdollisuuden jahdata SM-mitalia Kalevan kisojen pettymyksen jälkeen.

Vaikka onnistuin tekemään hyviä harjoituksia ennen SM-maastoja ja juoksutuntuma oli erittäin hyvä, fokus ei ollut juoksussa. Kihlattuni loukkaantui jalkapallo-ottelussa ja hänellä oli edessään polvileikkaus ja pitkä kuntoutus. Leikkaus sattui SM-maastoviikon keskiviikolle, joten lähdimme tiistaina kohtia Helsinkiä leikkaukseen.

Kun leikkaus oli vihdoin onnistuneesti takanapäin, uusi arki oli edessä. Lapsiarki, harjoitukset ja työ ilman toista vanhempaa huolestutti. Jaksaisinko ja ehtisinkö pitää harjoitukset samalla tasolla?

SM-maastojen valmistautumiset eivät auttaneet uutta arkea. Olin niin hermostunut kisoista, koska koin että minun oli pakko onnistua. Minä halusin mitalin.



Olin niin väsynyt ja hermostunut, koska tunnit vuorokaudessa loppuivat kesken joka päivä. En saanut tehtyä mitään kunnolla ja harjoitukset menivät autopilotilla läpi. Harjoitustulokset yllättivät kerta toisensa jälkeen, mutta tiesin ettei tämä olisi kestävää, koska stressasin kaikesta koko ajan.

Rukoilin, etten tulisi kipeäksi.

Jotain minun piti tehdä, että saisin fokuksen kisoihin. Torstaina päätin, että lähden päivää ennen kisoihin, vaikka matka Kokkolan ja Kurikan välissä on vaivaiset 179 km. Se pieni irtautuminen oli minun käännekohtani.

Matkalla Kurikkaan keskustelin henkisen valmentajani kanssa ja saimme pääni kasattua. Olo oli helpottunut, onnellinen ja innostunut. Kehitimme pienen kisakuplan ja löysin kiitollisuuden sekä ilon. Hartiat laskivat alas korvista ja sain taas henkeä. Olin valmis kisaan. Nyt oli vain juostava.

Kisasta syntyi hyvin mielenkiintoinen. Johanna Peiponen vei 10 km maastokullan ylivoimaisella vedolla, mutta hänen jäljessään oli 4 naista, jotka jahtasivat hopea- ja pronssimitaleja. Mitalit ratkottiin kilpailun lopussa ja minä voitin lopulta pronssia.



Se pronssi tuntui kullalta. Olin niin helpottunut ja ylpeä, että pääni kesti. Lämmin kiitos kuuluu henkiselle valmentajalleni Eva-Marialle. Ylitin itseni sinä hetkenä, kun minun piti. Siitä olen erittäin kiitollinen.

Nyt maastokausi on paketissa, mutta maantiekausi jatkuu. Seuraavaksi luvassa on SM-maantiet eli puolimaraton Vantaalla 10.10.

Nina Chydenius